Rakkaudesta, merestä ja tähdistä

Andrei Pajanne: Autuaiden saari

Tätä kirjaa ei voi kuvailla järjellä, se pitää ottaa vastaan ja kokea sydämellä.
Tämä on sekä suositus että varoitus.

Kirjoitin Autuaiden saaresta jo kirjamessujutussa ja nyt olen saanut sen luettua. Oikeastaan luin kirjan viimeiset lauseet jo sunnuntaina, mutta muutaman päivän hengähdystauko sekä ajatusten kokoaminen sen jälkeen oli tarpeen. Ja silti ei saa sanottua kaikkea. Tämä juttu on kirjoitettu samalla periaatteella kuin aiemmatkin kirjajuttuni, mutta sen lisäksi laitoin kommenttina ajatuksia ja huomioita tarinasta ja henkilöistä -näihin sisältyy huomattavia juonipaljastuksia, joten lue ne vain jos kirja on jo sinulle tuttu. Kirjailija toivoi palautetta ja tarina herätti paljon ajatuksia, joten annan sitä mielelläni.

Ensimmäinen signeerattu kirjani!

Mutta asiaan: messujen jälkeen odotukset tätä kirjaa kohtaan olivat suuret, toisaalta pelkäsin hankkineeni tiiliskiven painon verran jotain mikä vain ei voi saavuttaa tajuntaani. Halusin niin kovasti lukea hyvän tarinan. Nähtyäni Autuaiden saaresta pari ylistävää arviota (joista uskaltauduin oikeastaan lukemaan vain otsikot), laitoin sormet ristiin ja toivoin olevani samaa mieltä kriitikoiden kanssa. Sitten huokaisin syvään, otin kirjan hyllystä ja aloin lukea...

Autuaiden saaren päähenkilö on Andreas. Miehen elämä on pisteessä jossa hän on täysin hukassa, niin henkisesti kuin fyysisestikin: lentokone putoaa mereen ja eloon jää vain rakkauden salaisuutta vuosia etsinyt Andreas. Kun lapsuudesta tuttu tähti välkkyy pimeällä taivaalla on aika nukahtaa meren syliin... ja herätä saarella. Mikä se saari sitten on, mitä siellä tapahtuu ja miten Andreaksen käy, se on parempi selvittää itse lukemalla kirja. Mutta kokonaisuus todella on kertomus rakkaudesta ja maailmankaikkeuden historiasta sekä paljon muustakin, kuten aiemmin kirjoitin. Tarinasta nauttii eniten kun siitä tietää etukäteen mahdollisimman vähän.

Tähtiä. Lisää kansien välissä, samoin rakkautta ja merta. Sekä Meri.

Autuaiden saari on yllättävintä mitä olen pitkään aikaan lukenut. Se on hengästyttävä, kaunis tarina rakkaudesta. Se vetoaa sydämeen ja saa ajattelemaan asioita uudella tavalla kun uskaltaa antautua tarinan vietäväksi. Juuri kun luulee tietävänsä mitä tapahtuu, tapahtuu jotain odottamatonta vaikka Andreaksen kokemuksissa on niin paljon tuttua. Tuhat sivua ei missään vaiheessa tuntunut urakalta, ei vaikka kirjassa on paljon dialogia ja puhutaan yhdestä ainoasta aiheesta. Tämä on historiaa, mytologiaa, tieteiskirjallisuutta, matematiikkaa, tähtitiedettä, biologiaa, lääketiedettä ja uskontoa. Rakkautta. Kuulostaa sekametelisopalta mutta tässä on rusinat ja muut hedelmät kohdillaan, kokonaisuus toimii ja yksityiskohdat soljuvat toisiinsa kiinni. Rakkaudella.

Onneksi Autuaiden saaren kieli on perinteistä kerrontaa, ei mitään turhaa sanoilla kikkailua mikä veisi turhaan pohjaa pois suurilta ajatuksilta ja tekisi lukemisesta liian raskasta. Asiat ja sanoma selitetään ymmärrettävästi, kuitenkaan lukijaa aliarvioimatta. Tarinan matemaattiset selitykset eivät ole ihan ominta alaani, mutta pysyin hyvin kärryillä niissäkin, ainakin sen verran ettei punainen lanka kadonnut kesken matkan. Pidin erityisesti (maailmankaikkeuden) historian ja evoluutiobiologian osuudesta, mikä kohosi aikamoisiin korkeuksiin.

Kysyin messuilla Andrei Pajanteelta että eihän kirjassa nyt vaan ole liian helppoa loppuratkaisua, tyyliin "tämä kaikki oli vain unta ja se siitä" (mikä kieltämättä oli ensimmäinen ajatus kun juonena on mereen nukahtava ja tavallisesta poikkavassa paikassa heräävä mies) ja vastaus oli että ei ole. Eikä ollut. Olen siis erittäin tyytyväinen ettei minua huijattu! :) Kirjasta jäi sellainen fiilis että näin sen pitikin päättyä.

Kerrankin kävi niin, että pääsin lukemaan hienon kirjan ensimmäisten joukossa. Etsin ja löysin. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin lukija löytää Autuaiden saaren, niin Suomessa kuin ulkomailla. Tämä tarina on universaali ja koskettaa.

Andrei Pajanne on kirjoittanut parhaan kirjan, mitä olen tänä vuonna lukenut. Suosittelen!

Kansikuvaa paperikannen alla

Hitaat ovat siivet pelon,

vahvat rakkauden,

valkeina ne kiidättävät lailla joutsenen,

saan katoavan hetken,

mut' menetän ikuisuuden,

sylissä meren,

rauhallisuuden.

-----------------------

Lisäys 26.6.2014.

Autuaiden saari on Lastukirjastojen ensimmäinen lukuvinkkini. Tarkista kirjan saatavuus.