Kirjallinen kiekkokierros: Espoo

Jussi Siirilä: Kaikkien aikojen tarina

Kaikkea piti olla enemmän, paljon enemmän.
Kun piirros oli valmis, Grey pyöräytti sen Forsin eteen.
Puiston nimi oli nyt Essence of Finland, Lapland oli pudonnut pois. Saamelaisten iglukylä oli siirtynyt alueen nurkkaan, ja keskellä kohosi rakennuskompleksi, johon kuului hotelli, kylpylä ja jäähalli. Ikkunat olivat vinossa, katolla luki Radisson. Rakennuksen takana oli kiitorata.
- Lentokenttä on ehkä liikaa, Fors aprikoi.
- Se on private jetseille.
- Ahaa.
Fors katseli puistoon syntyneitä uusia kohteita. Eläintarhakin oli paisunut poroaitauksesta Korkeasaaren kokoiseksi, sinne oli piirretty kirahvi. Sen reunamilla oli pieni kylä, jossa näytti tepastelevan kahdella jalala kulkevia virtahepoja. Grey huomasi, ettei Fors ymmärtänyt niiden merkitystä.
- Olentoja iso kuono, ei anaalirauhanen. Kuten Snoopy-koirat steroideissa.
- Ne ovat muumeja.

Lapissa on menossa hommat päin prinkkalaa kun Thomas Fors kohtaa kirjojensa vastaanottoon ja elämään pettyneen kirjalija Hannu Mäkäräisen. Totuus hämäräperäisestä elämyspuistosta on tuotava julkisuuteen ja tarvitaan jotain jämerämpää kuin pelkkä kirjoitus mielipideosastolle. Karen Greyn ja hänen yhtiönsä kieroilusta on tehtävä kirja. Hannu Mäkäräiselle tilaisuus on ohittamaton, parasta mitä hän on vuosiin kohdannut. Inspiraatio ottaa vallan eikä jo valmiiksi olematonta omaatuntoa kannata kuunnella, sillä käsissä on Kaikkien aikojen tarina.

Kirjan keskiössä ovat Hannu Mäkäräisen ja Forsin lisäksi myös saamelaiset, jotka tempautuvat mukaan oman kaikkien aikojen tarinansa kanssa. Nämä kaksi ikään kuin erillistä juttua kulkevat näppärästi lomittain ja sisältävät samoja teemoja. Tämän enempää en lähde spoilaamaan juonta, mutta mahtipontisesti nimetty Kaikkien aikojen tarina vastaa sivuilla lupauksiinsa.

Tunnustan, etten ollut kuullut Jussi Siirilästä ennen kuin täysin sattumalta näin Kaikkien aikojen tarinan jossain nettisivulla(?) ja nappasin sen kuvauksen perusteella luettavieni listalle. Tarina myyntilukuihin pettyneestä ja tuntemattomaksi jääneestä kirjailijasta olisi voinut helposti kääntyä Siirilän henkilökohtaiseksi, katkeraksi tilitykseksi. Mitään tällaista en kirjaa lukiessani huomannut, vaan Hannu Mäkäräinen pysyi koko ajan omana hahmonaan. Ehkä yhtäläisyyksiä oli, ehkä ei, mutta pisteet Siirilälle, sillä luin tätä Mäkäräisen ja Forsin ynnä muiden tarinana, en kertomuksena Siirilästä itsestään.

Kaikkien aikojen tarina on taitavasti kirjoitettu ja pirun hauska kirja. Pidin erittäin paljon Siirilän kerronnasta. Siinä oli jotain omaperäistä ja sillä tavalla nokkelaa etten ollut törmännyt vastaaviin ilmauksiin aiemmin. Myös hahmot toimivat, niin Mäkäräinen, Fors kuin saamelaisetkin. Sivuosan hullu akka, suomea jollain tapaa puhuva Karen Grey on myös loistava veto, joskaan en haluaisi lähteä hänen kanssaan Naantalin Muumimaailmaan...

Tämä kannattaa lukea, suosittelen!


Kaikkien aikojen tarina päättää Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 -lukuhaasteen kun saavuin viimeiseen liigakaupunkiin. Jussi Siirilä on jollain tapaa kotoisin Espoosta, joten valitsin kirjan edustamaan sininuttuista Bluesia. Tämä kiekkokierros oli mukavaa päättää viihdyttävään, voitokkaaseen otteluun. Koutsina häärinyt Jussi Siirilä oli tehnyt pelikirjaan sellaiset kuviot että niillä irtosi puhdas kolmen pisteen voitto. Teen hieman myöhemmin vieä yhteenvedon haasteesta ja kokoan sinne linkit kaikkiin lukemiini kiekkokaupunkien kirjoihin.

HelMet-kirjastojen haasteeseen tästä löytyi yksi sopiva kohta:
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit.