perjantai 6. maaliskuuta 2015

Tyhjyys

Pelicans - Sport 1-2

Eilinen oli ensimmäinen matsini Isku Areenalla sen jälkeen kun Pelicansin teoreettisetkin mahdollisuudet pudotuspeleihin olivat menneet. Se ei ollut mikään syy luistaa aiemmasta lupauksesta ja mennä töistä suoraan kotiin. Fiilis oli päivän aikana leppoisan odottava ja askel vei kevyesti pelipaikalle.

Mutta siellä odottikin tyhjyys.
Kollegat huomauttelivat päivällä työasustani. Casual Thursday oli heille uusi käsite.
Katsomossa aivan lähimmillä paikoillani ei istunut ketään. Ei samalla rivillä eikä useaa riviä alempankaan. Olin saapunut peliin yksin ja olin siellä ottelun ajan totaalisen yksin. Yleensä vieressä tai lähettyvillä istuu muita peliin eläytyviä katsojia, joilta saa edes jonkinlaista henkistä tukea. Heidän kanssaan voi tuntea yhteenkuuluvuutta, vaikkei vaihtaisi sanaakaan. Nyt tuo elämys jäi pois. Oli vain tyhjää.

Ja se tyhjyys oli myös pelaajien sisällä. Ottelu vietiin läpi, sitä ei taisteltu. Oli hetkittäistä yksilöiden yrittämistä, ei todellista uhraavaa joukkuepelaamista.

Tyhjyys siirtyi kentältä sisälleni ja sinnittelin kolme erää. Olin passiivinen katsoja, en pystynyt eläytymään. En tuntenut peliä.

Kävin eilen syvemmällä kuin kertaakaan tällä kaudella.
Tyhjää sisällä, tyhjää lähimmillä istumapaikoillani.
En ole vihainen, ainoastaan pikkaisen pettynyt. Olisin halunnut nähdä jäällä taistelevan turkoosin joukkueen, en tyhjyyttä.

Eniten tunnen tuskaa pelaajien puolesta. Kun rakastaa jotain, elää jollekin ja sitten siitä sammutetaan kipinä ennen aikojaan... se on julmaa. Se näyttää ja tuntuu tyhjyydeltä.

Ja kuitenkin, se on vain jääkiekkoa.


Paras paikka?

Eilen paikkani oli katsomo A5, rivi 18, paikka 121. Lipun hinta 27,50e toimituskuluineen.
Näkymä jäälle kun kuva on otettu suunnilleen kasvojen korkeudelta ja ilman zoomia:
Istuessani suoraan...
...ja hieman kääntyneenä, miten vietin koko ottelun.
Valitsin kokeiluun paikan, missä en ole koskaan aiemmin ollut: pitkän sivun ihan hyppyrimäkien puoleisen päädyn sekä ylimmän rivin. Olen joskus, vuosia sitten istunut suunnilleen täällä, mutta huomattavasti alempana. Silloin en pitänyt paikasta sillä näkyvyys toiseen päätyyn oli kehno kun vierustoverien päiden läpi ei vaan nähnyt mitään. Ylärivin nurkkapaikka on aivan seisomakatsomon naapurissa. Kun vieressä tai edessäni ei istunut ketään, niin näky lienee ollut varsin koominen kun istuskelin yksin kulmauksessani.

Paikasta ei jäänyt mikään huippufiilis, ei varsinkaan kolmannen erän tapahtumien takia. Otteluun oli jaettu lippuja koululaisille ja he kansoittivat seisomakatsomon. Kun pelitapahtumat eivät kiinnostaneet, alkoi muutama eturivin poika syljeskellä alemmas, sille samalle riville missä istuin. Ei osunut, mutta ei mennyt kaukaa ohi. Mikäli takanani ei olisi ollut poikien huoltajaa, joka jo ojensi heitä, olisin varmasti avautunut enemmän kuin eilen viitsin.

En tiedä olivatko pojat osa tuota koululaisryhmää, eikä heidän käytöksensä mustamaalannut minun silmissäni kaikkia Lahden koululaisia. Typerä temppu oli pelkästään heidän tekosiaan. En ymmärrä enkä hyväksy älytöntä katsomokäytöstä, onneksi junioreilla on vielä aikaa kasvaa aikuisiksi. Tosin ottelun jälkeisten kolikonheittojen perusteella älyttömyys voi iskeä vielä vanhemmallakin iällä. En nähnyt tätä toista tapausta enkä nyt rupea vatvomaan sitä sen enempää.

Katsomopaikkani plussat ja miinukset:
+ pehmeä penkki
+ nopea kulku käytävälle, palveluja suht lähellä
+ kotijoukkueen hyökkäyspääty kahdessa erässä
- liian kaukana, liian korkalla
- nurkka on terävä, ei kaareva kuten toisessa päädyssä
- penkissä joutuu istumaan vinossa
- nurkassa istuminen ei ole kivaa
- vieruspaikkojen ollessa täynnä näkyvyys toiseen päätyyn heikkenee

Pikatuomio: todellinen nurkkapaikka, ei kiitos enää uudelleen.

2 kommenttia:

  1. Ikävää, ettei Pelicansit päässeet pudotuspeleihin. Ensi kaudella sitten! Sinulla on sivupalkin mukaan vielä yksi Kärppä-peli tulossa kauden huipennukseksi. Tsemppiä sinne, toivottavasti on parempi paikka kuin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Onhan se kurjaa, kun kausi päättyy ennen lumen (kunnollista) sulamista, mutta elämä jatkuu. Pleijareissa pidän peukkuja Kärpille eli tsemppiä teille sinne pohjoiseen! ;)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.