torstai 16. lokakuuta 2014

Kirjallinen kiekkokierros: Helsinki

Mona Leo: Elämä rakastaa sinua

Tämän kirjan päätin lukea jo melkein vuosi sitten, vaikkei minulla ollut aavistustakaan kirjailijasta, kirjan nimestä tai julkaisuajankohdasta. Työnimenä oli silloin "mitä tahansa Imogen Books julkaisee seuraavaksi", kiitos viime vuoden parhaan lukuelämykseni Autuaiden saaren.

Elämä rakastaa sinua on pieni kirja: hieman alle sata sivua. Se on julkaistu 1940 ja uudelleen kirjailijan hieman lyhentämänä 1970. Nyt julkaistu suomennos perustuu jälkimmäiseen versioon. Mona Leo oli suomalainen ja kirjan tapahtumat sijoittuvat sodan aikaan jonnekin päin Eurooppaa. Ina on sairaanhoitaja joka saa kuolleen ystävänsä Marien jälkeen jättämät muistiinpanot ja saa niistä lohtua. Elämä rakastaa sinua koostuu näistä kirjoituksista ja Inan ajatuksista.
Aloitin lukemisen viime viikon alussa. Luin pienissä pätkissä ja etenin vajaan kolmasosan verran kunnes huomasin etten ollut ymmärtänyt mitään. Laitoin kirjan suosiolla syrjään ja vietin joitain päiviä Westerosissa. Aloitin uudelleen sunnuntaina ja tällä kertaa pääsin loppuun asti seuraavana aamupäivänä.

On olemassa sydämen yksinäisyys, ei tunteiden yksinäisyyttä. Se tarkoittaa uskoa ihmisyyteen sellaisena kuin se "voisi olla" yhtyneenä selkeään ja maltilliseen ymmärrykseen siitä, että näin ei ole. Se tarkoittaa, että näkee ja ottaa huomioon kaikissa ihmisissä piilevät mahdollisuudet suurenmoisuuteen ja kauneuteen sekä odottaa kohtaavansa heidät, jos ojentaa kätensä mutta jättää silti kätensä ojentamatta.
Ina tunsi näin, ja hän pohti Marien kaiketi tunteneen samoin. Marie ei ollut koskaan tuntenut itseään yksinäiseksi, sillä Marien rakkaus oli niin suuri. Hän kirjoitti: "Olla idealisti on kuin sen vihaamista minkä ympärillään näkee, ja silti siinä sykkivän elämän rakastamista koko sielunsa voimalla, sen rakastamista, joka tämän todellisuuden säilyttää ja antaa sille olemassaolon."

Kirjassa Ina toistaa itsekseen Marien sanoja "elämä rakastaa sinua".

Ja lukijana minun teki mieli lainata Autuaiden saaren Andreasta ja todeta: "tämä ei ole totta".

En nimittäin ymmärtänyt miten Marien kirjoitukset lohduttivat Inaa sodan keskellä. En yksinkertaisesti päässyt sisälle useimpiin tarinoihin ja ne muutamat jotka ymmärsin perustelivat sodan välttämättömyyden ja tarjosivat lohdun vasta myöhemmin, tulevaisuudessa syntyville. Jos olisin ollut Ina, riutunut siellä hävityksen keskellä, niin olisin halunnut sen sodan, mielettömyyden ja shitin loppuvan nyt ja heti.

Ei Elämä rakastaa sinua läpeensä huono kirja ollut. Siinä oli muutamia mukavia ja oivaltavia kohtia, kokonaisuus vain ei tavoittanut sisintäni. Tälle kirjalle on varmasti oma lukijankuntansa tuolla jossain, en vain kuulu siihen porukkaan. Mutta näinhän se menee: jos ei ota riskejä eikä lue uusia kirjoja / kirjailijoita, niin ei voi löytää uusia kirjaystäviä.

Viime vuonna aloittanut Imogen Books on tuottanut minulle yhden upean lukuelämyksen ja yhden hudin. On hienoa, että Suomesta löytyy rohkeasti omaa juttuaan toteuttavia kustantajia. Imogenin lisäksi olen lähiaikoina tutustunut Osuuskummaan sekä Kuoriaiskirjoihin. Imogenilta toivon jatkossakin rohkeaa heittäymistä rakkauden maailmaan. Luen jossain vaiheessa myös kirjan numero kolme. Miten olisi vaikkapa haikean kaunis ja ehkä hieman tummasävyinen tarina ilman sanaa rakkaus ja sen johdannaisia? Vai onko joku jo kirjoittanut sellaisen? Jos on, kerrothan minullekin mistä sen löytää!

Kirjallinen kiekkokierros on nyt vienyt minut Jyväskylän ja Oulun kautta Mona Leon kotikaupunkiin Helsinkiin ja on ottelun pisteiden aika. HIFK:n esitys jäällä jäi harmillisesti haluttomaksi surffailuksi ja pelissä oli liikaa kiekonmenetyksiä. Edes valmentajan alkuminuuteilla ottama aikalisä ei piristänyt peliesitystä joten pistesaldoksi tästä jää pyöreä nolla. Jyväskylässä myönnetystä kahden ottelupisteen lukuelämyksestä on tultu tasaisesti pohjille. Matka jatkuu Tampereelle ja toivon Ilveksen ja Tapparan kääntävän kirjallisen kiekkokierroksen kurssin, vaikkei kumpikaan kuulu suosikkijoukkueisiini...

2 kommenttia:

  1. Ei tämä oikein minunkaan kirjani ollut, muttei aivan täysi hutikaan. En tainnut edes yrittää lukea kirjaa kovin konkreettisella tasolla. Ne kirjeet kun olivat aika korkealentoisia, joten ehkä tämä oli minulle enemmän 'ajatelmia'-tyylinen kirja, josta sai välillä enemmän irti ja välillä vähemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin lukea tätä tosissaan, kevyesti, lauseita pohdiskellen ja niiden merkitystä ohittaen... mikään ei vain ollut oikea tapa minulle. :( Myönnän, että erilaiset elämäntapaoppaat eivät ole se juttuni, saan ajatuksista ja toiveista enemmän irti jos voin samaistua ne kokevaan henkilöön ja juoneen, tässä nitä ei ollut. Inan menneisyys ihan siinä lopussa taas, toivoin että kirja olisi kertonut mieluummin sen tarinan, se oli ihan kiinnostava.

      En ole aiemmin pisteyttänyt kirjoja ja hittolainen, se on vaikeaa! Päädyin nollaan koska en saanut tästä mitään irti ja lukukokemuksena se oli huomattavasti vaisumpi kuin Oulun pienehkö pettymys. Sitä kirjaa tulee kuitenkin selailtua joskus uudelleen. Kahden pisteen kirja taas on kuitenkin jo hyvää luettavaa ja kolmea panttaan fantastisille, unohtumattomille tarinoille.

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.