lauantai 20. syyskuuta 2014

Kirjallinen kiekkokierros: Jyväskylä

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Jyväskylä. Kaupunki, joka ohitetaan matkalla pohjoiseen. Ei sen suurempia kokemuksia. Eikä kiinnostustakaan. Ei ennen kuin luin Harjukaupungin salakäytävät:

Hän oli siis vieraantunut vaimostaan, perheestään ja elämästään. Miksi? Koska oli rakastunut toiseen. Ei keneenkään todelliseen ihmiseen, vaan succubukseen, joka oli noussut hänen muistoistaan.
Se tavallaan helpotti asioita. Ei ollut olemassa mitään rakastajatarta tai luvatonsa suhdetta, josta jäädä kiinni. Ongelma oli rajattavissa hänen päänsä sisälle.
Hänellä siis oli mielenterveysongelma.
Se tunne, kun olet hamstrannut päärynöitä juuri ennen kirjan lainaamista.
Olli Suomisen ei kannattaisi tehdä diagnooseja itse, eikä varsinkaan googlettamalla. Facebook nyt on vihoviimeinen paikka etsi vastauksia. Keski-ikäisen kustantajan päiväjärjestys menee sekaisin kun lapsuuden kesät palaavat miehen elämään ja entinen ihastus kirjoittaa menestysromaanin cinemaattisesta elämästä. Entisen heilan seuraavan kirjan, maagisen kaupunkioppaan, julkaiseminen on loistava idea, aina siihen asti kunnes kässärissä kerrotaan Jyväskylän alla risteilivistä salakäytävistä. Ja niitähän Olli Suominen ei haluaisi... muistella? Vaiko unohtaa?

Tutustuin Pasi Ilmari Jääskeläiseen kesällä lukemalla miehen esikoisen Lumikko ja yhdeksän muuta. Lumikko ja Harjukaupunki ovat voittaneet Kuvastajan. Ja minähän pidin molemmista kirjoista. Harjukaupunki hyödyntää samoja elementtejä kun Lumikkokin: on aikuisten välistä julmaa peliä, menneisyyteen jäänyttä arvoitusta sekä outoja tapahtumia meille niin tutussa maailmassa. Tarina on kuitenkin uusi ja erikoinen, se ei ole edellisen kopio. Jääskeläinen osaa kirjoittaa uskottavia maailmoja ja hahmoja. Jyväskyläkin tuntuu nyt houkuttelevalta.

Tämä kirja tosin oli verkkaisempi. Lumikko oli pakko ahmia, Harjukaupunkia luki rauhallisemmalla temmolla. Ensin se ärsytti ja tuntui siltä ettei asiaan eli niihin salakäytäviin päästä oikein millään. Sitten rauhoituin ja napsin tekstistä vinkkejä tulevasta sekä menneestä -ja se kannatti. Juuri ennen kuin Olli sitten sukelsi salakäytävään, sillä kohtalokkaalla kerralla, minä tiesin. Eikä tieto haitannut kirjan lopun lukemista, enhän vielä tiennyt että miten...

Harjukaupungin salakäytävien julkaisusta on jo sen verran aikaa, että rohkenen pohdiskella ja spoilata kirjan loppua -tai oikeastaan sen ideaa. Viimeisen lauseen jälkeen seuraavalla sivulla nimittäin lukee: "Tästä teoksesta on painettu kaksi versiota, joiden loppuratkaisut poikkeavat toisistaan, eikä lukija voi kirjaan tarttuessaan tietää, kumman loppuratkaisun hän on käsiinsä saanut. Vaihtoehtoisen lopun alkaen 52. luvusta voi lukea osoitteessa" ja sitten se nettiosoite. Tiesin tämän jo etukäteen. Asia harmitti kesällä, tässä välissä kuitenkin hyväksyin sen ja luin kirjan alusta loppuun sen kummemmin sitä miettimättä. Luku-urakan päätteeksi toki tarkistin millainen vaihtoehtoinen loppu on tarjolla. Ja pidin enemmän kansien välissä olevasta.

Mutta: onko kirjasta todella painettu kahta versiota, vai ainostaan tämä, jonka loppu löytyy netistä? Kustantajan sivulla kirjalla on kaksi sivumäärää, mutta ilmoitetaan ainoastaan yksi ISBN-numero. Esimerkiksi Jonathan Strange & herra Norrell on julkaistu mustalla ja valkoisella kannella, molemmissa on oma ISBN.

Kumman version Harjukaupungin salakäytävistä sinä olet lukenut painettuna?


Osallistun Harjukaupungin Salakäytävillä Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 lukuhaasteeseen ja kuittaan sillä Jyväskylän suoritetuksi. Lätkämatsissa on aina tarjolla 0-3 pistettä, annan kirjalle näistä 2 pinnaa. Se oli kuin pienen hakemisen jälkeen saavutettu jatkoaikavoitto. Ei täydellisen dominoiva pelisuoritus, mutta vahva kirjallisen kiekkokauden avaus.

4 kommenttia:

  1. Minulle Harjukaupunki jäi vaisuimmaksi PIJ:n romaaneista. Ihan ok, mutta Lumikko ja Sielut menivät kirkkaasti ohitse. Hyvä aloitus silti kiekkokierrokselle. :) Minulla onkin pohtiminen, mitä tähän kaupunkiin keksin, kun PIJ:t on luettu. Mutta ehtiipä tuota miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieluista olen kuullut jos jonkinlaista. Sekin on lukulistalla, tosin taitaa jäädä odottamaan että saan kiekkohaasteen kunnialla läpi.

      Juuri lukemani elämää KHL:ssä jää kiekkoaiheesta huolimatta pois haasteesta. Se kun tapahtuu pääosin Venäjällä ja vaikka toinen kirjoittaja onkin suomalainen niin asuu ulkomailla enkä saanut selville mikä on alkuperäinen suomalainen kotikaupunki. :)

      Poista
  2. Minulla on hyllyssä tästä versio Rouge. Pidin, vaikka ekalla lukukerralla olin hieman hukassa...Kuuntelin myös äänikirjaversion, jonka myötä kuvio aukeni paremmin, kun ei enää ollut pakko saada selville juonenkäänteitä (eikä äänikirjassa voi oikein silmäillä eteenpäin).

    Marikalle vinkiksi, että Satu Grönroosin Lumen syli sijoittuu Jyväskylään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! Lukemassani oli linkki Rougeen. :)

      Miten muuten kaksi loppua oli toteutettu äänikirjassa?

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.