Naisten saarella -ja tyttöjenkin

Maria Turtschaninoff: Maresi

Kerron, jotta Luostari ei unohtaisi. Kerron myös siksi, että ymmärtäisin mitä tapahtui. Lukeminen on aina auttanut minua ymmärtämään maailmaa paremmin. Toivottavasti sama koskee myös kirjoittamista.
Eniten mietin sanoja. Mitkä sanoista nostavat esiin oikeat kuvat vailla vääristelyä tai kaunistelua? Kuinka paljon sanat painavat? Teen parhaani kuvatakseni sitä, mikä kertomuksessani on tärkeää, ja jätän pois kaiken, mikä ei ole, mutta antakoon Jumalatar minulle anteeksi, jollen kaikin paikoin onnistukaan tehtävässäni.
On myös vaikea tietää, mistä kertomus alkaa ja mihin se päättyy. Lopusta varsinkaan en tiedä missä se on. Mutta alku on helppo. Kaikki alkoi siitä, kun Jai tuli saarelle.

Hiljattain Finlandia Juniorilla palkitun Maresin kaunis kansi kiinnitti huomioni jo kirjan julkaisun jälkeen. Palkintohuuman jälkimainingeissa kirjasto oli laittanut Maresin sen verran hyvin esille, että se oli helppoa napata luettavaksi. Ajattelin myös, ettei parisataasivuisen kirjan lukemiseen mene kauaa aikaa, varsinkin kun olin suunnitellut lukevani nyt muita opuksia.

Maresi on Punaisen luostarin noviisi, jonka kertomana lukija pääsee tutustumaan luostarisaaren elämään sekä jännittäviin tapahtumiin. Punaisessa luostarissa elää vain naisia, eikä miehillä ole edes oikeutta astua saarelle. Eräänä päivänä laiva tuo uuden tytön, Jain, josta tulee Maresin ystävä ja jolla on oma synkkä syynsä paeta saarelle. Mutta onko Jai sittenkään onnistunut pakemaan?

Kirjan ensimmäiset noin viisikymmentä sivua eivät vielä oikein innostaneet minua tai vakuuttaneet siitä että käsissä on nyt palkittu kertomus. Alun sinnittelyn jälkeen kuitenkin lukaisin Maresin kertomuksen nopeasti loppuun. Päällimmäisin fiilis lukemisen jälkeen jäi aika neutraaliksi. Maresi oli mukava lukea, ei missään nimessä huono eikä toisaalta sisintäni syleilevä kertomuskaan.

Tarina on hyvin punottu ja etenee sujuvasti. Punaisen luostarin arki ja taustat on mietitty huolella ja kuitenkin jäin kaipaamaan jotain. Jotain sellaista, mikä olisi nostanut Maresin pois sieltä "kiva lukea" -kategoriasta. Ehkä päähenkilöön, ehkä kirjan maailmaan. Juonenkäänteissä olisi voinut olla jokin vielä yllättävämpi koukku. Jos Maresi ei olisi voittanut Finlandia Junioria tai ollut edes ehdolla, niin en välttämättä osaisi vaatia lukukokemukseeni tätä jotain ekstraa. Nyt palkinto asetti hieman liian suuret odotukset kirjalle.

Kritiikinpoikaseta huolimatta palaisin mielelläni Punaisen luostarin maailmaan, jos vain tarina joskus jatkuu. Maresin loppu antaa siihen mahdollisuuden.

***
Lisäys 6.1.2015.
Lähdin mukaan HelMet-kirjastojen lukuhaasteeseen. Kuittaan Maresilla tämän haasteen kohdan 13. kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon sekä kohdan 28. kirja, jonka nimessä on väri. Maresin koko nimihän on Maresi: punaisen luostarin kronikoita.