sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kirjallinen kiekkokierros: Kuopio

Marja-Sisko Aalto: Murha tuomiokapitulissa

Väki oli aloittanut virren. Ilmoita, Herra, sun kunnias, voimas. Vähän aamun tahmeutta oli laulussa, vaikka hyviä laulajia oli monta.
Äkkiä laulu keskeytyi ja naiset alkoivat kirkua. Alttaripöydän viereiseltä ikkunalta paksun verhon takaa tuli näkyviin käsi, sitten koko ihminen, joka tämähti alas parketille. Jäykkä ja elottoman oloinen. Mies oli ehkä seitsemänkymppinen, suorat housut ja kauluspaita, ylänappi auki eikä solmiota. Pikkutakki mytyssä. Tumma mies, hiukan harmaantunut, vahva tukka. Silmät auki.
- Onko se kuollut? Piispan sihteerin ääni värisi.
Osa aamuhartauteen kokoontuneista alkoi puhua pälpättää yhteen ääneen, osa seisoi sanattomana, Haukio tarttui mieheen ja käänsi kasvot esiin. Salakka ryntäsi avuksi.
- Ei kuulu tänne tämmöinen mies, hän sanoi.
Yllättäen löytynyt ruumis käynnistää Kuopiossa tutkimukset, jotka vievät pian kaupungin rajoja kauemmas. Konstaapeli Annette Savolainen ja hänen työparinsa Aatu Heiskanen huomaavat olevansa tekemissä niin kaupungin, koko Suomen kuin omankin menneisyytensä kanssa. Vaan ihan ensimmäiseksi pitäisi keksiä kuka tuomiokapitulista löydetty ruumis on...

Marja-Sisko Aalto kirjoittaa savolaisten poliisien edesottamuksista leppoisan jutustelevasti. Tekstiä lukiessa tuntui kuin olisi keskustellut kirjailijan kanssa tai kuunnellut hänen kertomustaan. Huumoriakin on mukana. Muuten Murha tuomikapitulissa vastasi sitä mitä odotin poliisitarinalta. En lue tällaista kovin usein, joten vertailukohtia ei ole tarjolla kovinkaan montaa. Viime vuonna lukemalleni Mustamäelle tämä ei kuitenkaan pärjännyt, vaikkei missään nimessä ollut huono kirja.

Leppoisan tyylin lisäksi tarinasta on annettava tunnustusta sen yllättävän kansainväliselle juonikuviolle, mikä pysyy uskottavissa rajoissa. Tarina on kuitenkin juoni- eikä henkilövetoinen, joten epäuskottava juoni olisi vesittänyt koko tarinan. Kirjassa on myös muutamia lukuja missä kerrotaan menneisyyden tapahtumia ja nämä pätkät tuovat mukavan lisän kertomukseen. Ihan kaikkea ei tarvitsekaan tuode esille poliisitutkimusten kautta.

Kerrankin kävi niin, että keksin arvoituksen ratkaisun tai oikeastaan sen kätköpaikan ennen poliiseja. Paikka oli vain niin itsestään selvä, sellainen mitä olisin käyttänyt itsekin. Ennenaikainen paljastus ei kuitenkin haitannut tarinan seuraamista loppuun asti.

Kuopio on minulle jonkin verran tuttu kaupunki. Murha tuomiokapitulissa ei kuitenkaan tuonut mieleen niitä katuja tai maisemia joita olen itsekin katsellut. Kirjan miljöökuvaus olikin aika niukkaa ja olisin toivonut siihen edes jonkin verran lisää panostusta. Ei tämäkään häirinnyt pahasti, sillä juoni ja tekstin yleisilme toimivat.


Tällä poliisitarinalla nappaan suorituksen Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 -haasteeseen. KalPan peli yllätti ja sujui mukavasti, joten pisteitä tällä irtoaa kaksi kappaletta. Joukkue ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini -eikä toisaalta inhokkeihinkaan- mutta tämä kertomus jätti kuopiolaisesta kirjallisesta kiekosta lihamukiinmenevän kuvan. Ei pöllömpi peliesitys!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.