Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Yksi tämän hetken halutuimmista kirjoista -ja aivan ansiosta! Sekä yksi ulkoasultaan hienoimpia kirjoja mitä olen lukenut.
Ville Helsingin kirjamessuilla. |
"Et kuitenkaan usko..." haistattaa rehellisesti ja suoraviivaisesti piut paut perinteiselle muistelmakirjalle. Kauko Röyhkä kysyy ja Ville vastaa. Tarina etenee haastatteluna johon Kaukon vaimo Olgakin saa sanottua väliin pari sanaa. Juha Metson kuvissa Ville puree kalteria, on kadottanut kenkänsä, kaataa kurkkuunsa vodkaa ja nukkuu asemalla. Villen lisäksi kuvituksena on myös venäläisiä: morsian ja karhunpentu, saunomista, mummoja, koiria... Ulkoinen olemus ja sisältö toimivat loistavasti.
Ville on Venäjällä suuri stara, mutta alku oli kaikkea muuta kuin ruusuinen tai shamppanjanhuuruinen. "Et kuitenkaan usko..." kertoo vieraan kulttuurin ja kielen opettelusta samalla kun ihmistä hajotetaan taiteen nimissä. Se on tarina optimismista ja väkivallasta, huijauksesta ja halusta päättää oma elämä. Se kertoo millaista on elää surkeassa loukossa, menettää passi ja tehdä elämänsä ensimmäisen kerran mannapuuroa. Miten elämä muuttuu, sattumalta kun pääsee oikeaan elokuvaan ja rooliin sekä joutuu tekemisiin kuutiopäiden kanssa. Lapsille tämä kirja ei sovi, vanhemmille se on erinomaista luettavaa.
Osta kirja lahjaksi tai laita omalle toivelistalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.