Talvi on tulossa -viidettä kertaa

George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 1

Kyseessä on Tulen ja jään laulun viides osa, joten tämä bloggaus spoilaa pakostakin hieman aiempia osia sekä HBO:n Game of Thrones TV-sarjan kausia, myös sitä uusinta.


Kun saa käsiinsä erittäin hyvän kirjan, sitä tuntee lukiessaan erittäin suurta riemua sekä käsittämätöntä harmitusta kun kirjaa ei ole jostain syystä onnistunut bongaamaan ja lukemaan yhtään sen aiemmin. Tulen ja jään laulu tuli minulle tutuksi TV-sarjan myötä ja ahmin sen neljä ensimmäistä osaa ensimmäisen tuotantokauden nähtyäni. Sitä seurasikin armoton ketutus, sillä George R. R. Marttin ei ole mikään maailman nopein kirjoittaja ja viidennen osan ensimmäinen suomennos ilmestyi lähes kolme vuotta alkuperäisen jälkeen. Lohikäärmetanssin toinen nide julkaistaneen kesäkuun alkupuolella, jos kustantajalta saatu tieto pitää kutinsa. Heikoin lenkki tässä yhtälössä on kuitenkin se, että TV-sarja on ajamassa kirjasarjaa kiinni ja tämä tapahtunee kuudennella kaudella -arvioiden mukaan samoihin aikoihin kuudennen kirjan julkaisun kanssa.

Faktaa tällä hetkellä on vain molempien sarjojen suuri suosio ja täysi epävarmuus siitä milloin koko roska saadaan pakettiin ja kumpi on ensin valmis: Martin vai HBO. Kertoimet ovat tällä hetkellä HBO:n puolella ja useimmat fanit -myös minä- huokailevat kärsivinä kun haluavat lukea loppuratkaisun, eivät nähdä sitä TV-sarjana. Jokunen jakso sitten sarja otti jo omia vapauksia näyttämällä tapahtumia kirjojen julkaisutahdin ulkopuolelta...

Ja faktaa on myös se, että tässä on yksi koukuttavimpia kirjasarjoja mitä olen pitkään aikaan lukenut. Yritetäänpä keskittyä siihen.

Westerosissa vuodenajat menevät omaan tahtiinsa ja kestävät useita meidän maailmamme kalenterivuosia. Talvi on tulossa ja sen myötä pohjoisesta eräänlaisten elävien kuolleiden uhka edellään lauma villejä sekä verenhimoisia ihmisiä. Ja jättiläisiä. Ja vaikka mitä muuta. Ainostaan korkea jäinen muuri sekä yövartion valan vannoneet miehet pitävät pahan aisoissa. Kaukana etelässä, seitsemän kuningaskunnan pääkaupungissa Kuninkaansatamassa on kilpailun arvoinen, äärimmäisen epämukava rautavaltaistuin. Yksi jos toinenkin suvun päämies -tai nainen haluaisi sen omakseen. Valta on viiniä juovuttavampaa ja molemmat ovat tappavia. Vallantavoittelijoita on eri sukujen joukossa ja jokainen pitää itseään kruunuun oikeutettuna. Muutaman sivullisen kärsiminen siinä sivussa ei tunnu missään.

Sarjassa on tähän mennessä tapettu (suuri) osa keskeisistä hahmoista, juoniteltu, rikottu sekä vannottu valoja, synnytetty roviolla lohikäärmeitä, koottu armeijoita, petetty parhaita ystäviä, harrastettu intiimiä aikuisten välistä kanssakäymistä (myös sisarusten kesken), nyljetty ruumiinosia, valloitettu kaupunkeja, järjestetty muutamat mieleenpainuvat häät, herätty kuolleista, palvottu jumalia. Noin muutaman esimerkin mainitakseni.

Kaikenlainen irstailu ja meidän maailmassamme kirkuviin lööppeihin päätyvä toiminta on kuitenkin vain Tulen ja jään laulun pinta. Sarjan sielu ja sydän ovat sen hahmot. Martin on luonut Westorosiin varsinaisen kavalkaadin henkilöitä, jotka taistelevat milloin rautavaltaistuimesta tai vain omasta onnestaan ja paikastaan julmassa maailmassa. Joskus taistelun motiivi on raha, joskus valta tai rakkaus -eikä loppu ole aina onnellinen, eivätkä kaikki ole onneksi vielä loppuaan kohdanneet. Joihinkin hahmoihin rakastuin heti (Tyrion), joitain olen sympannut alusta asti (Daenerys, Arya), jotkin saivat minut puolelleen vasta ajan kanssa (Jamie) ja joitain vain ei voi olla vihaamatta (Cersei).

Tulen ja jään laulun neljäs osa Korppien kestit rikkoi tutun kaavan, missä Westerosin tapahtumia seurattiin eri näkökulmahahmojen kautta samanaikaisesti. Kestit keskittyikin Kuninkaansataman ympäristön henkilöhin, jättäen osan hahmoista pois kirjasta. Lohikäärmetanssissa on heidän vuoronsa. Tanssin toisessa osassa sen ja Kestien tarinat yhdistyvät ja menevät loppuun samoilla tanssijoilla. Olen lukenut Lohikäärmetanssin jo parisen vuotta sitten yhtenä tuhannen sivun englanninkielisenä tiiliskivenä, mutta unohtanut jo melkoisen paljon ja hankin omaan hyllyyni mieluummin suomennoksen:

Huikea kaksintaistelu Tyrion Lannisterin elämästä sai varsin paskaisen lopun, joten kääpiö joutui ottamaan jalat alleen ja pakeni meren toiselle puolelle. Maanpakolaisen elämä ei ole helppoa kun vaaroja vaanii joen rannoilla sekä bordelleissa. Kauempana idässä Daenerys Targaryen lohikäärmeineen hallitsee Meereeniä ja kokee ongelmia niin taistelun kuin sydämensäkin rintamilla. Muurilla yövartion ylikomentajaksi valitun Jon Nietoksen riesana ovat pohjoisen kuninkaat sekä muurintakainen uhka. Raajarikko Bran jatkaa matkaansa kohti kolmisilmäistä varista. Hahmojen joukkoon paluun tekee Theon Greyjoy, jota ei olla nähty sivuilla sitten toisen kirjan. TV:n puolella Theonin tarinaa on kuljetettu mukana myös kausilla kolme ja neljä ja ainekset siihen on otettu Lohikäärmetanssista.

Tulen ja jään laulussa on jo paljon hahmoja, mutta silti tarinaa pysyy mielestäni kirjojen puolella kasassa, sen sijaan TV-sarja on mennyt ensimmäisen kauden jälkeen sirpaleiseksi. Kirjoihin ei ymmärtääkseni ole tulossa enää uusia keskeisiä hahmoja ja ihan hyvä niin, en kaipaa enää lisää nappuloita valtaistuinpeliin, haluan nähdä mihin nykyiset pystyvät. Lohikäärmetanssi ykkönen vie juonittelua eteenpäin, hieman verkkaisesti käynnistyen ja aivan liian nopeasti loppuen. Aiemmista osista tuttuja huipennuksia tässä ei vielä, ei tietenkään kirjan ensimmäisellä puoliskolla, nähdä. Kunnollinen überWTFeijeijeiapua! -kohtaus on luvassa sitten Lohikäärmetanssi kakkosessa. Odotan käsivarret jo valmiiksi kananlihalla!

Olen jo koukussa Tulen ja jään lauluun, joten pidin paljon tästäkin osasta. Kannattaa lukea tai katsoa TV-sarjana.

Melisandren huulet kaartuivat hymyyn. "Jon Nietos, sinut minä olen nähnyt liekeissäni."
"Onko tuo uhkaus, lady? Aioitko polttaa minutkin?"
"Tulkitsit tarkoitukseni väärin." Nainen loi häneen tutkivan katseen. "Taidan, ikävä kyllä, tehdä olosi levottomaksi."
Jon ei kieltänyt sitä. "Muuri ei ole sopiva paikka naiselle."
"Sinä olet väärässä. Olen uneksinut tästä Muuristasi, lordi Nietos. Sen pystyttänyt oppi oli mahtava, ja mahtavia ovat myös sen jään sisään lukitut loitsut. Me kuljemme yhtä maailman saranoista." Melisandre kohotti katseensa Muurin huipulle hengitys lämpimänkosteana pilvenä ilmassa. "Tämä on minun paikkani yhtä paljon kuin sinunkin, ja varsin pian tarvitset minua suuresti. Älä kieltäydy ystävyydestäni, Jon. Olen nähnyt sinut myrskyssä, tiukassa paikassa, vihollisia joka puolella. Sinulla on niin paljon vihollisia. Kertoisinko heidän nimensä?"
"Minä tiedän heidän nimensä."
"Älä ole niin varma." Rubiini Melisandren kaulalla hohti punaisena. "Sinun ei tarvitse pelätä niitä vihollisia, jotka kiroavat sinua päin naamasi, vaan niitä jotka hymyilevät, kun katsot, ja teroittavat veitsiään, kun käännät selkäsi. Sinun olisi hyvä pitää sutesi aina vierelläsi. Näen jäätä ja tikareita pimeässä. Kovaksi jäätynyttä verta ja paljon terästä. Oli todella kylmä."
"Muurilla on aina kylmä."
"Niinkö luulet?"
"Minä tiedän sen, lady."
"Siinä tapauksessa sinä et tiedä mitään, Jon Nietos", nainen kuiskasi.

Ja samaa voi sanoa kaikille, jotka eivät ole kuulleetkaan talven olevan tulossa.