Eräänä aamuna ennen joulua työpöydälläni odotti yllätys:
Kukaan ei tunnustanut jättäneensä kuorta siihen eikä kukaan ollut nähnyt Korvatunturin henkilökuntaa itse teossa. Odotin jännityksellä aattoon ja revin sitten kuoren auki. Siellä oli lippu Pelicans - Ilves lätkämatsiin, muttei edelleenkään mitään vinkkiä lahjan antajasta. Kun tuohon vielä lisättiin jo aiemmin synttärilahjaksi saamani lippulahjakortti ja sen vaihto ottelulippuun, oli minulla edessä kahden lätkämatsin viikko Isku Areenalla.
Jännä juttu tuossa Ilves -pelin lipussa on myös sen hinnoittelu ja kategoria: henkilökunta. Mistä ja millä suhteilla lippu oikein on hankittu? Lahjakorttilippuun tulostui hienosti että olen kutsuvieras. Tiistain lähestyessä työpaikalla arvuuteltiin jälleen lipun antajaa ja vilkkaat mielikuvitukset päättelivät että kyseessä on pakko olla jokin yllätys, mikä jatkuu vielä paikan päällä...
Tiistai, Pelicans - Ilves 1-2
Kiiruhdin Isku Areenalle suoraan töistä ja ehdin sinne reilut kymmenisen minuuttia ennen pelin alkua. Menin suoraan paikalleni eikä siellä odottanu mitään normaalista poikkeavaa. Viereiselle paikalla tuli istumaan tuntemattomaksi jäänyt mieshenkilö, joka toiseen erään otti penkin kokoisen hajuraon väliimme. Alariveillä oli hyvin väljää. Toisella puolellani paikka pysyi tyhjänä pelin loppuun asti.
En ihan heti muista milloin viimeksi olen istunut alimmilla riveillä, yleensä ostan lippuni mahdollisimman ylhäältä. Kulmasta oli yllättävän hyvä näkyvyys kentälle pleksien läpi. Tässä on menossa vielä ottelun alkuseremoniat.
Ensimmäisellä erätauolla suoritin kunnon tankkauksen kolmioleivällä ja teellä. Leipä oli iloinen yllätys: tuhti ja syötävää riitti. Täytteeksi luvattiin kinkkua, joten oletin automaattisesti saavani myös juustoa. Sitä ei ollut, sen sijaan kurkkua (tavallista ja suolakurkkua) sekä majoneesi yms. möhnää. Juuston puute ei haitannut, päin vastoin. Teeksi valitsin tällä kertaa karibian aurinkoa. Kioskin luukulla oli mukavaa saada iloista palvelua ja kuulla muutakin kuin perinteiset "Mistä saisi olla?", "4,50" ja "ole hyvä" -fraasit.
Pärssinen yrittää jotain kikkaa, tuloksetta. Yksi maali saatiin aikaan, mutta se riittää voittoon äärimmäisen harvoin. Kaukalon laidalta peli avautui eri tavoin kuin piippuhyllyltä. Se oli nopeampaa ja sekavampaa. Sekavampaa sillä tavoin, etteivät syöttöpaikat ja pelaajien sijoittumiset näkyneet niin selkeästi. Ei mikään ihme, että ne kuuluisat kahden metrin syötöt saattavat helposti mennä kolme metriä ohi ja täydellinen lättysyöttö lapaan on hehkutuksen arvoinen. Pelaaminen on aina niin paljon helpompaa kun itse ei ole jäällä...
Aiemmin niin hienosti pitkin Isku Areenaa lennellyt zeppelini oli siirtynyt toisella erätauolla maakuljetuksen piiriin.
Ottelun lopun lähestyessä alkoi olla selvää ettei kolmea pistettä irtoa ja yksi-kaksikin vain tuurilla. Pointsit tuolle Nelosen kuvaajalle, joka ei hätkähtänyt kertaakaan, vaikka kiekko ja miehet tömähtelivät pleksiin. Ammattilainen toki on tottunut klaaraamaan moiset paikat. Nykyinen kova pleksi ei edes anna periksi kun siihen törmää joten tarvetta peruuttamiseen ei ole. Onneksi (pelaajien kannalta) ensi kaudeksi Lahteen saadaan viimein joustava turvakaukalo.
Kättelyssä oli varsin apeat turkoosit tunnelmat. Kiiruhdin sitten bussipysäkille myöhästyäkseni minuutin. Odottelin melkein vartin seuraavaa vuoroa. Pysäkin ohi käveli reteästi takki auki Ilveksen kannattaja. Silloin oli 15 astetta pakkasta, joten toivottavasti voiton fiilis auttoi myös torjumaan keuhkokuumetta. Itse luotin enemmän huopatossuihin, toppahousuihin, untuvatakkiin, pipoon, kaulaliinaan ja rukkasiin.
Ottelun jälkeiset pyyhkeet heitän vaisulle lahtelaiskatsomolle. Kannustuksen suhteen vierasfanit veivät meitä kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tässä asiassa voi toki katsoa aivan hyvin myös omaan napaan sillä en huudellut mitään, taputin vain käsiäni. Toisaalta möreällä ja olvin vauhdittamalla miesäänellä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada sanomansa muiden kuuluviin kuin omallani. Nyt kaivattaisiin koko hallin yhteistä kannustusta!
Kunniamaininta menee Korvatunturin henkilökunnalle. Lipun antajan henkilöllisyys on yhä mysteeri, mutta eiköhän hän (jo) tiedä, että lahja oli erittäin mieluinen vaikka peli tappioon päättyikin.
Torstai, Pelicans - Kärpät 1-5
Tämä meni ihan vihkoon, myös kotikatsomon osalta. Jouduin parisen tuntia ennen pelin alkua vilttiketjuun ja seurasin matsin vaakatasossa peiton alla Radio Voiman taajuudelta. Lapoin samalla sisuksiini evääksi varatut kompiaiset.
Ei lisättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.