Kesken jäävien tarinoiden kirja

David Mitchell: Pilvikartasto

Alussa eli lopussa on unelma tasavertaisesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Lopussa eli keskellä on pelkoa ja tuhoa. Sinä välissä jonkinlainen selitys tapahtumille ja vielä enemmän kysymyksiä sekä symboliikkaa. Sitä on Pilvikartasto.

Ööh, syvyykisen kala. Ei tosiaankaan pilvi tai kartasto. Selvä...

Tarkoitukseni oli kertoa Pilvikartaston juonesta edes sen verran, että voisin pohjustaa lukijaa siihen, mitä hänellä on edessään. Se kaikki on kuitenkin kerrottu kirjan takakannessa, joten totean vain että tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea, mutta sen lukemiseen kannattaa varata aikaa. Ensinnäkin Pilvikartastossa on hieman yli 600 sivua ja toiseksi sen vaihtuvat kerrontatyylit vaativat hieman sulattelua. Suosittelen pitämään pienen tauon tarinan vaihtuessa.

Pilvikartasto on kirjailijan taidonnnäyte luoda yhteen teokseen kuusi erilaista kertomusta ja saada se toimimaan yhdessä. Kaikkia kertomuksia yhdistäviä linkkejä ei varmaan edes huomaa ensimmäisellä lukukerralla, mutta tarpeeksi kuitenkin. Yllätysmomentin säilyttämiseksi jätän tästä esittelystä pois tekstinäytteen, tai oikeastaan näytteet jokaisesta kartaston osasta. Kirjaan pohjautuvaa elokuvaa en ole nähnyt, trailerin kylläkin.

Mars kirjastoon tai kirjakauppaan! Anna tarinan yllättää!