sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Saako fania ********?

Ensimmäinen maaottelutauko. Takana 20 peliä ja 22 pistettä. Sarjataulukon 12. sija. Fakta on se, että Pelikaani ei lennä, ei ainakaan kovin korkealla.

Kyllä, fania saa mielestäni ********.

Sillä fani on se, joka elää joukkueen mukana: seuraa pelit radiosta, TVstä tai paikanpäältä. Fani lähettää tarveisiä Radio Voiman kiekkolähetykseen ja pukeutuu turkoosiin usein myös vapaa-ajallaan. Fani saattaa myös koristella työpisteensä Pelicans -aiheisesti. Fani ei ole fani, ellei joukkueen menestys saa sydäntä hakkaamaan Isku Areenan kannustuksen tahdissa TUM-TUM-TUM. Fani myös tuntee joukkueen alamäet sisimmässään. Tunteenpurkauksilta -hyviltä tai huonoilta- ei voida välttyä. Tappio kirvelee aina, joskus hyvin syvältä.

Mutta fani ei saa antaa ********** kääntyä joukkuetta vastaan.

Koko organisaatio tekee parhaansa menestyksen eteen. Pelaajat menevät harjoituksiin, laukovat, luistelevat, torjuvat ja hiovat kuvioita yhä uudelleen. Ja joku kerää ne kiekot harjoituksen jälkeen. Pelaajat myös luistelevat jäälle jokaiseen peliin voitto mielessään, kukaan ei lähde kaukaloon häviämään kamppailua. Huilataan nyt hetki Pelicans -kiekosta ja lähdetään tauolle hyvillä mielin. Laitetaan kannustavaa viestiä vaikkapa Pelicasin Facebook-sivulle, tsempataan sitten jätkiä hoitamaan homma kotiin paikanpäällä ja kotikatsomoissa. Kauden loppuun on vielä pitkä matka, enkä usko turkoosin värin haalistuneen kesän aikana kuin finaalihuumasa hankitusta hiusväristä.

Ja niitä hyviä hetkiä on ollut ennenkin, miksei siis myös tulevaisuudessa?

Historiallinen game seven Kärppiä vastaan.
Andyn edellinen vierailu Isku Areenalle elokuussa 2010.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.