perjantai 31. lokakuuta 2014

Kirjallinen kiekkokierros: Lahti

Timo Sandberg: Mustamäki

Lahti, Suomen Chicago, oli jo 1920-luvulla jännä paikka elää. Sen jälkeen on tapahtunut paljon: keskustan kivitalot on hyvin pitkälti purettu, mäelle pystytettiin radiomastot ja suureen suppaan mäkimonttu. Kirkko, tori ja kaupungintalo ovat edelleen saman suoran linjan varrella, missä voi yhdellä vilkaisulla nähdä maallisen, rahallisen ja hengellisen vallan keskukset. Sopivan tuulen tulleen hiivatehtaan tuoksu ylettyy Niemestä muuallekin ja ulkopaikkakuntalaiset ihmettelevät miksi olemme "Lahesta". Kotikaupunkiin liittyy aina omat tunteensa joten odotin innolla mitä sillä on kerrottavana kirjallisesti, kun sukelletaan kieltolain ja pirtun salakuljettajien aikaan.
Otso Kekki piti kiinni tytön käsivarresta. Silti hän ei saanut silmiään irti punatukkaisesta naisesta, jonka silmissä välähti kiukku.
Kekki ei ollut nähnyt naista ennen. Hän kävi alueella harvoin, koska Reunapalsta kuului Hollolaan. Kekki tunsi kuitenkin hyvin ylikostaapeli Volasen ja tiesi, ettei tämä pannut pahakseen, jos hän tekisi tiedusteluja. Kaikkia toimenpiteitä varten piti kuitenkin esittää Hollolan poliislle virka-apupyyntö.
- Mitä tämä nyt tarkoittaa? Vera kivahti. - Ei Eliisa mitään pahaa ole tehny.
- Ei siitä ole kysymys. Tyttö löysi ruumiin ja minä haluaisin vain hiukan kysellä siitä.
- Miksi sinä sitten purista sen lapsen käsi?
- Ettei se taas livahda karkuun.

Mustamäki on viime vuonna julkaistu ja Vuoden johtolanka -pakittu teos. Se kertoo uskottavasti ja elävästi kansalaissodan jälkeisestä elämästä Lahdessa sekä rikoksesta ja rangaistuksesta. Metsästä löytyy ensin yksi ruumis ja heti perään toinen. Etsiväkonstaapeli Otso Kekki haluaa syylliset nalkkiin vaikka poliisin johto pistäisi miehen mieluummin jahtaamaan viinan salakujettajia. Kirjan muina henkilöinä nähdään oikein mukava otos lahtelaisia ja kauempaa tullutta väkeä.

Lahti herää henkilöineen kirjan sivuilla eloon tavalla, mitä en ole vielä lukenut. Olen kuitenkin lukenut muutamia tänne seudulle ja samoihin aikoihin sijoittuvaa teosta. Mustamäki pyyhkii tunnelmallaan lattiaa näillä aiemmilla kirjoilla. Kansalaissodan jälkeinen aika muodostaa pienen mustan aukon Suomen historiamuistiini. Kirja muistutti, ettei sota ole koskaan ohi kun rauha on julistettu eikä veljesviha unohdu edes vuodessa. Ei tarvitse kuin edustaa väärän seuran väreissä, niin jupakka on jälleen valmis. Tätä lukiessa oli välillä pakko ihmetellä, miten Suomi pysyi itsenäisenä ja ennen kaikkea edes jollain tapaa yhtenäisenä valtiona 1920-luvulla.

Kirja keskittyy rikosjuonen ympärille, mutta se tarjoaa myös aimo annoksen ihmiskohtaloita. Juoni ja tarina on rakennettu huolella, ilman ylimääräisiä koukeroita ja helpon oloisesti. Tätä oli ilo lukea ja tarinaan eläytyi mukaan. Monessa kohdassa aloin miettiä mitä itse tekisin tai miten olisin kokenut tapahtumat. Tutut paikat toki auttoivat eläytymään tarinaan, mutta uskon tämän viihdyttävän lukijaa vaikkei Lahdessa ole koskaan käynytkään. Tykkäsin ja suosittelen!

Mustamäki pukee Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 lukuhaasteessa ylleen turkoosin pelipaidan. Tällä kertaa lukijan ei tarvinnut matkata fanibussilla Isku Areenaa kauemmas. Pelicansin luistin kulki hyvin ottelun alusta aivan loppusummeriin. Tässä ei tarvittu jatkoaikaa tai voittolaukauksia, kolmen pinnan voitto hoidettiin tyylipuhtaasti kotiin kuudenkymmenen minuutin esityksellä. Lukija myöntää katselleensa peliesitystä turkoosien lasien läpi, tietenkin. Toisaalta viihdyttävä ja ajatuksia herättävä ottelu, johon eläytyy mukaan ei voi olla huono esitys. Hyvä Lahti, hyvä Pelicans!


PS: Jos haluat hyvää luettavaa tai paikanpäälle kiekkomatsiin, niin synttäriarvontaan ehtii vielä osallistua 3.11. klo 08:00 asti.

2 kommenttia:

  1. Luin tämän takakannen viikolla kirjastossa, mutta jätin vielä hyllyyn. Kuopio on minulla lukupinossa seuraavaksi. :) Tämä vaikuttaa tosi hyvältä. 1920-luku on tullut minulla vastaan jo parissa kirjassa tänä syksynä, joten tämä sopisi joukon jatkoksi. Ne pari lukemaani (tai no, Yön sydän on jäätä tuli kuunneltua äänikirjana) olivat myös dekkarityylisiä, joten ko. aikakausi taitaa olla otollinen rikosjuonille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtovaa aikaa kertakaikkiaan! Mulla on Turku ja Lappeenranta jo lainattuina ja odottamassa. Kuopioonkin tutustun jo huomenna livenä Isku Areenalla, kirjallisesti myöhemmin. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.