perjantai 28. maaliskuuta 2014

Minä ja Muumit

Toista blogihaastetta pukkaa, kiitos Maria Kinnunen Mustetta ja paperia -blogista!

Haasteen säänöt:
-Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksi aiheesta ja julkaise se blogissasi.
-Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
-Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Haastan seuraavat blogit ja bloggaajat:
Kirsin kirjanurkka / Kirsi
Orfeuksen kääntöpiiri / Suvi
Anna minun lukea enemmän / Annami


Ja sitten itse haasteeseen!

Ensimmäinen varma muistikuvani Muumeista on Muumipeikko ja pyrstötähti elokuva. Lastenleffaksi se oli yllättävän pelottavakin... tosin Muumeissa on paljon pelottavia elementtejä, eikä se mörkö ole hahmogallerian kamalin, hattivatit ovat pelottavimpia! Elokuvan lisäksi animaatiosarja on tuttu, se ilmestyi ruutuihin joskus kun olin ala-asteella.

Samoinhin aikoihin oli jonkinlaista Muumi-hypetystä: koululla kävi esiintymässä teatteriseurue (ihmeteltiin ruokalaan syömään tulleista näyttelijöitä) ja luokkatoverien kateuden sai osakseen jos korvissa roikkui aidot Muumi-korvikset. Hopeiset, ei mitään rihkamaa. Olisin halunnut Pikku Myyt, mutta minulla ei silloin tainnut olla vielä edes reikiä korvalehdissä.

Hahmoista ehdoton suosikkini on Pikku Myy enkä vieläkään ymmärrä miksi Nuuskamuikkunen on nuuskamuikkunen. Niiskuneiti on hieman hassu. Ja hattivatteihin en halua törmätä pimeällä kujalla / metsässä / kämpässä / työpaikalla / Isku Areenalla / ylipäätään missään. Kiehtovinta Muumeissa on se tunne mikä Muumilaaksosta välittyy: mitä vain saattaa tapahtua, pelottaviakin asioita mutta lopussa kaikki on hyvin ja Muumimamma leipoo jotain maistuvaa. Jokainen saa olla erilainen ja oma itsensä.

Yliopistossa minulla oli yhtenä vuonna vaihtari kämppiksenä. Sitä kautta sitten juttelin indonesialaisen vaihtarin kanssa. Kaveri oli kuullut Muumeista, mutta hämmästyi saadessaan tietää Muumien olevan Suomesta ja vielä enemmän nähdessään sellainen kuvan. Hän oli odottanut jotain lehmän tapaista (MUU-mi). Ymmärrettävä erehdys...

Ja nyt hyvä huomata, että tehtävänannon noudattaminen on mennyt jonnekin muualle kuin Muumilaaksoon. Ei sanaakan Muumi-kirjoista. En ole lukenut vielä ensimmäistäkään. Uskoakseni. Katsellut olen, halunnut lukea, ja kuitenkin lukenut jotain muuta. Aukko sivistyksessä. Lähimmäs olen päässyt Tolkienin Hobitin Lohikäärmevuori -suomennoksen lukemalla. Kirjassa on Tove Janssonin kuvitus.

Voisin laittaa loppuvuoden tavoitteeksi lukea edes yhden, ottaa sellaisen pehmeän laskun aiheeseen.

Haaste kolahti osuvasti omaantuntoon. :)

6 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta. Vastaus on jo luonnoksissakin keskeneräisenä, koska olen saanut tätä kivaa haastetta muualtakin.

    Luin ensimmäisen Muumi-kirjani vasta tänä vuonna ja toisen juuri muutama päivä sitten. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Minä ainakin olen ollut aika ihastunut Muumeihin myös kirjallisessa muodossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OK, saat monta haastetta kuitattua pois yhdellä postauksella. :)

      Poista
  2. Kiitoksia haasteesta! Olen lukenut vasta yhden kirjan, mutta esim. elokuvasta ja sarjasta on lämpimiä muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. Pidin haasteesta, Muumit koskettavat jokaista suomalaista. :)

      Poista
  3. Kiitos haasteesta, siihenhän on ihan pakko tarttua pikapuoliin :) Suosittelen Muumi-joihin tutustumista vaikkapa äänikirjoina, joita on hyvin saatavilla kirjastojen lastenosastoilta. Itselläni on juuri menossa pienoinen putki. Alkuun pääsee vaikkapa parituntisella Muumit ja suuri tuhotulva -kirjalla, joka aloittaa Muumien tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisestä äänikirjasta onkin aikaa, eikä Muumi-kirjojen ensimmäinen osa ollut tiedossa. Kiitos vinkistä!

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.