Hattaraa

Anna Godbersen: Erheitä

"Huomaan, että minun täytyy jälleen kerran pyytää anteeksi", Leland aloitti, vaikka Carolina tuskin edes kuunteli. Hänen tanssipartnerinsa kiiltävän valkeat hampaat, leveät hartiat, hänen silkka suuri kokonsa tuntuivat aivan liian häkellyttäviltä.

Joululahjakirja nro 2.

Vielä jokunen vuosi sitten ylenkatsoin romanttista kirjallisuutta. Mielestäni teos ei ollut lukemisen arvoinen, ellei siinä ollut oikeaa juonta, jotain muutakin kuin ihmissuhdesoppaa, vaikka kelpuutin rakkaustarinan mukaan tarinaan, jonnekin sivujuonteeksi. Tutustuttuani tähän genreen olen alkanut ymmärtää sen piilevää neroutta sekä laajoja markkinoita. Kumpia lähikaupan hyllyssä onkaan enemmän: harlekiineja vai nobel-voittajia?

Erheitä on juuri sitä miltä näyttää: ihanan kevyttä pinkkiä hattaraa, kuplivaa kuohujuomaa mikä antaa luvan jättää aivot narikkaan noin neljänsadan sivun ajaksi... 1900-luvun alun New York ja Florida... seurapiirien kulissit.... sekä mustasukkaisuus. Kyseessä on sarjan kolmas kirja, mutta Erheitä on kirjoitettu niin, että kuviohin voi hyvin hypätä mukaan kesken kaiken. Kuka on se kiltti tyttö vai onko sellaista ja kuka ilkeä naikkonen, sen päättäköön lukija. Kuka saa ja kenet, se ei oikein vielä tässä selviä, joten kirjaan on varmasti tulossa jatkoa.

Vaikka tykkään edelleen, ensisijaisesti, lukea niitä oikeita kirjoja, on tällaistakin saatava joskus. Vieroitusoireet olisivat liian voimakkaat, mikäli jättäisin sokerin kokonaan pois kirjahyllystäni...