Lankamalja

Mitä neulomiseen ja virkkaamiseen tulee, käytän lähes aina valmiita ohjeita ja pysyttelen helposti saatavissa Novitan langoissa. Kudon enemmän kuin virkkaan ja kudon todella paljon, mutten ole koskaan tehnyt varsinaista kirjoneuletta erivärisistä langoista. Jos näet minulla jotain moniväristä ja itsetehtyä, on siinä korkeintaan raitoja erilaisista langoista tai valmiiksi raidoitettua lankaa. Kenties jonain päivänä opettelen ja toteutan edes yksinkertaisen kirjoneuleen, mutta sitä ennen saataan joutua vielä oudomman haasteen eteen:

Viime keväänä lähetin Pelicansin toimistolle sähköpostin, jossa kiitin joukkuetta hienosti menneestä kaudesta ja kerroin omia Pelicans -muistojani. Viestin lopussa lupasin tehdä, mikäli joukkue voittaa kaudella 2012-13 kultaa, mestaruuspokaalista eli Canada-maljasta neulotun/virkatun kopion ja lahjoittaa sen Isku Areenalle. Klikattuani "lähetä"-nappia jäin miettimään että mitähän kummaa sitä nyt taas tuli tehtyä... ja aloin optimistisena miettiä, miten ihmeessä toteutan hankkeeni.

Alkuperäinen Canada-malja jääkiekkomuseossa.

Pokaalin jalusta vaikuttaa vielä helpolta: mustan alustan saisi tehtyä suorakaiteista, kapeneviin kohtiin pitäisi miettiä jokin ratkaisu (tuskin mitään vaikeaa) ja hopeiset suorakaiteen muotoiset laatat olisivat tylsiä virkattavia, mutta helppoja. Koko komeuden täytteeksi pitäisi tunkea jotain askartelukaupasta löytyvää ja pohjaan ehkäpä pahvia kovikkeeksi. Mutta nuo jalustan pienemmät laatat, itse malja, kaiverrukset sekä kaksi pelaajahahmoa. Ööh???

Kaiverruksista kaikkein yksinkertaisimmat voisi toteuttaa mustalla langalla kirjomalla. Pienempiin laattoihin löytyisi kokeilemalla jokin ratkaisu yrityksen ja erehdyksen kautta. Maljan muoto ei ole vaikea: sylinteri ja siihen päälle pipo väärinpäin. Mutta pelaajat... millä ne saa pysymään koossa? Rautalankatukirangalla? Pumpulia vartaloon? Se ainakin on varmaa, ettei kovin paksua hopealankaa tai virkkuukoukkua voi käyttää. Oli tekniikka mikä tahansa, tulisi valmis lankamalja olemaan yksinkertaistettu versio esikuvastaan.

Pahimmassa tapauksessa tiedän jo runkosarjan päättyessä 12.3. ettei minun tarvitse oikeasti toteuttaa ajatusleikkiäni. Kahden edellisen pelin perusteella tämä on se todennäköisin vaihtoehto. Mutta jos Suikkanen tekee Lahdessa tepsit... jos kurssi kääntyy ajoissa... jos keväällä kirjoitetaan uusi luku lahtelaista kiekkohistoriaa, silloin huudan onnesta 25.4. seitsemännen finaalin ratkettua toisessa jatkoerässä turkoosipaitojen voittoon Jan Latvalan lämärillä. Ja seuraavana päivänä menen ostamaan mustaa sekä hopeista lankaa. Toivottavasti.