sunnuntai 31. elokuuta 2014

Havaintoja vaihtoaition takaa

29.8. Pelicans Kick off

Tiedättehän sen tunteen kun menossa on jo perjantain viimeinen työtunti ja sitten iskee äkillinen forcemajööri, kello tikittää, homma on hoidettava... ja kelloa vilkuillessa se alkaa tikittää vielä nopeammin. Pelicans Kick off eli kautta edeltävä fanitapahtuma oli alkanut Isku Areenalla klo 16:15 ja  ehdin pelipaikalle jokseenkin puolitoista tuntia myöhemmin. Hallin aulassa oli vielä muutama vieras ja pelaajat poseerasivat viimeisissä fanikuvissa. Tiesin ja ymmärsin olevani auttamattomasti myöhässä -melkein.
Vili Sopanen ei ollut ilman luistimia tarpeeksi nopeajalkainen, joten vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan ja sain napattua todisteeksi kuvankin. Vilille ei ehkä sattunut ihan paras mahdollinen kuvausilme, tilanne ei (luullakseni) ollut niin väkinäinen kuin hymynpoikanen antaa ymmärtää. Minusta oli mukavaa saada Kick offista irti edes jotain, etten mennyt paikalle turhan takia. Perjantai oli pelastettu. Jätin illan matsin Lukko - TuTo väliin: nälkä ajoi kotiin ja hoitamaan pakolliset ruokaostokset.


30.8. Pelicans - TuTo 4-1 (harjoitusottelu)

Kolmipäiväinen Easton-turnaus päättyi lauantaina kotijoukkueen ja turkulaisen Mestisjoukkueen kohtaamiseen. Easton-turnaus on ollut vuosia se lahtelaisten oma turnaus elokuussa. Muistaakseni turnauksessa on aiemmin ollut useampi joukkue ja se on muistuttanut enemmän turnausta loppuotteluineen. Nyt mentiin kolmella joukkueella ja kolmella matsilla to-la. Toivottavasti Easton-turnaus saataisiin herätettyä jälleen kunnolla henkiin, jonkinlaista pientä buustausta tapahtuma kaipaa nykyisestä. Esimerkiksi Rauman päivässä läpivedettävä Pitsiturnaus on huippusuosittu vuodesta toiseen.

Saavuin eilen hallille kymmenisen minuuttia ennen matsin alkua ja hetken mielijohteesta otin paikkani  Pelicansin vaihtoaition takaa. Samalla tein uusia havaintoja kun pääsin seuraamaan pelaajien työskentelyä lähempää kuin koskaan. Moni asia oli vilahtanut aiemmin TV-kuvissa, mutta joko ne avautuivat aivan uudella tavalla tai sitten yksityiskohtiin ei ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Jos haluat paikan vaihtoaition takaa, niin suosittelelen riviä neljä. Siinä on pehmustetut penkit, kun taas aivan vaihtoaition takana olevalla kolmosella on ravintolapäädystä tutut muovipenkit eikä näkyvyys kentälle ole yhtä hyvä.
Maali!!! Sibir-ottelussa Isku Areenalla soi maalilauluna jotain ihmeen tusinahiphoppia ja pelikatkoilla mitä sattuu -musaa. Nyt oltiin palattu siihen mitä kaudella on totuttukin kuulemaan ja maalin jälkeen kauittimista puski Bryan Adamsin We're gonna win.

Pelicansin vaihtoaitiossa oli pelaajien lisäksi laskujeni mukaan seitsemän muuta tyyppiä. Keskellä kolme valmentajaa valko-turkooseissa takeissa sekä molemmissa reunoissa kaksi tummatakkista huoltomiestä. Pelaajilla oli penkillä selkeä istumajärjestys, mikä vaihtui erien välillä samalla kun hyökkäyspäätykin. Näytti siltä että pakit olivat aina siinä päässä penkkiä mikä oli lähempänä omaa maalia. Uusi havainto minulle, mutta varsin looginen sellainen.

Maalien valossa ottelun voitto oli selvä. Jäällä esitys oli erityisesti kaksi ensimäistä erää nihkeämpi. Ylivoima takkusi ja laukaukset menivät ohi tai moken suojuksiin. Toisaalta ei omalla maalillakaan nähty vaaratilanteita. Voitto on aina voitto vaikkei nätisti tulekaan.
Vaihtoaition reunassa nökötti rivissä jos jonkinlaista varamailaa. Ja yllätyksekseni niitä vaihdettiin tiuhaan tahtiin läpi ottelun, ei ainoastaan silloin kun maila meni pelikelvottomaksi. Olen ymmärtänyt että jokaisella pelaajalla on oma tapa käyristää lapa ja laittaa erkkaa. Nopeasti laskettuna tuossa onkin varamaila per nuppi ja muutama ylimääräinen. Ehyen mailan vaihtaminen toiseen jäi nyt mysteeriksi. Ehkä mailoissakin on sitten eroja, vähän kuin suksien voiteluissa. Mailojen vieressä päivystänyt kaveri joka tapauksessa osasi ulkoa rivin sisällön ja ojensi pyydettäessä nopeasti oikeanlaista pelivälinettä.
Olet varmasti nähnyt TV:ssä miten pelaajat ottavat juomaa, sylkevät osan siitä vaihtoaition lattialle ja pyyhkivät naamaa sekä visiiriä kesken pelin. Juomapullot ja käsipaperi ovat vaihtoaitiossa hyvässä järjestyksessä. Organisointi on mutkattomasti sujuvan suorituksen perusta. Sen sijaan roskien heittely ja -nyt kun sen näkee- matolle sylkeminen... ällöä! Olkoonkin muovimatto.
Pelaajien kypärissä takaraivoa koristaa pieni kotimaasta kertova lippu. Ei aavistustakaan kuinka kauan käytäntö on ollut voimassa, ajatus on mukava. Pelicans -kypäristä ehdin bongta ottelussa neljän eri maan liput.
Pelin aikana vedettiin muutamat pikku painit, mutta lopussa käteltiin sopuisasti. Seuraava otteluni Isku Areenalla onkin kolmen pisteen tosipeli, toivottavasti jo kotiavauksessa perjantaina 12.9. kun vastustajaksi tulee HPK. Kaikki silloin mukaan ja mökki tukkoon!


PS: edellisessä kiekkojutussa manasin pyörätelineen puuttumista Isku Areenalta. Kuinka ollakaan bongasin sellaisen perjantaina, siitä parkkipaikalta hallin edestä. Hirtin edelleen pyöräni kiinni aitaan, se oli kuitenkin lähempänä radiomastojen puoleista päätyä ja lipunmyyntiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.