Kirjallisesti urheilun kulisseissa

Viimeisimmällä kirjastoreissulla ajauduin romaanien joukosta jonnekin kauemmas, aina urheilukirjojen hyllylle. Sieltä nappasin mukaani kaksi koon sekä sisällön puolesta hieman kevyempää  kirjaa.


Juha Veli Jokinen: Se on siinä! Antero Mertarannan parhaat

Mertarannan selostuksista on syntynyt lukematon määrä legendaarisia lausahduksia, kirsikkana kakun päällä maailmanmestaruuksien hehkutukset sekä taivas varjele -ilmaveivi kun kaveri siellä nyökytteli kokeilleensa pikku kikkaa. Mutta mitä näistä saa irti vajaassa 150 sivussa?

Se on siinä! valottaa jonkin verran julkisuutta kaihtelevan selostajan taustoja, keskittyen niihin kuuluisiin lausahduksiin ja kisoihin missä ne on kuultu. Koska osaan ne jo hyvin pitkälti ulkoa, ei kirja oikein toiminut. Selostus on selostus kun sen kuulee ja näkee mitä jäällä tapahtuu, silloin voi paremmin eläytyä tunnelmaan. Tekstinpätkä kirjan sivulla vain ei pysty samaan, ei millään. Lisäksi kirjasta välittyi nopeasti kyhätyn tunnelma, sen luki loppuun lähinnä velvollisuuden tunnosta. Antero Mertaranta on suomalainen selostajaikoni ja uskon että hänestä saisi aikaan kunnollisen kirjan. Tämä se ei ole.

Onneksi on Youtube.


Mikko Partanen & Kalle Lamberg: MM-kisaekstra, Urheilutoimittajien sattumukset

Tämä on Urheilutoimittajien sattumukset -kirjan Helsingin yleisurheilun MM-kisoihin 2005 päivitetty painos. Olisin aivan hyvin voinut lukea alkuperäisen version, sillä MM-kisaekstraa tässä on Willie Banksin esipuhe sekä vajaat sata sivua yleisurheilutriviaa ja kisatuloksia. Esipuhetta lukuun ottamatta jätin tämän ekstaraosuuden lukematta.

Kirjassa on juttuja lähes sadan urheilutoimittajan sattumuksista eri vuosikymmeniltä. Mukana on kaikelle kansalle TV:stä tuttuja nimiä sekä paikallislehtien ja -radioiden tuntemattomampia toimittajia. Lajeina on edustettuna oikeastaan kaikkea mahdollista mitä seurataan Suomessa tai Suomesta käsin. Ja ne sattumukset vaihtelevat kovasti: milloin eksytään formularadalle silloin kun autot ovat harjoittelemassa, selostetaan ottelua kopin alta tai puhelinkopista paikallisradioon, palellaan Moskovassa kiekkoturnauksen aikana, suojellaan Celine Dionia (kyllä vain!) tai ajellaan Matti Nykäsen kyydissä kisoihin.

Suurin osa toimittajista on kertonut kirjaa varten useamman jutun, osa on mukana vain yhdellä tarinalla. On erittäin mielenkiintoisia juttuja ja jonkin verra niitä, jotka ovat merkinneet enemmän toimittajille itselleen kuin suurelle yleisölle. Hieman vanhemmat jutut naurattavat nykyaikana myös silloin käytetyn teknologian puolesta: miltä tuntuisi tilata puhelu hotellista ja sanella juttu toimitukseen Suomeen? Tahattomasta komiikasta tätä kirjaa ei kuitenkaan voi syyttää, useiden tarinoiden opetus on se, että toimittajan on oltava valmis vaikka mihin ensin saadakseen haastattelun ja sitten saadakseen sen julkaistua. Kirjan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää lukijaa, mutta se paljastaa myös mitä kulissien takana tapahtuu.

Tätä luki miellellään ja välillä kirjaa oli vaikea laskea kädestä kun teki mieli lukea heti seuraava tarina edellisen perään. Omat suosikijuttuni kertoivat miten eräs kuuluisa portugalilainen jalkapalloilija sai selostuksessa nimekseen Nils Erik Gustav (sekin jos mahdollista jos sattuu totaalinen blackoutti) ja miten brasilialainen "kollega" järjesti suomalaistoimittajan ryöstön. Toki kotimaankin kentiltä löytyi viihtyisiä tarinoita ja ilokseni kirjassa oli myös useita kiekkokaukalon tapahtumia, esimerkiksi se miten Eric Lindroosin isä pisti poikansa ruotuun haastattelua varten.

*

Lopputuomio: Se on siinä! on parempi jättä kirjaston hyllyyn, Urheilutoimittajien sattumukset kannattaa lainata ja lukea pakkas- tai sadepäivän ratoksi. Sen kaveriksi voi ottaa joskus aiemmin lukemani Urheilun värityskirjan, mikä kertoo sattumuksia urheilijoiden vinkkelistä.