maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ajatuksia menneestä kiekkokaudesta -ja katse tulevaan

Joskus kannattaa olla laiska ja saamaton. Tässä tapauksessa aivan käsittämättömän laiska ja saamaton. Turkoosi kiekkokausi päättyi jo maaliskuussa ja tässä sitä nyt ollaan, finaalien jälkimainingeissa (hyvä Kärpät!) ja vain hieman ennen MM-kisojen alkua laittamssa yhteen ajatuksia menneestä. Mutta kauden jälkeen tapahtui niin paljon kaikenlaista, sellaista mikä vaikutti odotuksiin ja fiilikseen, joten ne on hyvä saada tähän mukaan. Aloitetaan kuitenkin syksystä.
Ensin joukkueen pakka oli ojennuksessa...
Lueskelin kauden alussa kirjoittamiani ajatuksia hieman huvittuneena. Enpä silloin tiennyt mitä oli tulossa... bloggauksissa jaettiin omalle joukkueella rivien välistä Kanada-maljaa tai vähintäänkin varmaa pudotuspelipaikkaa. Puolisen vuotta myöhemmin moinen hymyilyttää, vaan ei kaduta. Ei oman joukkueen takana seisomista voi katua, ei sitten millään.

Pelillistä analyysiä menneestä en lähde tekemään. Enkä spekuloimaan sillä, mihin oltaisiin päästy ilman loukkaantumisia. Kautta kun ei voi millään pelata enää uudelleen. Se sijaan otan kantaa muutamaan kaukalon ulkopuoliseen, enemmän imagolliseen seikkaan.

Ennen joukkueiden saapumista kaukaloon mediakuutiolla pyörii teos, mitä kutsun hengennostatusvideoksi. Jotain turkoosia, lahtelaista ja ynnä muuta, ruudulla vilahtavat tietenkin myös pelaajat. Parhaimmillaan video lisää innostusta ennen peliä ja sen näkemistä oikein odottaa. Viime kaudella video oli valitettavan tylsä. Kestoa sillä oli muistaakseni seitsemisen minuuttia ja musiikki rämpytti samalla temmolla alusta loppuun. Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta kauden edetessä sitä ei edes jaksanut katsoa. Onneksi video uusitaan tulevalle kaudelle osana joukkueen imagon muutosta, siitä olen varma. Enkä tarkoita pelkästään pelaajien/valmennuksen vaihtamista videoon. Lisää aiheesta myöhemmin.

Hengennostatusvideota onnistuneempi keitos oli kausikirjan vaihtuminen kausilehdeksi. Tätä aikakausilehden kokoista ja näköistä julkaisua jaettiin ilmaiseksi ja sen sisältö oli huomattavasti laadukkaampi kuin toistaiseksi viimeisen kausikirjan. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt miksi lehden keskiaukeamalle oli taitettu juttu cheergirlseistä ja joukkuekuva löytyi vasta toiseksi viimeiseltä aukeamalta. Eihän sitä saanut mitenkään järkevästi irrotettua työpisteen yms. koristeeksi. Aiemmin kausikirjan välistä löytyi erillinen joukkuejuliste -haluan sen takaisin! ;)
...sitten saatiin ylimääräisiä muuttujia, oli loukkaantumista ja sen semmoista...
Oma suoritukseni ei ollut lähelläkään täydellistä, mutta huomattavasti edellistä kautta laadukkaampi. Seurasin enemmän runkosarjan otteluja paikan päällä ja näin Pelicansin pelaavan kolme kertaa kakkosjoukkuettani Kärppiä vastaan. Ainoastaan yksi näiden joukkueiden kohtaaminen alkuvuodesta Oulussa jäi väliin. Eniten odottamani juttu (heti pelillisten seikkojen jälkeen) olikin kolmen päivän lätkäreissu Ouluun. Kauden yllättävin tapahtuma taas oli kutsu radiohaastatteluun.

Parhaiten muistan sen henkisen vuoristoradan ja mankelin mihin jouduin. Oli hyviä hetkiä, ihania voittoja sekä karvaita tappioita. Viiltävää henkistä tuskaa sekä tyhjyyttä. Ja jälleen hienoa taistelua kiekosta. Kausi päätettiin helpottavaan sekä haikeaan voittoon.

Ehdin jo laittaa turkoosin paitani kesälomille kun kollegalta tuli yllättäen pyyntö: paitaa ja minuakin tarvittiin Sonera Stoorin ensimmäisen jakson kuvauksiin. Muutaman otoksen jälkeen Stooriin saatiin huikaiseva, urheiluhenkinen noin 30 sekunnin loppukevennys. Valmiin tuotoksen voi katsella Sonera Klaanissa.
...ja kausi mentiin loppuun pakka sekaisin, miten pystyttiin.
Kauden loppua kohden yksi eniten puhuttanut aihe oli valmennuksen kohtalo. Liikkeellä oli vahvaa huhua niin potkujen puolesta kuin yhtä varmaa tietoa miten sama kööri jatkaa sopimuksensa loppuun asti. Valmistauduin jo julkaisemaan asiasta oman pohdintani ja mietin kantaani. Sijoitus sarjataulukossa puhui eniten karua kieltään potkujen puolesta. Toisaalta taas taloudellinen tilanne oli se suurin kysymysmerkki, samoin uuden valmentajan henkilölisyys. Tilalle pitäisi saada jotain keskivertoa huomattavasti parempaa. En sitten saanut tehtyä lopullista päätöstä, vaan eipä tuolla ollut väliä. Pelicans tuuttasi samana iltana ulos varsin lyhytsanaisen ilmoituksen että nyt se valmentaja sitten vaihtuu. Olin kieltämättä iloinen ja helpottunut.

Seuraavat kolme kautta Pelicansia luotsaa kaksikko Petri Matikainen ja Pasi Nurminen. Matikainen on piipahtanut Lahdessa kerran aiemmin, kaudella 2004-05. Asuin silloin liiganousun jälkeistä kultahuumaa elävässä Oulussa, joten Pelicansin seuraaminen jäi aivan liian vähäiseksi. Minun osaltani Matikainen aloittaa valmentamisen täällä puhtaalta pöydältä, ilman aiemman lahtelaisen kauden muistelua. Miehen meriitit sen jälkeen eri seuroissa ja naama nyt vähintään ovat kyllä tulleet tutuiksi.

Lahteen saatiin paras mahdollinen vapailla markkinoilla ollut valmentajakaksikko, ja yksi parhaista mitä on koko liigassa. Allekirjoitan täysin jo muuallakin kirjoitetut hehkutukset lahtelaisen kiekon kiinnostavuudesta. Pelicans teki rohkean teon ja todella toivon sen kantavan menestystä, ennen kaikkea pitkällä tähtäimellä. Hopeaan päättynyt kausi 2011-12 oli upea, mutta otan mieluummin vastaan tasaisen nousun kohti mestaruutta kuin yhden kultajuhliin päättyvän kevään ja sitä seuraavan romahduksen.

Pettymykseen päättyneen kauden jälkeen Pelicans on luonut onnistuneesti imagollisen nahkansa. Ainakin tähän asti muutokset ovat olleet ainoastaan hyviä, ja lisää on tulossa jos vain huhut pitävät paikkansa. Viime lauantaina moni saattoi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun paikallislehden etusivulla itse Hannibal Nurminen mainosti turkooseja kausikortteja. Mitä sitä säästelemään kun kerran persoonia löytyy, suunta on oikea!
Nyt on uusi kuningas, uusi komento jätkille -tykkään!
Jokin aikaa kauden päätyttyä virallistin suhteeni Pelicansiin ja hankin Turkoosikortin. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun kuulun edes jollain tapaa viralliseen turkoosiin fani- tai kannattajaryhmittymään. Pois jättäytyminen ei ole ollut aiemmin mitenkään tietoinen valinta, ei puoleen tai toiseen, niin on vain käynyt. Nyt tuntui siltä että on aika kokeilla jotain uutta ja selvittää mitä hyötyä ja iloa kortista on.

Sen tiimoilta piipahdinkin viime perjantaina Isku Areenalla. Menin noutamaan korttiin kuuluvan huivin ja siinä samalla päivitin kortin näppärästi parempaan. Olin nimittäin tilannut väärän version, enkä ollut ensin saamassa sitä kaikkein hienointa raitahuivia, onneksi asia korjaantui mutkattomasti. 
Tässä alkuperäinen Turkoosikorttini.
Näin jälkeenpäin jäin miettimään miksi Turkoosikortista on edes tehty kaksi eri vaihtoehtoa, sillä vain se kalliimpi kannattajaversio on minusta järkevä. Siis nyt kun varmuudella tiedän miten edut menevät. Hintaeroa halvempaan on vain kuusi euroa, joten jos olet harkitsemassa korttia, niin tilaa se 35 euron kortti, sillä saa varmasti kaikki mahdolliset edut. Tuleva kausi on ensimmäinen, mikä mennään Turkoosikortilla, sillä aiemmin kannattajien jäsenkorttina toimi jokin muu kortti, en edes muista mikä.  Nyt kaikki kannattajatoiminta on pikkuhiljaa organisoitu Lahen Turkoosin alle.

Samalla perjantain reissulla valitsin myös kauden 2015-16 paikkani Isku Areenan katsomossa. Tarkoitus oli ensin vain kysellä saatavuutta, mutta niin siinä sitten kävi, että päädyin toimistosta hallin puolelle koeistumaan vapaita paikkoja. Siis todellakin koeistumaan ja kokemaan millainen näkymä paikkaehdokkailta on kaukaloon! Se olikin ensimmäinen kerta kun tyhjä, pimennetty Isku Areena oli vain minun käytössäni. Sopiva paikka löytyi ja kausikorti on nyt hankittu, jes!

Valinta ei sitten kohdistunut tismalleen yhteenkään sellaiseen paikkaan, missä katsoin peliä viime kaudella, kuitenkin yhteen katsomoon missä olin. Kokeilusta oli kuitenkin hyötä, sillä tiesin minnepäin hallia haluan ja sitten vain etsittiin sieltä parasta vapaata paikkaa. Ja koeistuminen takasi, ettei tarvinnut ostaa sikaa säkissä. Sainkin perjantaina loistavaa palvelua Pelicansin toimistolla, iso kiitos teille!

***

Pelicansin innoittamana aion uudistaa tulevalla kaudella blogin turkoosia tarjontaa. Otteluraportit jäävät  nykyisessä muodossaan pois ja tilalle tulee... jaa, enpä kerrokaan vielä mitä. Osittain sen takia etten vielä tiedä aivan kaikkea, mutta ideoita ja ajatuksia on jo ilmassa. Tässä on kesä aikaa hioa kirjallisen ilmaisun kuvioita.

Ja tätä odotan koko pitkän kesän:

Nähdään taas Isku Areenalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.