lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kauneus, rakkaus, uhraus, vapaus.

Adam Johnson: The Orphan Master's Son

Alkuvuosi on kirjojen valossa ollut lievä pettymys. Nainen katolla yllätti mukavasti ja Lumikki -trilogian päätös oli juuri niin hyvä kuin sen pitikin olla, mutta todellinen helmi, sellainen A-luokan jalat alta vievä lukukokemus uupui. Vuosi sitten tähän aikaan olin sentään lukenut jo kaksi TOP vitoseen päätynyttä kirjaa: Talviverisen ja Teemestarin kirjan. Nälkä oli suunnaton, ja The Orphan Master's Son tyydytti sen erinomaisesti. Se on loistava kertomus, mikä kosketti minua. Lähtökohta tarinaan oli jotain erittäin vierasta ja kuitenkin sellaista mistä luulin jo tietäväni niin paljon. Yllätyin sivu toisensa jälkeen...


The Orphan Master's Son'in päätyminen luettavaksi on oma tarinansa sekin. Mietiskelin eräänä päivänä, että onkohan kukaan kirjoittanut Pohjois-Koreaan sijoittuvaa fiktiivistä tarinaa. Erilaisia tosikertomuksia maasta loikanneilta vankileirien kauheuksineen on kyllä tullut luettua, mutta kuvitteellinen tarina... se alkoi kiinnostaa. Heitin kysymyksen Kirja joka maasta -blogiin ja sain mielenkiintoisen lukuvinkin, mutta sekin on tositarina. Toinen yritys Twitterin puolella toi vastauksen Kirsin kirjanurkasta. Adam Johnsonin kirja on peräti viime vuoden Pulitzer -voittaja, mutta tieto kirjasta tai sen palkinnosta on mennyt minulta ohi. Suomeksi tätä ei ole julkaistu, mutta onneksi alkuperäinen versio löytyy Lahden kaupunginkirjastosta.

Edellisestä englanninkielisestä kirjastani on jo aikaa, se taisi olla A Dance with Dragons pari vuotta takaperin. The Orphan Master's Son'in tapahtumapaikka on sen verran eksoottinen, että pelkäsin hieman etukäteen kielitaitoni riittämättömyyttä, jos tarinassa vaikka vilisi paljon tuntemattomia sanoja. Tämä pelko oli kuitenkin turhaa: teksti oli yllättävänkin helppoa ja ymmärrettävää. Joitain vieraita sanoja toki, muttei liikaa.

Taustalle päätyi venäläinen lärpytin. Kirjan tapahtumapaikan materiaalia ei ollut saatavilla.
Pak Jun Do on orpo vain nimeltä, nuori mies on varma isästään ja tietää äidistäänkin jotain. Pohjois-Koreassa se on paljon enemmän kuin monella muulla orvolla on milloinkaan. Jun Do pääsee vieläkin pidemmälle: hänet koulutetaan taistelemaan pimeissä tunneleissa vaistojensa varassa ja valitaan erityistehtäviin ulkomaille. Ja niin paatti, Jun Do kyydissään, saapuu pimeyden kätkössä Japanin rannikolle. Ihmisten kidnappaus on vasta alkua päähenkilön uskomattomalle tarinalle. Kun kidnappausreissut vaihtuvat englannin opintoihin ja radiolähetysten kuunteluun kalastusaluksen kyydissä, on edessä vapautta ja unelmia merellä toverien seurassa.

Ja sitten tulee se reissu, jolloin kaikki ei todellakaan mene niin kuin Ström- siis Rakkaan Johtajan suunnitelmien mukaan:

From his pocket, Jun Do produced the card that Jervis had left him, embossed with the seal of the U.S. Navy. He gave it to the Captain. 'Maybe the Americans wanted Pyongyang to know exactly who had come and kicked some ass. In fact, it was the exact same guys - we all got a good look at them. We could tell almost the same story.'
The Machinist said, 'We were longlining when the Americans came aboard. They caught us by surprise. They grabbed the Second Mate and mocked him for a while, and then they threw him to the sharks.'
'Yeah,' the First Mate said. 'We threw the raft down to him, but the sharks tore it up with their teeth.'
'Yeah,' the Pilot said. 'The Americans just stood there with their guns, laughing while our comrade died.'
The Captain studied the card. He reached for a hand, and they helped him up. There was that wild light in his eyes. 'And then one of us,' he said, 'without regard for his own safety, jumped into the shark-filled sea to save the Second Mate. This crewman suffered ferocious bite wounds, but he didn't care because he only thought about saving the Second Mate, a hero of the Democratic People's Republic of Korea. But it was too late - half eaten, the Second Made slipped below the waves. His last words were of praise for the Dear Leader, and it was only in the nick of time that we pulled the other crew member, bleeding and half dead, back aboard the Junma.'
Things suddenly got quiet.
The Captain told the Machinist to start the winch. 'We'll need a fresh shark,' he said,

Pak Jun Don tarina ravisteli jatkuvasti ennakkoluulojani sekä -tietojani pohjoiskorealaisista. Monet kauheudet olivat pahempia kuin olin kuvitellut ja ihmiset, he olivat kuten mekin: unelmoivat, elivät, rakastivat, vihasivat, kärsivät, uhrautuivat.... yrittivät selvitä elämästä maassa, jossa valtion kovaäänisten lähetykset kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Unohda TV-dokumenteissa nähnyt vaikenemiset ja epäröinnit, The Orphan Master's Son'in henkilöt elävät ja puhuttelevat sinua.

Muutaman kerran lukiessa teki niin pahaa, että kirja oli pakko laskea hetkeksi kädestä ja hengähtää ennen kuin tarinaa pystyi jatkamaan.

Ja joillekin vitseille oli pakko naurahtaa ääneen kun ne ymmärsi kulttuurieroista huolimatta.

Juonenkäänteet koettelivat uskottavuuden rajoja, erityisesti ensimmäisen osan lähestyessä päätöstä. Koskaan ei menty yli ja lopussa selvisi millainen uskomaton kudelma The Orphan Master's Son on.

Kirjan rakenteelle on pakko antaa ylimääräinen hatunnosto. Sivuja on lähes kuusisataa ja se on jaettu kahteen osaan, mikä paljastetaan jo kirjan alkusivuilla, samoin osien yksi ja kaksi nimet. Se herättääkin sopivasti hämmennystä ja tähän uskottavuuden koettelemiseen viittasin hetki sitten. Kun luet kirjaa, älä kurkista etukäteen osien vaihtumiskohtaan, älä tee sitä vaikka kuinka mieli tekisi, vaan lue eteenpäin ja säilytä jännitys sekä yllätykset niihin hetkiin kun oikeasti ne luet. Sillä tämä kirja on syytä lukea ja kokea!


Kaikki se katkeransuloisuus, kauneus, mitä The Orphan Master's son'issa on, tiivistyy hyvin hetkeen ja lauseeseen jona se kirjassa koetaan:

Into his ear, she whispered, 'Let's escape.'

6 kommenttia:

  1. Oho, ensinnäkin siitä, että en ollut aiemmin liittynyt lukijaraatiisi. Oletko lisännyt sen vasta hiljattain? Olipa kivaa, että osasin vinkata näin loistavan teoksen äärelle. Tosin on tunnustettava tässä, että sain apua some-yhteisöstä, jonne laitoin kyselyä, enhän ole vielä itsekään tätä lukenut. Pitääpä laittaa mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ollut tuossa jo pidemmän aikaa, en muista milloin lisäsin. Tervetuloa mukaan! Tämä onkin kirjabloggarien yhteisön suola ja sokeri, kun saa vinkkejä tarinoista, joita ei olisi muuten itse löytänyt. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja minä luen vielä jossain vaiheessa sen Sirkus Pjongjangin. Tämän arviossa jouduin vähän pidättelemään, varsinkin juonikuvausten suhteen. Kirja on vielä ihmeellisempi!

      Poista
  3. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Pohjois-Korea tuntuu aivan käsittämättömältä jo vain pelkästään sieltä joskus tihkuvien uutisten perusteella, mutta en ole ikinä lukenut sinne sijoittuvaa kirjaa (niin kuin ei varmaan moni muukaan). Täytyy laittaa kirjan nimi muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, toivottavasti ehdit jossain vaiheessa lukea tämän. Ne tositarinatkin ovat lukemisen arvoisia, jos jossain vaiheessa tulevat vastaan. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.