sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Vallasta sekä tunteista

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas

Putoavan tähden prinsessan innoittamana luin Anni Nupposen ensimmäisen kirjan. Osasin odottaa melkoisen paljon, pidinhän prinsessatarinasta, eikä kuningasjuttu päättynyt pettymykseen -päinvastoin: tämä on jopa parempi. Molemmat sijoittuvat jonnekin menneeseen aikaan, paikkoihin joita tuskin enää on, mutta joista kerrotaan satuja. Kumpikin on itsenäinen tarina, joten kirjailijaan tutustumisen voi aloittaa joko prinsessasta tai kuninkaasta:

Eelis on nainen, Areth kuningas. Eelis on taitava parantaja, Areth hallitsee valtakuntaansa eikä epäröi lähteä sotaan. Kahden kovin niin erilaisen ihmisen tiet kohtaavat ja sidotaan yhteen kultaketjulla. Sitten vastaan tulee rakkaus. Kun elämä on velvollisuuksia, kuinka kauan siihen mahtuu toinen ihminen jonka teot ovat niin usein omia toiveita vastaan?

Aina myöhemmin kun olen muistellut tuota hetkeä, ajattelen ymmärtäväni, miten tuossa hetkessä on eräs ihmisen elämän totuus: että hän ei onnensa hetkellä enää muista tuskansa terävintä kärkeä, vaan hänen haavansa ovat lakanneet vuotamasta ja hänen kipunsa on vain varjo ja muisto. Siksi hän uskoo jälleen ja tervehtii nousevaa aurinkoa ja kun suru jälleen tulee, hän on kasvattanut suojan sitä vastaan. Ja siksi ajattelen käsittäneeni viisauden, ettei tule lyödä sitä, jota toinen on jo lyönyt, sillä se, jolla on surua ja jonka surua toinen vielä kasvattaa, ei paitsi kärsi kipua surunsa tähden, vaan myös siksi, ettei ole saanut surulleen ymmärtäjää.

Naisen ja kuninkaan tarinan kertoo Eelis alusta loppuun, omalla äänellään. Areth on mukana vain niissä hetkissä jolloin Eelis on hänet nähnyt tai miestä ajatellut. Minäkertoja toimii tarinassa ja puhelee suoraan kuulijan sieluun. Nupposen kirjoitustyyli on kirjailijalle tunnistettavaa, rauhallista, jutustelevaa ja lempeää, kuitenkin samaan aikaan syvällisen pohdiskeleva sekä armotonta.

Kirjan kansikuva on kieltämättä laimea, mutta kansien sisällä on timanttia. Nainen ja kuningas on ensisijaisesti rakkaustarina, toissijaisesti Eeliksen elämäntarina ja kolmanneksi kertomus siitä, miten valta ja vastuu käyvät yhteen tunteiden kanssa. Ei ole helppoa kertoa tunteista ja vielä vaikeampaa on jos ne sekoittaa poliittisiin päätöksiin.

Naisen ja kuninkaan perusteella aion ehdottomasti jatkaa Nupposen teosten lukemista -suosittelen muillekin (kotimaisen)fantasian ystäville tai kokeilunhaluisille muiden genrejen lukijoille. Seuraavana Nupponen -listallani onkin novellikokoelma Joen jumala ja tavoitteena lukea se kesän aikana. Piakkoin kirjastosta pitäsi tulla luettavaksi Kummolan kääntöpiiri sekä Vuori, ne menvät lukuun ensin. Kertaalleen jo englanniksi luettu Lohikäärmetanssi etenee koko ajan näiden lomassa.

4 kommenttia:

  1. Minusta tämän kirjan lukeminen oli raskasta enkä päässyt siinä loppun. Se odottaa kuitenkin hyllyssä. Pitää joskus koettaa lukea uudestaan, uudella aseneella. Putoavan tähden prinsessasta taas tykkäsin tosi paljon!

    Kirjan kansi on vähän laimea ja oikeastaan aika huonolaatuinen. Ainakin minun kappaleessani kansikuva on rakeinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin kirjastokappaleen kansikuva on rakeinen. Ottamassani kuvassa se näyttää jostain syystä paremmalta.

      En yleensä lämpeä minäkerronnalle, ehkä se sai tekstin tuntumaan raskaalta? Tarina kuitenkin eteni prinsessaa jouhevammin, minusta, vaikka juonenkäänteitä oli vähemmän. :)

      Poista
  2. Minulla on lainassa Putoavan tähden prinsessa, sillä ihastuin viime vuonna Anni Nupposen novelliin. Luin silloin Huomenna tuulet voimistuvat -novelliantologian ja Nupposen Juuret oli suosikkini novelleista. Tämäkin olisi tarkoitus lukea jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeistään Joen jumalan luettuani pitää kaivaa jostain tieto Nupposen muista novelleista ja lukea nekin. Kiitos vinkistä!

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.