tiistai 15. heinäkuuta 2014

Historiallisen viihteen Suomi-pioneeri

Kaari Utrio: Sunneva (yhteisnide)

Historialliset tarinat ja mielellään romantiikalla höystettynä ovat lähellä sydäntäni. Onkin ihme, etten ole aiemmin lukenut Kaari Utriota. Sopivin aloitus oli Sunneva, alun perin kahtena kirjana (Sunneva Jaarlintytär 1969 ja Sunneva keisarin kaupungissa 1970) ilmestynyt, yli 700-sivuinen kertomus mikä on genrensä ensimmäinen suomalainen edustaja. Sunnevasta ilmestyi 2012 kieliasultaan päivitetty yhteisnide. Tämä pokkaripainos päätyi luettavakseni kirjastosta.
- Olet kaunein nainen, jonka olen koskaan tavannut. Pidän kiivaudestasi. Elämä kanssasi ei liene yksitoikkoista.
Hän puristi Sunnevaa hieman lujemmin.
- Taidan mennä naimisiin kanssasi.
- Isäni ei ikinä anna minua sinulle, Sunneva sai sanotuksi.
Mies hymyili kiusoitellen.
- Luulenpa, että hän myöntyy mielihyvin kosintaani.
- Minä en myönny!
- Naisten myöntymiset ja kieltämiset eivät ole ennenkään mitään merkinneet, sanoi mies huvittuneena.
- Minun merkitsee!
Herttua katsoi häntä puoleksi ivallisesti, puoleksi hellästi.
- Saattaa merkitä. Siksi juuri pidän sinusta.
Hän taputti hävyttömästi Sunnevan takamusta.

Sunneva on ylhäinen ja käsittämättömän kaunis neito joka kelpaisi puolisoksi kenelle tahansa. Sunneva haluaa kuningattareksi, mutta suurimman ja sitkeimmän kiinnostuksen neitoa kohtaan osoittaa sisilialainen herttua Rainulf. Sunneva ei voi sietääkään miestä. Kissa- ja hiirileikki, kesyttäminen ja pakomatka toisensa perään siitä sitten seuraa. Kun Ruotsin ja Norjan hovit tai Suomen vaaralliset metsämaat eivät riitä, vie Sunnevan tarina lukijan läpi keskiaikaisen Euroopan hovien ja aina Konstantinopoliin asti.

Sunnevan kohdalla "sitä saa mitä tilaa" pitää enemmän kuin paikkansa. Tarinassa on mukana kaikki ne elementit mitä genreen kuuluu. Huonona päivänä, silloin kun haluaa lukea jotain uuttaa ja yllättävää, sanoisin että klisettä kliseen perään. Hyvänä päivänä taas ihanaa ja tuttua turvallista huttua. Sunnevaa lukiessa jokainen päivä oli hyvä päivä. Tietyllä tavalla tarinan kulun toki arvasi, ainakin loppuratkaisun, vaan eipä tuo haitannut. Sain mitä halusin ja tilasin.

Sunneva on viihdyttävä kirja, missä päähenkilö ja juonenkäänteet pitävät otteessaan alusta loppuun. Lue lempeässä kesätuulessa laiturin nokassa tai pimeän illan ystävänä vilttiin kääriytyen. Lue yhteisnide, sillä nykyaikaan päivitetty kerronta rullaa kevyesti eteenpäin ja tarinan haluaa kuitenkin lukea ilman jatko-osan etsimisen aiheuttamaa keskeytystä.

2 kommenttia:

  1. Jatko-osien metsästys on ärsyttävää puuhaa, joten tykkään kovasti näistä yhteisniteistä. :) Kuulostaa, että tästä kirjasta saa vähän historiatietoakin romantiikan siivellä. Voisinpa joskus kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tästä saa mukavasti tietoutta 1100- ja 1200-lukujen taitteesta, niin monessa paikkaa liikutaan. Konstantinopolin tapahtumat toivat monta deja vu'ta Johannes Angeloksesta ja sen kirjan piirityksestä. Nyt näkökulma ja osapuolet olivat kuitenkin aivan toiset, joten se deja vu ei haitannut yhtään.

      Vaikka valitsin varsin siirappisen tekstinäytteen, niin Sunnevassa on varsin vähän kähmintää sivumäärään nähden. Pääpaino on naisen seikkailuissa. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.