sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Vuoden odotetuin (urheilu)kirja

Ari Mennander: Teemu

Selailen lukemaani ja palaan vielä hetkeksi kotimaan kirkkaimman kiekkotähden uran ja elämän vaiheisiin. Selailu on päättyä jo kansikuvaan, tekisi vain mieli käännellä kirjaa, siitäkin huolimatta että se on varsin kookas ja painava teos.
En tunne Teemu Selännettä, en ole edes koskaan tavannut häntä. Pienen miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen että minun on täytynyt nähdä hänet livenä jääkiekon MM-kotikisoissa 2003. Muistikuvat yli kymmenen vuoden takaisesta turnauksesta ovat jo hyvin haaleat ja sen mitä muistaa ensin, unohtaisi niin paljon mieluummin. Tiedätte mitä matsia tarkoitan. Teemulle se on uran pahin painajainen.

Aloitin jääkiekon aktiivisen seuraamisen kun Teemu oli pelannut jo muutaman kauden NHL:ssä. Ehkä olin kuullut Teemun nimen jo sitä ennen, kukapa ei olisi. Suurin mielenkiintoni on ollut kotimaisessa Liigassa sekä leijonakiekossa, joten Teemun pelit jäivät aluksi maajoukkuetta lukuun ottamatta näkemättä. NHL-pelaajat pääsivät mukaan Naganon olympialaisiin 1998. Muistan yhä sen haastattelupätkän missä suomipaitaan pukeutunut japanilainen itkee tavattuaan Teemun. Kuitenkin vasta aivan viime vuosina aloin ymmärtää miten merkittävästä kiekkoilijasta on kyse. Tämä tapahtui Stanley Cup voiton jälkeen, mutta onneksi ennen kuin Teemun ura päättyi. Heräsin joulukuussa 2011 aamuyöstä seuraamaan ottelua Winnipeg - Anaheim ja näin mitä "standing ovation" todella tarkoittaa. Sel8nne -elokuvan olen katsonut ainakin kahdesti. Tuorein muistoni on Sotshista eikä sitä pronssiottelun jälkeistä haastattelua olisi voinut tehdä kukaan muu kuin Kaj Kunnas. Teemulle jos kenelle soi mitalin siitä ottelusta.

Joten luonnollista myös oli, että odotukset tätä kirjaa kohtaa olivat valtaisat. Koska aihe on niin tuttu ja myy varmasti kymmeniä tuhansia kappaleita, voisi joku kyhätä Teemusta nopeasti fanikirjan mikä taitettaisiin vasemmalla kädellä. Se pelko on nyt turha, enkä mitään puolivillaista odottanutkaan, vaan laatua sekä asioita ja juttuja joita en vielä tiennyt Teemusta.

Kliseistä, mutta sitä sain mitä tilasin.

Teemu on laadukas, kattava elämäkerta, missä on rutkasti sisältöä ja ulkoasu kohdillaan. Kirja, jonka pitää mielellään hyllyssä ja ottaa aina välillä selailtavaksi. Teemu kestää useammankin lukukerran.

Tosin minulle jo ensimmäinen lukukerta oli kohtalokas ja liitti Teemun siihen pieneen joukkoon kirjoja, jotka ovat saaneet minut itkemään. Tästä on kiittäminen Ari Mennanderin (ei pidä unohtaa kirjalijaa, vaikka Teemu se päähenkilö onkin!) ratkaisua aloittaa kirja Stanley Cup voitolla. Sivulla 19 ennakoidaan ratkaisevaa loppuottelua ja silloin näkökenttä alkoi uhkaavasti sumentua. Annoin kyyneleille periksi sivulla 24, kun Teemu juhli sitä suurinta mahdollista voittoa, jonka NHL:ssä voi saavuttaa. Ja näin Teemusta tuli neljäs minua itkettänyt kirja.

Kirjan alkupuoli Stanley Cupin jälkeen on minulle se antoisin osuus, sillä tiesin niin vähän Teemun lapsuudesta ja uran alkuvaihesta. Eikä se loppuosakaan tylsä ole. Kirja on asiapitoinen sekä viihdyttävä. Tekstiä lukee teemumainen pilke silmäkulmassa. Tarina lahjakkaasta urhelijasta, josta ilman tinkimätöntä harjoittelua ei olisi milloinkaan tullut tähteä kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen.

Teemua markkinoitiin etukäteen hieman sensaatiohakuisesti, mutta mitään musertavia juoruja kirjassa ei ole. Toisaalta miksi olisikaan? Elämäkerta ei ole se oikea paikka eikä hetki riepotella kohdetta. Niin utelias kuin olenkin, niin en jäänyt kaipaamaan sellaisia juttuja jotka ovat yksittyisasioita. Eikä "kunnollisilla" juoruilla olisi edes saanut kirjasta kiinnostavampaa.

Teemun ulkoasu on huippuluokkaa. Kirjassa on vain muutama aukeama täynnä pelkkää tekstiä, muuten päästään ihailemaan kuvia Teemun elämän ja uran varrelta. Ehdottomia suosikkejani ovat kuvat Teemun pelipaidoista: etupuoli näytetään ensin ja sivun toisella puolella on tismalleen samalla kohdalla selkämys. Ihmettelin ensin kolmipalstaista tekstiä. Kirja on kuitenkin niin suuri ja kuvitusta niin paljon, että se on ainoa järkevä ratkaisu ja silmä tottui siihen nopeasti. 

Teemu ansaitsi hienon kirjan ja sai sellaisen. Lätkäfanikin on erittäin tyytyväinen kun kirja on nyt julkaistu, mutta olisihan tätä voinut hätätapauksessa odotella vielä... ainakin yhden vuoden.

Päätän Teemun ylistyksen näihin kirjan sivuiltakin löytyviin sanoihin ja tunnelmiin:


Teemu on lokakuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus. Ja miten Teemu päätyi minulle on kerrottu Kirjaostoksilla -jutussa, jossa myös näkyy kokonaan kirjan upea kansi.

2 kommenttia:

  1. Hämmästyin tämän kirjan kokoa, kun näin sen ensimmäistä kertaa kaupoissa. Todella näyttävän näköinen opus. Oikein Ameriikan malliin kait tehty. :) Mutta hyvä, että ulkonäköön panostetaan, silläkin kun kirjaa myydään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteen ilmoitettiin kirjan sivumäärä (n. 300), muttei kokoa. Ihmettelin miten Teemun ura voi mahtua niin pieneen tilaan kuvineen kun oletuksena oli kansikooltaan "normaali romaani". Onneksi minulla on kirjateline, niin tätä ei tarvinnut kannatella käsissä samaan aikaan kun söi aamiaista yms välipalaa. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.