maanantai 1. joulukuuta 2014

Turkoosi fanimatka Ouluun

Pähkinäkkulan blogihistorian ensimmäinen fanimatka Ouluun ja ensimmäinen fanimatka ylipäätään pois Isku Areenalta tarjosi mm. sivupolun Vantaalle sekä neliöpuikkoja. Retken huipentumana oli tietenkin lätkämatsi Raksilassa.

Tässä kuvapitoinen raportti kolmen päivän viikonlopusta pohjoisen pääkaupungissa.


Perjantai - paluu Ouluun

Piipahdin elokuussa ensimmäisen kerran elämässäni lentäen Oulussa ja valitsin tälle reissulle saman matkustustavan. Sitä ennen Lahti - Oulu -väliä oli tullut sahattua junalla kerta jo toinenkin, sillä asuin opiskeluaikana Oulussa viisi ja puoli vuotta. Lahdesta on suora bussiyhteys Helsinki-Vantaalle, mutta nyt lähdin reissuun junalla hoitaakseni matkan varrella kirjastoasian.

Sain aiemmin kaverilta vinkin että pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastoista voi lainata e-aineistoa. Ja mikä parasta: lainoista ei mene varausmaksuja eikä oikein myöhästymismaksujakaan, sillä ne palautuvat itsekseen. Ja lainauksen voi tehdä etänä. Lahden kirjastoista e-aineistoja ei vielä saa, ensi vuoden alusta alkaen on mahdollista lainata e-lehtiä. HelMet -kirjastojen e-aineistoa saa lainata kun hankkii kirjastokortin ja se on mahdollista vain käymällä paikanpäällä missä tahansa Vantaan, Espoon tai Helsingin kirjastossa.
Tikkurilan kirjasto.
Valitsin Tikkurilan kirjaston Vantaalla, sillä se osui sopivasti matkani varrelle ja on kivenheiton päässä rautatieasemalta. Tikkurilassa tihutti vettä vielä enemmän kuin junan lähtiessä Lahdessa. Käveltyäni ihan oikeaan suuntaan ja kierrettyäni turhaan korttelin missä luulin kirjaston sijaitsevan, kysyin vihdoin apuja ohikulkijalta. Kirjasto olikin siinä näköetäisyydellä ja varsin kookas ruskea kivirakennus. Kortin hankkiminen sujui nopeasti ja katselin hetkisen ajan hyllyjä. Nopealla tutustumisella Tikkurilan kirjasto vaikutti sympaattiselta paikalta. Hieman vanhanaikainen, tavallaan, mutta minusta sellaisessa on enemmän tunnelmaa. Sitten oli aika palata asemalle ja jatkaa matkaa paikallisbussilla kohti lentokenttää.

En ole vielä ehtinyt lainata e-aineistoa tai ladata lukuohjelmia. HelMetin sivuilla vaikutti kuitenkin olevan selkeät ohjeet palvelun käyttöön ja kirjoittelen kokemuksistani joskus myöhemmin kun se on tutumpi. Odotan kyllä innolla mitä kaikkea voinkaan lainata helposti etänä!

Vinkki: vältä lentokentän ryöstöhinnat ja ota odotusajalle / lennolle Ouluun omat eväät tai osta ne ennen turvatarkastusta lentokentältä saapuvien lentojen kerroksen ALEPAsta (auki 24h). Ja ota mukaan oma tyhjä vesipullo, minkä täytät turvatarkastuksen jälkeen vessan hanasta. Olen saanut tyhjän pullon aina turvatarkastuksen läpi Helsinki-Vantaalla, ulkomaillakin se on jäänyt vain muutaman kerran virkailijoiden haaviin.
Lentokentällä oli myynnissä upeita nahasta tehtyjä koruja.
Turvatarkastus sujui jouhevasti, vaikka lentokentällä oli iltapäivällä melkoinen ruuhka. En muista nähneeni vastaavaa tungosta edes aamuaikaan. Kuvittelin etsiväni rauhallisen nurkkauksen ja katsovani tabletilta jakson jotain ohjelmaa lentoa odotellessa. Sen sijaan poukkoilin käytävällä, etsin tuliaisen ja juoksin eestaas vessan takia (tietenkin se portin viereinen vessa oli korjauksessa). Sitten olikin jo aika mennä koneeseen.
Heippahei sateinen Helsinki-Vantaa ja kiitos kyydistä Norwegian!
Kone nousi ilmaan auringon laskiessa ja korkealla yläilmoissa näki vielä valon häipyvät säteet kaukana lännessä. Idän puolella oli vain pimeää pilvimassojen yllä. Lento kesti vajaan tunnin eikä sen aikana ehtinyt puuhailla kummempia. Istuin mennessä exit -paikalla ja tullessa eturivissä, joten jouduin laittamaan kaikki tavarani ylähyllylle. En jaksanut kaivella niitä kesken lennon, joten lueskelin lentoyhtiön lehteä tai vain olin.

Oulun päässä kiittelin pientä terminaalia ja pelkkiä käsimatkatavaroita: ehdin puikahtaa parissa minuutissa ulos koneesta jo pysäkillä odottaneeseen bussiin. Pääsin jatkamaan matkaa kaupunkiin hetimiten ja oli aika etsiytyä majapaikkaan viettämään iltaa Oulussa.


Lauantai -pelipäivä

Oulussa oli koko vierailun ajan hyvin samanlainen sää kuin Lahdessakin. Lämpötila nollan tietämillä ja lunta ainoastan minimaalisia kasoja teiden varsilla tai paikoitellen pikkaisen jäätä. Meren rannalla kävi kylmä viima eikä aurinko häikäissyt silmiä. Aamutoimien jälkeen oli aika lähteä ihmettelemään paikallista menoa ja odotella illan ottelua.
Oululainen Isku Areena keskipäivällä kuvattuna.
Kävelin keskustaan Raksilan kautta ja tutkailin hetken Oulun Energia Areenaa. Oikeastaan käytän hallista mieluummin vanhaa nimeä Raksilan jäähalli, sillä opin tuntemaan sen sillä nimellä. Tai sitten vain sanon meneväni Raksilaan. Katsojia tuonne mahtuu 6778. Pihassa ei vielä näkynyt tuttua Reissu Ruodin bussia, sen sijaan siellä oli Jypin logolla varustettu kulkupeli. Ehkä päivällä oli A-junnujen matsi tai jotain.

Raksilan jälkeen piipahdin Lankamaailman myymälässä ihastemassa valikoimaa. Siellä olikin jos jonkinlaista lankaa ja käsityötarviketta. Reissu oli hyödyllinen vaikka en osanut mitään. Nimittäin näin vihdoin ja viimein miten neulotaan kahta sukkaa yhtä aikaa pyöröpuikoilla sekä kokeilin neliön muotoisilla puikoilla neulomista.
Inspiraatiota hakemassa Lankamaailmasta.
Kuvassa vasemmalla ovat ne sukat. Käytössä on yksi lankakerä sen molemmista päistä, eli kumpaankin sukkaan tulee oma lanka. Ja neulottaessa tehdään sitten vuorotellen yksi kerros kumpaankin sukkaan. Näin livenä nähtynä jutun toteutus on varsin simppeli. Kuvan pyöröpuikoissa oli kuulemma hieman liian lyhyt kaapeli, metrin mittainen olisi paras. Vaaleanpunaisessa työssä on neliön muotoiset puikot, siis puikon poikkileikkaus on neliö, eikä perinteinen ympyrä. Odotin sen tuntuvan käteen kovin erilaiselta ja erehdyin. Tuollaiseen ohueen, erimuotoisen puikkoon tottui nopeasti ja sillä oli helppo kutoa. Asiantuntija kertoi että neliöpuikolla saa tasaisempaa jälkeä. Ehkä ostan tuollaisia kun aika jättää nykyisistä puikoista.
Oulun keskustassa oli menossa jos jonkinlaista rakannustyömaata, aivan kuin Lahdessakin. Siinä missä tänne rakennetaan toriparkkia, niin Ouluun tehdään kallioparkkia koko keskustan alle. Hämmästyin kun näin yhden sisäänkäynnin lähellä rautatieasemaa ja kuulin toisen sijaitsevan torinrannassa. Eli varsin kaukana. Sen verran googletin ettei kallioparkin pysäköintiala ole sentään niin suuri, mutta valtava se silti on. Tällä sivulla näkyy parkin koko verrattuna Oulun toriin ja on siellä myös lisätietoa hankkeesta.

Koska olin Oulussa turistina enkä enää asukkaana, niin pakkohan minun oli käydä katsomassa mitä kaupungin tunnetuimmalle nähtävyydelle kuuluu:
Toripolliisi pukeutui turkoosiin.
Hyvin sillä näytti menevän. En olisi uskonut vakavailmeistä ja kovapintaista Toripolliisia jääkiekon ystäväksi, kuitenkin kauppahallin edustalla partioiva lainvalvoja oli valinnut suosikkinsa illan otteluun. Ja vieläpä vihollisleiristä. Ensiluokkaista toimintaa näin lahtelaisesta vinkkelistä!

Vinkki: Oulussa on muutakin nähtävää kuin Toripolliisi. Piipahda vaikka Tietomaassa. Tai hommaa pyörä ja huomaa miten kiva on polkea ilman lahtelaisille täysin normaaleja jyrkkiä mäkiä. Kävele torinrannassa, Rotuaarilla ja Hupisaarilla jos suurempi kierros ei innosta. Talven keskellä suosittelen piipahtamaan Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka lasipyramideissa on tropiikki ympäri vuoden.

Olin syönyt vasta aamiaisen, joten nälkä oli taltutettava ennen peliä. Onneksi kaveri on bongannut mainoksen uudesta fanituotteesta ja seuraava pysähdys oli vain lyhyen kävelyn päässä Toripolliisista, Pancho Villa -ravintolassa. Söin siellä myös edellisellä reissullani, joten ajatuksena oli valita ihan vain vaihtelun vuoksi jokin toinen ruokapaikka. En kuitenkaan voinut vastustaa sen erittäin hyviä sapuskoja, ystävällistä palvelua enkä varsinkaan Kärppäburgeria.
Maistuva fanituote. Lahtelainen suosittelee!
Siinä on 188g naudan täyslihapihvi, savuporotuorejuustoa, chilimajoneesia, suolakurkkua, cheddarjuustoa, sipulia ja jäävuorisalaattia, lisukkeena lohkoperunat Panchon remudipin kera. Lohkoperunoiden tilalle voi valita myös ranskalaiset. Voitajan elkein pukeuduin ravintolassa samanlaiseen turkoosiin paitaan kuin Toripolliisikin ja otin lautasella pre gamen Kärppien kanssa.

Kärppäburgeri oli erittäin hyvää. Kastiketta oli runsaasti ja savuporo toi kivan maun perinteisempään yhdistelmään. Ja annos oli erittäin tuhti. Valtava. Niin valtava etten jaksanut syödä sitä kokonaan vaan jouduin tunnustamaan tappioni. Halusin mieluummin kävellä ravintolasta omin jaloin ulos ja päästä peliin kuin potea loppupäivän giganttista ähkyä. Näläkä sammutettuna ja turkoosiin paitaan puettuna viimeistelin pelilookin laittamalla päähän vaaleansinisen peruukin. Se ei ole aivan turkoosi, mutta sopii hyvin Pelicansin sekä Leijonien kannustamiseen.

Loppuiltapäivään kuului vielä kiertelyä kaupungilla, Kärppäburgerin sulattelua, fiilistelyä ennen matsia (sekä outoja katseita vastaantulijoilta kohti sinistä peruukkiani) ja sitten kello olikin jo niin paljon, että oli aika jättää keskusta ja suunnata Raksilan jäähalliin. Tai Oulun Energia Areenalle. Siis kannustamaan omaa joukkuetta. Pelicansia. Entisenä oululaisena sydämeni sykkii toisinaan myös Kärpille, ainakin niin kauan kun eivät pelaa turkoosipaitoja vastaan.


Kärpät - Pelicans 3-2

Saavuin pelipaikalle ensimmäisten joukossa vajaa tunti ennen ottelua ja tsekkasin heti missä on katsomoni. Jäällä oli vasta tuomarit, joten lähdin kiertämään jäähallia. Edellisestä Raksilan visiitistä oli jo aikaa, ja muistikuvat hallista kohtuullisen hatarat. Halli on rakenteeltaan aikalailla perusjäähalli: leveät käytävät pitkillä sivuilla ja kapeammat päädyissä. Toisin kuin Lahdessa, niin koko hallin pystyy kiertämään käytävää pitkin.
Toinen Oulun Energia Areenan pitkän sivun käytävistä.
Raksilassa pitkien sivujen käytävillä on kaikki perinteiset ruoka- ja juomapaikat sekä fanituotteiden myyntipisteet. Isku Areenan kaltaista hienoa aulaa fanishoppeineen siellä ei ole. Toisessa päädyssä on Lämäriä vastaava ravintola, tosin tämä arvio perustuu pikaiseen vilkaisuun, sisällä asti en käynyt. Hallissa on peräti 34 invapaikkaa ja ihmekös tuo: näin niitä oman istumapaikkani läheisyydessä peräti yhdeksän kappaletta. Isku Areenan invapaikoista kirjoitin edellisessä otteluraportissa.
Pelicans alkulämmittelyssä.
Hallikierroksella pysähdyin toiseen päätyyn seuraamaan alkulämmittelyä. Pelicans luisteli hyvällä energialla ja keskittyneen oloisesti. Torjuntavastuuseen oli laitettu Lahden tällä hetkellä kuumin veskari Janne Juvonen. Samalla huomasin ilokseni että paikalla oli muitakin turkoosipaitoja. Kourallinen, mutta meitä oli siellä. Hyvä Lahti!
Ei ihan lihistä.
Nopeasti vilkaistuna vatsan täytteeksi oli tarjolla perinteistä kiekkoevästä: hodareita, pizza sliceja, popcornia, karkkia, höyrymakkaraa sekä suosikkiani lihistä. Kärppäburgeri aiheutti vielä sen verran ähkyä, että jouduin luopumaan ajatuksesta verrata lahtelaista lihistä oululaiseen. Ostinkin matsievääksi pienen karkkipussin sekä teen.
Raksila lyö tulta!
Joukkueet luistelivat jäälle hyvin samantapaisen show'n myötä kuin Lahdessakin. Ensin oululainen hengennnostatusvideo mediakuutiolta, sitten tuomarit ja vierasjoukkue jäälle. Kotijoukkueen vuoro oli cheerleaderien ja liekkien keskellä.

Vinkki: Vierasjoukkueen hyökkäyspäätyyn saa edullisimmat istumapaikat. Paikkani rivillä 6 oli kuitenkin sen verran matalalla, ettei katsomon laidan takaa aivan nähnyt kaukalon päätyä. Suosittelen ylempiä rivejä.
Sekunti pelattu!
Kiekon pudottua jäähän kaipasin Ilin ääntä kertomaan että "kiekko on nopea, muista seurata sitä". Sen jälkeen se oli menoa. Pelicans hallitsi ensimmäistä erää ja pääsi johtoon pitkään videolta tarkistetun maalin myötä. Ei Kärpät sentään pelkkä vastaantulija ollut, vaan kovaa yrittävä vastustaja. Ensimmäinen kaksikymmenminuuttinen olisi voitu päättää kunnialla ja johtoasemassa ilman väärää vaihtoa, jäähyä ja nukahdusta. Niiden takia Kärpät meni nopeasti 2-1 johtoon. Erän ikävin tapahtuma oli kuitenkin Hannes Björnisen loukkaantuminen jo alkuminuuteilla kun kieko osui suoraan naamaan. Onneksi mies twiittaili pelin jälkeen: "Tänään peliaikaa noin 20 sek ja tikkejä muutama enemmän. Kunnossa ollaan kuitenkin. Oli onnea ettei käynyt pahemmin."
Toinen erä menossa.
Toinen erä ei ollut aivan niin intensiivinen kuin ensimmäinen. Tärkein kuitenkin saatiin eli tasoitusmaali ja millaisen kudin Mustonen vetikään! Raksila hiljeni kertalaakista ja kotijoukkueen mölinän mukaan eläköimään tottunut allekirjoittanut hämmentyi niin pahasti ettei tajunnut heti pompata tuulettamaan. Hetken nukahduksen jälkeen heilutin turkoosia siipeäni.
Ottelun lopussa Pelicans laittoi Kärpät ahtaalle.
Kolmanteen erään luisteli vahva ja voittoa janoava Pelicans. Erän alkupuolisko oli lahtelaisten. Lopussa Kärpät painoi päälle. Voitto-osuman olisi voinut iskeä kumpi tahansa ja nyt sen teki harmillisesti Kärpät. Raksila räjähti ja turkoosia fanisydäntä korvensi. Viime minuuteilla Pelicans yritti tasoitusta ilman maalivahtia. Hyviä paikkoja saatiin, mutta kotimatkalle jouduttiin ilman pisteitä.
The Force is strong with this Kärppäfani.
Raksilan launtai-illassa oli hyvin porukkaa. Ottelun yleisömäärä oli 5542 eli täyttä ei sentään ollut ja tyhjiä paikkoja näkyi jonkin verran. Kuitenkin näkisin saman katsojamärään milloin tahansa Isku Areenalla. Halli olisi silloin loppuunmyyty ja ovien ulkopuolelle jäisi kaksitoista henkeä. Kärppäfanit pitivät hallin toisessa päädyssä mekkalaa matsin alusta loppuun ja erityisesti rumpu kuului hyvin koko halliin. Muu yleisö lähti mukaan tapauttamalla kun Kärpillä oli ylivoimaa tai hienoja tilanteita.

Olen pitänyt ja pidän edelleen lahtelaista yleisöä harmillisen flegmaattisena. Isku Areenan tunnelmaa nitistää paitsi yleisökato myös kannustamattomuus. Fanikatsomo on toki mukana, mutta muu yleisö voisi pikku hiljaa miettiä mihin se into ja hurmos on kadonnut kevään 2012 jälkeen. Toisaalta ei Raksilan meno ollut siihen verrattuna mitenkään käsittämättömän ylivoimaista. Toki ottelun intensiteetillä, tapahtumilla ja sen tärkeydelläkin (runkosarja vs. playoffs) on vaikutusta yleisön eläytymiseen.

Selkeä voitto Kärpistä otettiin musiikkipuolella. Ensinnäkin Raksilassa kuultu maailibiisi ei ollut mitään verrattuna Bryan Adamsin We're Gonna Win'iin ja toisekseen Isku Areenan DJ soittaa erätauoilla sekä pelikatkoilla parempaa musiikkia kuin oululainen kollegansa.
Kättelyä vaille valmis ottelu.
Oli riemastuttavaa nähdä Oulussa taisteleva Pelicans, sellainen joukkue mistä voi olla ylpeä. Se notkahdus tapahtui jälleen, tosin nyt jo ensimmäisessä erässä. Toisessa ja kolmannessa kaikki oli voitettavissa. Sen takia tappio sapetti enemmän kuin vaikkapa viime viikon tiistaina Helsingissä saatu selkäsauna. Mahdollisuus voittoon oli koko ajan hyppysissä ja sen menetys kirpaisi.

Ottelun päätyttyä jäältä poistui pettynyt pelikaanilauma. Liityin iloisten kärppäfanien virtaan ja käppäilin majapaikkaani. Kirpeä iltailma ei vielä pyyhkinyt pois pettymystä, mutta viimeistään hyvä lohiperunasalaatti sekä kipollinen karkkia helpottivat oloa.


Sunnuntai -kohti kotia

Ankea sää jatkui pohjoisessa koko reissun ajan eikä aurinkoa oikein näkynyt viimeisenä päivänäkään. Päivällä oli vielä aikaa tavata paikallisia kavereita vähän isommalla porukalla sillä tuloksella, että seuraavaan lätkämatsiin ei tarvitse mennä Oulussa enää yksin. Kaverit lupautuivat lähtemään paikanpäälle elämänsä ensimmäiseen lätkämatsiin, sillä "kaikkea voi kokeilla". Loistavaa! Kuluvalla kaudella on vielä yksi Kärpät vs. Pelicans, mutta siihen matsiin en ole lähdössä. Katsotaan seuraavaa reissua Ouluun sitten kaudella 2015-16.

Vinkki: käsimatkatavaroissa saa kuljettaa nesteitä vain sen verran mitä mahtuu suljettuun litran muovipussiin ja yksi pakkaus saa olla max 100ml. Pakausten määrää ei kuitenkaan ole rajattu, joten litran muovipussiin mahtuu kaikki matkalla tarvittava kosmetiikka kun laittaa sen pieniin pulloihin. Ja samalla voi harjoitella pakkaustetristä. Ja ajantasainen tieto matkavatavarasäännöistä kannattaa tarkistaa lentokentän sivuilta ennen matkalle lähtöä. :)
Oulun lentokenttä iltapäivän "valaistuksessa".
Paluumatka Oulusta kotiin asti kesti noin kuusi ja puoli tuntia. Se on nopeampi kuin junamatka ja se myös tuntui kuutta ja puolta tuntia nopeammalta kun matka jakautui osiin. Lennon aikataulusta johtuen Helsinkiin saavuttuani meni yksi tunti seuraavan bussin odotteluun, sillä minuutissa ei ehtinyt millään käsimatkatavaroidenkaan kanssa tuloportilta ulos terminaalista ja bussilaiturille. Eipä tuo haitannut. Matkustamiseen kuuluu odottelua ja perille on aina päästy, niin nytkin.


Mitä se maksoi?

Kolmen päivän reissu Ouluun ei ollut fanimatka halvimmasta päästä, tosin kustannukset jakautuivat pidemälle ajalle. Hankin lento- ja ottelulipun jo kuukausia aiemmin, bussiliput sekä eväät & tuliaiset nyt. Tässä hieman tarkemmin matkan kustannuksia:

Juna Lahti - Tikkurila 12,20e
Bussi Tikkurila - Helsinki-Vantaa 3e
Lento Helsinki - Oulu - Helsinki 75e
Bussi Oulun lentokenttä - kaupunki - lentokenttä 11e
Kärppäburgeri 15,50e
Ottelulippu 21,50e
Tee + karkkipussi ottelussa 3e
Bussi Helsinki-Vantaa - Lahti 22e.

YHTEENSÄ 163,20e

Majoittauduin kaverin luona kivenheiton päässä Raksilasta, joten sain siellä yösijan sekä evästä. Oulussa liikuin kaupungilla kävellen eikä bussiin tai taksiin mennyt rahaa. Lahdessa matkasin kotoa asemalle ja takaisin bussikortillani. Toki yllä mainitun lisäksi sain käytettyä rahaa myös ostoksiin ruokakaupassa sekä tuliaisiin, joten matkan lopullinen summa on kahdensadan euron kieppeissä.


Oliko se sen arvoista?

Tietenkin! Lätkäelämä on elämyksiä, jotka ovat parhaimmillaan paikanpäällä. Ei tätä tarvitse selitellä enempää. Seuraavaa livematsia odotellessa...

2 kommenttia:

  1. Meinasi mennä teet väärään kurkkuun kun näin tuon Toripoliisikuva. :D Kumma, kun ei kaatunut moisesta tempusta koko patsas... Olipa kiva reissuraportti! Harmi, ettei tullut pisteitä mukaan kotimatkalle, mutta hyvä että muutoin viihdyit. En osaa itsekään ajatella Raksilan hallia muuna kuin Raksilan jäähallina. Ihme kotkotuksia nuo sponssinimet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahden vastine Toripolliisille on varmaankin Hakkapeliittapatsas, jään odottamaan milloin se keksii pukeutua esim. Kärppäpaitaan. ;) Isku Areena -nimi on jo tullut minulle tutuksi ja jokapäiväiseen käyttöön koska siellä tulee käytyä niin usein, vaikka aluksi oudolta kuulostikin. Tosin sanon myös meneväni "hallille" ilman sen kummempia tarkennuksia. :) Muiden paikkakuntien kanssa on vähän niin ja näin, enkä välttämämättä edes muista mikä on se virallinen nimitys millekin jäähallille...

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.