Ensin joukkueen pakka oli ojennuksessa... |
Pelillistä analyysiä menneestä en lähde tekemään. Enkä spekuloimaan sillä, mihin oltaisiin päästy ilman loukkaantumisia. Kautta kun ei voi millään pelata enää uudelleen. Se sijaan otan kantaa muutamaan kaukalon ulkopuoliseen, enemmän imagolliseen seikkaan.
Ennen joukkueiden saapumista kaukaloon mediakuutiolla pyörii teos, mitä kutsun hengennostatusvideoksi. Jotain turkoosia, lahtelaista ja ynnä muuta, ruudulla vilahtavat tietenkin myös pelaajat. Parhaimmillaan video lisää innostusta ennen peliä ja sen näkemistä oikein odottaa. Viime kaudella video oli valitettavan tylsä. Kestoa sillä oli muistaakseni seitsemisen minuuttia ja musiikki rämpytti samalla temmolla alusta loppuun. Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta kauden edetessä sitä ei edes jaksanut katsoa. Onneksi video uusitaan tulevalle kaudelle osana joukkueen imagon muutosta, siitä olen varma. Enkä tarkoita pelkästään pelaajien/valmennuksen vaihtamista videoon. Lisää aiheesta myöhemmin.
Hengennostatusvideota onnistuneempi keitos oli kausikirjan vaihtuminen kausilehdeksi. Tätä aikakausilehden kokoista ja näköistä julkaisua jaettiin ilmaiseksi ja sen sisältö oli huomattavasti laadukkaampi kuin toistaiseksi viimeisen kausikirjan. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt miksi lehden keskiaukeamalle oli taitettu juttu cheergirlseistä ja joukkuekuva löytyi vasta toiseksi viimeiseltä aukeamalta. Eihän sitä saanut mitenkään järkevästi irrotettua työpisteen yms. koristeeksi. Aiemmin kausikirjan välistä löytyi erillinen joukkuejuliste -haluan sen takaisin! ;)
...sitten saatiin ylimääräisiä muuttujia, oli loukkaantumista ja sen semmoista... |
Parhaiten muistan sen henkisen vuoristoradan ja mankelin mihin jouduin. Oli hyviä hetkiä, ihania voittoja sekä karvaita tappioita. Viiltävää henkistä tuskaa sekä tyhjyyttä. Ja jälleen hienoa taistelua kiekosta. Kausi päätettiin helpottavaan sekä haikeaan voittoon.
Ehdin jo laittaa turkoosin paitani kesälomille kun kollegalta tuli yllättäen pyyntö: paitaa ja minuakin tarvittiin Sonera Stoorin ensimmäisen jakson kuvauksiin. Muutaman otoksen jälkeen Stooriin saatiin huikaiseva, urheiluhenkinen noin 30 sekunnin loppukevennys. Valmiin tuotoksen voi katsella Sonera Klaanissa.
...ja kausi mentiin loppuun pakka sekaisin, miten pystyttiin. |
Seuraavat kolme kautta Pelicansia luotsaa kaksikko Petri Matikainen ja Pasi Nurminen. Matikainen on piipahtanut Lahdessa kerran aiemmin, kaudella 2004-05. Asuin silloin liiganousun jälkeistä kultahuumaa elävässä Oulussa, joten Pelicansin seuraaminen jäi aivan liian vähäiseksi. Minun osaltani Matikainen aloittaa valmentamisen täällä puhtaalta pöydältä, ilman aiemman lahtelaisen kauden muistelua. Miehen meriitit sen jälkeen eri seuroissa ja naama nyt vähintään ovat kyllä tulleet tutuiksi.
Lahteen saatiin paras mahdollinen vapailla markkinoilla ollut valmentajakaksikko, ja yksi parhaista mitä on koko liigassa. Allekirjoitan täysin jo muuallakin kirjoitetut hehkutukset lahtelaisen kiekon kiinnostavuudesta. Pelicans teki rohkean teon ja todella toivon sen kantavan menestystä, ennen kaikkea pitkällä tähtäimellä. Hopeaan päättynyt kausi 2011-12 oli upea, mutta otan mieluummin vastaan tasaisen nousun kohti mestaruutta kuin yhden kultajuhliin päättyvän kevään ja sitä seuraavan romahduksen.
Pettymykseen päättyneen kauden jälkeen Pelicans on luonut onnistuneesti imagollisen nahkansa. Ainakin tähän asti muutokset ovat olleet ainoastaan hyviä, ja lisää on tulossa jos vain huhut pitävät paikkansa. Viime lauantaina moni saattoi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun paikallislehden etusivulla itse Hannibal Nurminen mainosti turkooseja kausikortteja. Mitä sitä säästelemään kun kerran persoonia löytyy, suunta on oikea!
Nyt on uusi kuningas, uusi komento jätkille -tykkään! |
Sen tiimoilta piipahdinkin viime perjantaina Isku Areenalla. Menin noutamaan korttiin kuuluvan huivin ja siinä samalla päivitin kortin näppärästi parempaan. Olin nimittäin tilannut väärän version, enkä ollut ensin saamassa sitä kaikkein hienointa raitahuivia, onneksi asia korjaantui mutkattomasti.
Tässä alkuperäinen Turkoosikorttini. |
Samalla perjantain reissulla valitsin myös kauden 2015-16 paikkani Isku Areenan katsomossa. Tarkoitus oli ensin vain kysellä saatavuutta, mutta niin siinä sitten kävi, että päädyin toimistosta hallin puolelle koeistumaan vapaita paikkoja. Siis todellakin koeistumaan ja kokemaan millainen näkymä paikkaehdokkailta on kaukaloon! Se olikin ensimmäinen kerta kun tyhjä, pimennetty Isku Areena oli vain minun käytössäni. Sopiva paikka löytyi ja kausikorti on nyt hankittu, jes!
Valinta ei sitten kohdistunut tismalleen yhteenkään sellaiseen paikkaan, missä katsoin peliä viime kaudella, kuitenkin yhteen katsomoon missä olin. Kokeilusta oli kuitenkin hyötä, sillä tiesin minnepäin hallia haluan ja sitten vain etsittiin sieltä parasta vapaata paikkaa. Ja koeistuminen takasi, ettei tarvinnut ostaa sikaa säkissä. Sainkin perjantaina loistavaa palvelua Pelicansin toimistolla, iso kiitos teille!
***
Pelicansin innoittamana aion uudistaa tulevalla kaudella blogin turkoosia tarjontaa. Otteluraportit jäävät nykyisessä muodossaan pois ja tilalle tulee... jaa, enpä kerrokaan vielä mitä. Osittain sen takia etten vielä tiedä aivan kaikkea, mutta ideoita ja ajatuksia on jo ilmassa. Tässä on kesä aikaa hioa kirjallisen ilmaisun kuvioita.
Ja tätä odotan koko pitkän kesän:
Nähdään taas Isku Areenalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.