Ladalla kuolemaan halki Euroopan

Jari Järvelä: Särkyvää

Tällä kertaa valitsin luettavani puhtaasti kannen perusteella:

Kotona yritin useasti avata laatikkoa, repiä tuon "Särkyvää"-tarran pois ja työntää käteni arvoitukseen. Pettymyksekseni kirjan kannessa oli pelkästään kontaktimuovitetut paperit, ei kolmiulotteista puuhakivaa. Mutta kansien välistä löytyi kerrassaan mainio tarina:

Tyttö tarkastelee miestä vieressään Ladan ratissa. Paksu, hikinen, punoittava. Onkohan se humalassa?
Hyvät puolet: Se haisee hyttysmyrkyltä eikä hieltä.
Huonot puolet: Se haisee hyttysmyrkyltä.
Ladan sisällä pörräävä kärpänen ei piittaa hajusta, se pyörii immelmanneja, surisee ja pysähtelee vuoron perään tytön ja miehen käsivarrelle.
Kiva lemmikki sulla, tyttö sanoo.
Ei ole enää, mies sanoo. Oli undulaatti kun olin seitsemän.
Huonot puolet: Huumorintajuton.

Teemu on saanut tarpeekseen lapsuuden traumoista sekä murrosiän ikävistä muistoista. Ja ennen kaikkea Teemu on saanut tarpeekseen vaimostaan Helistä. Muistoista on jäljellä vain pahvilaatikko ja kulkupelinä isän vanha Lada, koko matkan kohti sopivan dramaattista itsemurhaa. Sitten Teemu ottaa kyytiin liftarin. Agnekselle on ihan sama minne ollaan menossa, mutta onko Agnekselle ihan sama että Teemu aikoo tappaa itsensä. Ja mitä tuumivat Teemun blogin lukijat, joille miehen viimeisten hetkien lukemisen sijaan tärkeämpää voi olla kodin tuholaisista riiteleminen...

Särkyvää on tarina päähän potkitusta ja väärin ymmärretystä miehestä, oudoista esineistä sekä kohtalon oikuista. Synkeästä aiheestaan huolimatta -tai kenties juuri sen takia- se on myös erittäin hauska kirja. Hymähdin tai naurahdin ääneen useamman kerran tätä lukiessani. Ja kirjan loppuratkaisun kohdalla meinasi käydä todellinen vahinko: äkillinen naurunpuuska kesken syömisen olisi voinut päättyä katastrofiin. Onneksi sylkäisin ruoat suustani kirjan ohi ja pöytäliinakin on tahroihin myötämielisesti suhtautuvaa vahakangasta. Enkä tukehtunut pullaani, tai mikälie voileipä se olikaan.

Särkyvään on saatu mahtumaan valtava määrä yksityiskohtia ja tarina kulkee kovaa vauhtia eteenpäin vaikka Ladasta menisi renkaat alta. Kirja on harkittu, huolellinen, toimiva, hauska, sekopäinen ja sympaattinenkin. Teemu ei ole mitenkään miellyttävä päähenkilö, sellainen turjake jota olisi helposti kiusannut koulussa edes yhden kerran. Onneksi turjakkeillakin on joku, joka kirjoittaa heidän puolestaan. Nyt se on Jari Järvelä.

Tämän luettuani harmitti vietävästi kun kirjan lukemiseen ei löytynyt sopivaa päivää jona olisin voinut keskittyä vain siihen. Olisin niin mielelläni niin mielelläni niin mielelläni lukenut tämän kerralla, kunnolla ahmien ja nautiskellen. Sen sijaan jouduin lukemaan tätä pätkissä useamman päivän ajan. No, aina voi ottaa uusintakierroksen... Särkyvää nimittäin on sellainen teos minkä kokisi mielellään uudelleen. Hetimiten. Lue sinäkin!


Kuittaan tällä seuraavat kohdat HelMet-kirjastojen lukuhaasteeseen:
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
47. Hauska kirja

Särkyvää on maaliskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

 ***
Lisäys 5.3.2015:  Lastukirjastoilla on tällä hetkellä häikkää Lahden kirjastojen verkkohaussa, joten linkki sinnepäin ei nyt toimi. Korjaan asian kun saan kirjastosta kuittauksen että homma pelittää. Särkyvän saatavuustiedot voi sillä välin kysyä suoraan kirjastosta. :)
Lisäys 13.3.2015. Kirjan saatavuushaku toimii nyt.