lauantai 15. maaliskuuta 2014

Lauantaihuumaa koko rahalla

Pelicans - HIFK 1-0 je


Huh, mikä ilta! Playoffit on korkattu käyntiin mastokaupungissa kotiedun turvin. Nyt kun tulos on tiedossa on hyvä jälkiviisaana muistella runkosarjan aikana tuskaa aiheuttaneita peikkoja: HIFK:lle hävittiin kaikki ottelut eikä Jere Myllyniemi saanut niin montaa nollapeliä kuin olisi ansainnut. Tänään kaadettiin Helsingin punanutut eikä omiin kilahtanut kertaakaan.
Matkalla kohti Isku Areenaa. Viitoista ei voi erehtyä.
Riemukkaita kiekkouutisia saatiin jo aiemmin iltapäivällä kun A-nuoret voittivat Bluesin ja tasoittivat sarjansa. Molempien pelikaanijoukkueiden ottelut jatkuvat huomenna.
Alkulämmittely käynnissä, katsomossa vieä väljää.

Ottelun päättymisestä on reilu pari tuntia ja ainoa järkevä ajatus on se, että me voitettiin. Me perkules vieköön kaadettiin HIFK, vihdoin! Pitäisi kirjoittaa illasta, mutta ei vain pysty. Hämärä alkaa hiipiä silmiin kun aivot vielä nauttivat voittonektaria. Lataus jäi Isku Areenalle. Huomiseen on kerättävä voimia...

Lärpyttimien sijaan pelissä jaettiin päivän Etlari. En innostunut lehdellä lätkimisestä joten taputin käsiäni ja kiljuin.
Lataus ei kuitenkaan ottelun alussa, eikä edes vielä toisessa erässä ollut minulla paras mahdollinen. Ei maaleja, paikkoja kylläkin, muttei ratkaisuun asti. Odotusta. Katse seurasi jäällä kultakypärää, haki maalintekijöiden numeroita mustista nutuista.
Alkushow tehosteineen nostaa aina kylmät väreet pintaan.
Ilahduttavasti kaukalossa luisteli voittoa hakeva ja siitä taisteleva joukkue. Tällä asenteella on hyvä jatkaa pitkälle. Sen asenteen on vain kestettävä yhtä ottelua paljon pidemmälle -kauden loppuun.
Kun 60 minuuttia ei riitä, saa zambonikin encoren.
Hei ihan oikeasti, se H-kirjamella alkava peikko kaatui!
Tämä ohjelappu oli Radio voiman ison mainoksen alaosaan kiinnitettynä, aivan lattian rajassa. Ihmettelen...
Todellakin pahoittelut surkeasta ottelubloggauksesta, on pakko päästä nukkumaan. Kuvatekstit sentään tein ennen varsinaista tekstiä... Huono henkinen vireystila ei kuitenkaan vähennä sitä riemun määrää mitä koin tänään. Iso kiitos joukkueelle, joka jaksoi taistella loppuun asti ja yleisölle joka eli mukana sitä paremmin mitä pidemmälle matsi eteni!
Se on siellä! Tulostaulu ei vielä ole mukana.
Ilokseni ottelu ratkesi jo ensimmäisessä jatkoerässä. Maali tehtiin siihen päätyyn missä istuin eikä tarvinnut ruveta miettimään kuinka myöhään bussit kulkevat vai pitääkö kävellä kotiin tai ottaa taksi. Pelipaikaltahan ei lähdetä ennen loppusummeria.
Voittajilla ei ole kiire pois jäältä.
Huomenna otteluseuranta Radio voiman kautta ja sarja poikki! Turvallista matkaa kaikille, jotka suuntaavat Helsinkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.