Helpotusta koti-ikävään

Hani, mä olen kotona! Long time no see (no, ei ainakaan sisäpuolelta) Isku Areena!

Eilinen päätti pitkän kuuman sekä ennen kaikkea lätkättömän kesäni. Pelicans avasi harjoituskauden kotihallissa kaukaa Siperiasta tullutta jengiä vastaan.


Pelicans - Sibir Novosibirsk 5-3 (harjoitusottelu)

Tästä lähtee!

KHL:ssä pelaava Sibir on tuttu vastustaja: joukkue on pelannut ennenkin kauden alla Lahdessa. Pisteitä harjoitusotteluissa ei jaeta, mutta senkin edestä pelikokemusta kesän harjoittelun jälkeen. Katsojille puolestaan on jännittävää nähdä oma joukkue ensimmäistä kertaa tositoimissa. Huomio kiinnittyy erityisesti uusiin hankintoihin ja joukkueen yleisilmeeseen. Jos luistin kulkee, alkaa vasen käsi ojentaa jo jäälle Kanada-maljaa.

Taukokortti oli kierrätetty keväältä.

Illan turkoosi teema jäällä oli varovaisen alun jälkeen rohkea pelaaminen, eikä vastustajaa lähdetty turhaan kumartelemaan. Muutaman tunnustelun jälkeen Isku Areenan uusi joustokaukalo pääsi toimiin. Ne kunnolliset pommit kuitenkin jätettiin vielä varastoon.

Illan teema katsomon puolella oli kerrospukeutuminen. Pyöräilin hallille fanipaidassa, sen alla oli ohut pitkähihainen ja hyvin tarkeni polkea, eikä tullut kuumakaan. Kovin kauaa ei kaukalon laidalla tarvinnut odotella ennen kuin kaivoin repusta ohuen fleecen. Kolmannessa erässä otin käyttöön kynsikkäät. Pörrösukat pysyivät repussa kotiin asti. Iso peukku kaikille niille jotka pystyivät seuraamaan matsin loppuun t-paidassa. Harvemmin jengi lähtee erätauolla ulos lämmittelemään.

Huikopalaksi pikkaisen maggaraa.

Mutta takaisin itse peliin: yllätyin positiivisesti. Luistin kulki paremmin kuin tähän aikaan olin odottannut ja peli-ilme henki yhtä aikaa sekä rauhallista osaamista että rohkeaa halua yrittää ja laittaa itsensä likoon. Ennen kaikkea jäällä oli joukkue. Tästä on vielä matkaa tiukkoihin pistetaisteluihin ja pudotuspeleihin, mutta hyvältä näyttää. Eilisen perusteella Pelicans tulee kaudella 2014-15 olemaan ennen kaikkea taisteleva joukkue. Suurista tähdistä viis, jengi on täynnä turkooseja sydämiä joista kuka tahansa voi nousta ottelun sankariksi. Enkä yritäkään väittää olevani jotenkin puolueeton kirjoittamaan edelliset lauseet.

Paikalle oli saapunut mukavasti katsojia.

Pelicansin hyökkääjistä voisi nostaa esiin useammankin miehen, mutta annan ottelun kunniamaininnan maalivahtiosastolle. Kevään 2012 finaalin jälkeen hieman pimentoon jäänyt Janne Juvonen torjui Pelicans -maalilla isännän ottein. Vilpittömästi toivon nuorukaiselle rutkasti lisää peliminuutteja tulevalla kaudella.

Sibirin näkyvin pelaaja oli #51 joka istui jäähyllä ainakin viidesti.

Hallin toisessa päädyssä oli tilaa.

Parinkymmenen minuutin matka Isku Areenalle sekä sinne saapuminen saivat minut muistelemaan kaiholla viikon takaista vierailua Ouluun: kunnollisia pyöräteitä joka paikkaan, ei turhia korotuksia risteyskohdissa. Tasaisen Pohjanmaan etuna myös helppo rullaus eteenpäin vähäisellä polkemisella. Lahdessa jokainen risteys on renkaan surma kun jalkakäytävältä pudottautuu suojatielle ja sitten takaisin. Lisäksi olen sen verran vainoharhainen pyöräilijä että haluan laittaa kulkuneuvoni kiinni. Pyörätelineeseen, aitaan, puuhun, ihan mihin tahansa ettei se lähde helpolla kenenkään muun kuin minun matkaani.

Toistaiseksi en ole onnistunut bongaamaan Isku Areenalta ensimmäistäkään pyörätelinettä tai kylttiä, mikä osoittaisi virallisen pyöräparkin. Hirtin menopelini kiinni aitaan. Lahti on kiekkokaupunki, mutta pyöräilykaupungiksi siitä ei ole. Ehkä joskus myöhemmin.

Loppukättelyt. Kiitos vierailusta Sibir ja turvallista kotimatkaa!

Huomenna perjantaina Pelicans kohtaa Bluesin. Itse en pääse pelipaikalle, mutta lähde sinä kannustamaan mastokaupungin joukkue voittoon! Matsi alkaa klo 18:30 ja lippuja saa ovelta. Aikuiset 10€, lapset 5€ ja kausikorttikin käy.

Lätkä on parasta livenä!