X-sukupolvi meets reality

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

Tarina siitä, miten tutustuin tähän kirjaan on kerrottu jo marraskuussa messujutussa. Nyt on lukutilinpäätöksen vuoro.

Nainen katolla on tarina viidestä henkilöstä joiden elämät kohtaavat muutaman kuukauden aikana. Silja on kotiäiti, jonka mies Harri johtaa menestyvää pelifirmaa. Hän elää hetkestä ja mielentilasta riippuen joko perinteistä perheonnea tai sitten avioliittohelvettiä. Gwendolyn on Siljan kirjoituksissa elävä sivupersoona, entinen poptähti. Ville on äidinkielenopettaja joka vetää kirjoituskurssia ja viihtyy keskustelupalstalla. Joukon nuorin Linda on stand up koomikko, toimittaja ja elämän jokapäiväinen häiriötekijä. Mukaan mahtuu myös heidän läheisiään sekä seurapiiritoimittaja Leila jolle yksikään hymiö ei ole liikaa :):):):).

Aamulla hän herää, ja jos talo on hiljainen, hän miettii että miksi. Hän ajattelee että lapset ovat varmaankin kuolleet sänkyihinsä, makaavat siellä jäykkinä, kohta hän näkee heidät ja heidän hengettömät ruumiinsa ja kaikki on ikuisesti toisin. Hän ajattelee että sitten myöhemmin hän muistelee tätä hetkeä ennen kuin SE tapahtui, viimeisiä sekunteja kun hän oli viattoman onnellinen eikä aavistanut, mitä edessä on. Hän ajattelee että myöhemmin hän ja Harri eroavat kun eivät kestä tragediaa, ja hän muuttaa johonkin yksiöön ja juo itsensä hengiltä.

Kirja kuvaa elämää hauskasti, rankasti sekä uskottavasti. Pääosassa on 70-luvulla syntynyt X-sukupolvi, nykyiset nelikymppiset joille pyramidin muotoinen mehutetra sekä korvalappustreot ovat nostalgiapiriste keskellä ankeaa alkutalvea. Pystyin samaistumaan hyvin kirjan henkilöhin vaikka he ovatkin minua nuorempia (parikymppinen Linda) tai vanhempia (kaikki ne muut). Jokaisella henkilöllä on selkeästi oma ääni tarinassa ja ne sopivat hyvin yhteen ja kokonaisuus toimii luontevasti.  Tekstissä on käytetty paljon puhetyyliä ja tuhmia- tai kirosanoja -vanhempi herrasmies kirjaston lukupiiristä ei tästä oikein ollut tykännyt. Minusta näiden vähemmän nättien ilmauksien käyttö oli perusteltua ja sopi romaanin kieleen.

Keikan jälkeen mun luokse tuli sellanen kummallisen näköinen photoshopattu jätkä puvussaan (se tosiaan näytti photoshopatulta ihan siinä livenä) ja alkoi nörttimäisellä äänellään selittää, että olin aluksi kiinnostavalla tavalla haukkunut valtiotamme, jota hän itse päivästä riippuen kutsuu kouhous- tai kyttäysvaltioksi, mutta kuitenkin valitettavan pian pettänyt hänen odotuksensa (tosiaan, HÄNEN odotuksensa, tuon vaahtomuovisen 18-vuotiaan rotan odotukset) julistaessani kommunismin ilosanomaa.

En lue kovin usein nykykirjallisuutta. Ja tässä tarkoitan nykykirjallisuudella realistista, nykyaikaan sijoittuvaa ja, no, nykyaikana kirjoitettua tekstiä. Pidän enemmän menneistä ajoista ja keksityistä paikoista tai tapahtumista, joko nyt tai aiemmin kirjoitettuina. Haluan paeta tarinassa jonnekin suomalaista lähiötä kauemmas. Myöskään viime aikona lukemani "nykyromaanit" eivät ole tehneet erityistä vaikutusta minuun lukijana, joten olen ajautunut yhä sitkeämmin historiallisen romaanin ja fantasian pyörteisiin.

Minä ostin saaren Tyynestämerestä ja kattohuoneiston Seinen rannalta. Minua pyydettiin säveltämään ja sanoittamaan oseanialaisen saarivaltion kansallislaulu, mutta siitä ei tullut mitään. Tämä harmittaa edelleen.

Nainen katolla on pitkästä aikaa hyvä lukemani "nykykirja". Se yllätti positiivisesti mielenkiintoisilla hahmoilla ja nokkelalla, sujuvalla tekstillä. Kirjassa sivutaan varsin laajoja aihealueita politiikasta kvanttifysiikkaan, eikä sitä olisi voinut tehdä suppean yleistiedon pohjalta. Tämä kirja on jäänyt minusta vähän turhaan syksyn muiden julkaisujen jalkoihin, se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Unohda kaikenlaiset ennakkoluulot: Maija Vilkkumaa on lahjakas muusikko JA kirjailija.

Kaiken piti loppua ydinkatastrofiin 80-luvulla kun olin vielä teini-ikäinen. Ei loppunutkaan. Mutta tämä on nyt enemmän totta, sanotaan, ja ilmastonmuutosskeptikotkin ovat vaienneet, ehkä se merkitsee että me todella tuhoudumme. Tai ehkä vain osa tuhoutuu, se osa joka ei pysty pelastautumaan, loput muuttavat siirtokunnaksi Marssiin. Ajattelen siirtokuntaa. Siellä on paljon harmaata väriä ja kovia pintoja.