Nuo muutamat ensimmäiset ottelumatkat olivat ikimuistoisia, eikä vain siksi että ne olivat ensimmäisiä lajissaan, vaan koska ne olivat erityisiä jopa KHL:n standardien valossa. Ensimmäinen lentomatkani Venäjällä tapahtui harjoituskauden aikana. Aivan kuten kaikkialla muuallakin, meille tehtiin pintapuolinen turvatarkastus poistuessamme bussista ja siirtyessämme kiitoradalle. Mutta sen sijaan, että olisimme nousseet koneeseen sen etuosaan liitettyjä rappuja pitkin, nousimme koneeseen takaa.
Kun sanon takaa, en tarkoita koneen takaosassa sijatisevaa ovea. Tarkoitan, että nousimme koneeseen "James Bond pahis" -tyyliin, eräänlaista autoramppia pitkin. Kyseinen lentokone, kaksimoottorinen Antonov An-26 oli valmistettu Neuvostoliitossa vuosien 1969 ja 1985 välillä. Vuonna 2009 lentäessämme sillä harjoitusotteluun kone oli siis vähintään 25 vuotta vanha.
Bernd Brückler on itävaltalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelasi KHL:ssä kahdessa eri seurassa vuosina 2009-2012. Yhdessä suomalaisen kiekkotoimittajan Risto Pakarisen kanssa kirjoitettu teos kurkistaa kulissien taakse ja kertoo millaista on kiekkoammattilaisen elämä kun pelipaikka on Euroopan kovimmassa sarjassa. Elämää KHL:ssä on ilmestynyt aiemmin tänä vuonna englanniksi nimellä "This is Russia" ja tämä suomennos elokuussa. Pointsit kirjan alaotsikolle, mikä rimmaa mukavasti blogini alaotsikon kanssa!
Elämää KHL:ssä on viihteellisempi kuin kesällä lukemani kiekkopaljastuskirja Kummolan kääntöpiiri. Ja se oli myös odotettavissa. Brücklerin tarina ei kuitenkaan ohita KHL:ssä esiintyviä ongelmia tai outouksia, joista monet ovat perinnettä neuvostoajoilta. Kirja on jaettu lukuihin teemojen mukaan, mikä on toimiva ratkaisu. Vaikka tarina sitten liikkuukin ajassa edestakaisin se ei haittaa yhtään, lukija pysyy hyvin mukana.
Parhaiten minulle jäi mieleen tarina autonkuljettaja Jurista sekä elämä bazassa. Pidän venäläisestä ruoasta mutten ole nyt aivan varma haluaisinko sittenkään syödä bazan baabuskan ruokia, en ainakaan niitä lähimetsästä poimittuja sieniä, seljanka menisi kyllä. Toisaalta, olen syönyt maittavan lounaan rautatietyöläisten lepotuvassa Siperiassa. Muutakaan ruokapaikkaa ei sillä hetkellä löytynyt. Jännä kokemus sinänsä, ruokalaan piti hiippailla sisään ja ulos koska osa työläisistä nukkui huoneissaan käytävän varrella.
Liikenneruuhkiin juuttumisen ja vessattoman bussin vastapainona KHL:ssä on sitten mahdollista maistaa VIP elämää ja saada Euroopan muihin sarjoihin verrattuna hulppeaa palkkaa. Palkan maksu tosin saattaa tapahtua aiemmin sovitusta tavasta tai ajasta poiketen...
Kirjassa on muutamia kuvia, mutta jostain syystä ne ovat mustavalkoisia. Värilliset olisivat toimineet paremmin. Kuva Nizni Novgorodin risteyksestä on kyllä varsin hupaisa ja tuo mieleen venäläiset törmäilyvideot.
Olen muuten nähnyt Brücklerin pelaavan Sibirin KHL-paidssa, Lahdessa 24.8.2011 harjoitusottelussa Pelicansia vastaan. Pelicans voitti matsin rankkareilla 3-2. Tässä pelin tiimellyksessä nappaamani kuva Brücklerin torjuntatyylistä:
Mutta takaisin kirjaan. Elämää KHL:ssä on sujuvasti kirjoitettu ja antoisa tarina, jonka parissa viihtyy mainiosti. Luin tämän perjantaina alusta loppuun vain muutamalla tauolla. Kirja keskittyy toki jääkiekkoon, mutta se on helposti lähestyttävä vaikkei seuraisi lajia yhtä aktiivisesti kuin minä. Elämää KHL:ssä ratkaisee myös joululahjaongelman jos vain lähipiiristä löytyy joka on kiinnostunut lätkästä, urheilusta tai venäläisestä elämänmenosta. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.