lauantai 15. kesäkuuta 2013

Paluu Unohdettujen kirjojen hautausmaalle

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki

Barcelonassa Tuulen varjon ja Enkelipelin tarina jatkuu Taivasten vankina. Tuulen varjo oli ihana kirja, joka tuo yhä palavan paperin savun sieraimiini. Enkelipeliä lukiessani häiritsi, etten muistanut aivan jokaista Tuulen varjon juonenkäännettä, enkä pystynyt linkittämään kaikkia kirjan tapahtumia siihen maailmaan, jossa Semperen ja pojan kirjakauppa sekä Unohdettujen kirjojen hautausmaa ovat. Sama ongelma jatkui Taivasten vangissa, vuosien haperrettua muistiani vieläkin enemmän.
Juonellisesti  Taivasten vanki ei antanut kaikkea, mitä se olisi voinut antaa ja kirja on edeltäjiään huomattavasti lyhyempi, mutta se oli ilo lukea. Zafónin teksti on nokkelaa menemättä kuitenkaan liian nokkelan ja väkisin väännetyn puolelle. Joku tykkää kyseisestä tyylistä, joku toinen taas ei, mutta minä nautin siitä noin kolmensadan sivun verran. Oli tapahtumapaikka sitten Barcelonan rantakatu tai pahamaineinen vankila, lukija tuntee olevansa siellä ja sen henkilöiden keskuudessa.

Kolmistaan onnistuimme nostamaan seimen ikkunalle ja asettelemaan hahmot paikoilleen. Fermín auttoi vastentahtoisesti ja kulmia kurtistaen ja yritti koko ajan löytää syitä hankkeen vastustamiselle.
-Ei millään pahalla, mutta tuo Jeesus-lapsi on kolme kertaa isompi kuin luuloteltu isänsä ja mahtuu hädin tuskin kehtoonsa.
-Ei sillä niin väliä. Niilltä oli pienemmät loppu.
-Minusta se näyttää Marian vierellä sellaiselta ylipainoiselta japanilaiselta taistelijalta, jolla on liimainen tukka ja pinkeät kalsarit.
-Niitä sanotaan sumopainijoiksi, minä sanoin.
-Juuri sellaiselta, Fermín vahvisti.
Isäni huokaisi ja pudisti itsekseen päätään.
-Katsokaa nyt noita silmiäkin. Näyttää kuin se olisi riivattu.

Pientä haikeutta ja lopun alkua oli koko ajan ilmassa, mutten avaa Taivasten vangin juonta sen tarkemmin, jotten pilaa yllätystä kirjoja lukemattomalta. Mikäli Unohdettujen kirjojen hautausmaan maailma ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan siihen. Mutta lue kirjat heti toistensa perään, jättämättä vuosia osien väliin. Mikäli Tuulen varjo ja Enkelipeli ovat jo tuttuja, suosittelen kertaamaan ne ennen Taivasten vankia, ellet osaa edellisiä osia ulkoa.

*****


Pähkinäkukkula jää lomalle ja toivottaa lukijoilleen mukavaa kesää!
Uusia tekstejä on luvassa heinäkuun lopulla...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.