Lätkässä lätkään, osa 2

Kiekkojuttuja koulutunneilla

Onneksi olen säästänyt kouluaikaiset äidinkielen vihot sekä aineet. Nyt niille tuli käyttöä kun etsin erästä kiekkoaiheista runoa. Ja löysinkin kolme runoa sekä kaksi ainetta. Tämä kirjallinen tuotantoni ajoittuu vuosiin 1997-99. Maailmanmestaruus oli jo ollutta ja nähtyä, mutta sen jälkimainingit elivät voimakkaina. Keväällä 1997 pelattiin kotikisat uudessa Hartwall Areenassa ja ne olivat luonnollisesti ensimmäiset paikanpäällä näkemäni jääkiekon MM-kisat.

Sillon kaikki oli hienoa ja jännittävää. Aika harva käytti 1997 maksukorttia, mutta Hartwall Areenalla ei pystynyt maksamaan kuin kortilla. Areenakortilla. Hallin käytävillä oli useampi kortteja myyvä koju. Pahvisia magneettiraitakortteja oli eri rahasummilla ja ne olivat muistaakseni kertakäyttöisiä. Kortilla ei tehnyt mitään hallin ulkopuolella, mutta kortille jääneet summat pystyi vaihtamaan kojuilla takaisin markoiksi. Korttimaksu nopeutti kioskeilla asiointia kuten oli tarkoituskin, idea vain ei elänyt kovin kauaa. En muista käyttäneeni areenakortteja enää tuon kevään jälkeen. Jos joku muistaa milloin niistä luovuttiin, niin kuulisin sen mielelläni!

Mutta takaisin kouluaineisiin. Ne molemmat on kirjoitettu syyslukukaudella 1997. Olin yksi joukosta on aivan varmasti otsikkoaine. Palaan siinä edellisenä keväänä kokemaani Suomen otteluun MM-kisoissa. Yleensä vanhojen aineiden lukeminen on lähinnä kiusallista. Tämä olikin mukava yllätys ja viihdyin sen parissa niin hyvin kuin oman vanhan tekstin parissa vain voi viihtyä. Opettaja antoi sille peräti arvosanan yhdeksän puoli ja kehui tunnelman kuvausta sekä siinä käytettyjä kielellisiä tehokeinoja. Moitteita tuli pilkkujen käytöstä ja siinä minulla on edelleen petraamisen varaa. 

Toinen löytämäni aine on seuraavalla kurssilla kirjoitettu Se on siinä! Otsikon edessä on numero 14, mikä viittaa tehtävänantoon, mutten enää muista millaiseen. Veikkaan että otsikon on saanut keksiä itse kunhan on pysynyt valitsemassaan aiheessa. Vajaan konseptiarkin mittaisen aineen jokainen kappale alkaa lainauksella Antero Mertarannan finaaliselotuksesta.  Loppukappale sitten on ylistystä jääkiekolle ja perusteluja mikä lajissa viehättää. Omassa arviossa tämä on heikompi ja enemmän kiusallinen teksti kuin Olin yksi joukosta. Opettaja on antanut sille arvosanan yhdeksän ilman sanallisia kommentteja.

MM-kisamuistoja osa 1. Vuonna 1991 sain vain tuliaisia, en päässyt pelipaikalle.

Jollain kursilla pidin esitelmän urheilun (eli jääkiekon) historiasta. Pukeuduin tietenkin fanipaitaan. Ja jotta yleisön kokemus olisi ollut mahdollisimman viihdyttävä lausuin heti alkuun runon ja soitin musiikkia. Varmaankin Den glider iniä tai jotain muuta kevääseen 95 viittaavaa. Ja tunnin teemana oli historia, ei esimerkiksi ilmaisutaito, minne esitykseni olisi sopinut huomattavasti paremmin. Samaa urheilu(eli jääkiekko)teemaa hyödynsin myöhemminkin esitelmissä aina kuin se suinkin oli mahdollista. 

Mutta runoistahan tämä koko ajatus lähti. Äidinkielen kurssin muistiinpanojen mukaan limerikki on:

- nimi irlantilaisesta kaupungista

- vitsikäs pikkuruno

- säkeitä viisi

- loppusointukaava: aabba

- ensimmäisessä säkeessä oltava maantieteeseen liittyvä nimi

- viimeisessä säkeessä epigrammimainen, usein kaksimerkityksellinnen yllätyskäänne

Näillä spekseillä sain aikaan aikaan kaksi lätkäaiheista limerikkiä, joista ensimmäisen olin jo unohtanut. Se menee näin:

Tuli mies tänne Ruotsista

kukaan uskonut ei pelastusta.

Avuksi meille

suomalaisille.

-Kultaa vuolimme Globenista.

Vihossa on omien rustausteni lisäksi myös opettajan kirjoittama esimerkki sekä kurssikavereiden tekeleitä. En tunnistanut heti Globen-limerikkiä ja mietin pitkän tovin onko se tosiaan minun kirjoittamani. Epäröintiä aiheuttaa erityisesti toinen säe ja sen negatiivinen sävy. Toisaalta, minulla ei tuohon aikaan (tai oikestaan koskaan) ollut kiekkohullua äidinkielen opettajaa, enkä oikein usko että kukaan kurssikaveri olisi tehnyt tuota. Joten eiköhän se ole lähtöisin omasta kynästä.

Ja se toinen, ihan varmasti oma tekeleeni menee näin:

Amerikasta syksyllä maitojuna

kun takas tuli "NHL-stara".

Teki ratkaisumaalin

reppuun ilvesveskarin.

Paloi tuhkaksi Kanada-malja.

Joku muukin varmaan muistaa kevään 1998 finaalit ja Olli Jokisen ratkaisun jatkoajalla? Voiton jälkipeleissä HIFK kohteli poikaa sen verran huonosti että joutui maksamaan sakkoja. Kevät 1998 oli ensimmäinen kuin kuulin minkä tahansa pokaalin kärsineen voitonjuhlissa.

MM-kisamuistoja osa 2.

Kolmas ja viimeinen runo syntyi kesällä 1999. Änkesin mukaan kansainvälisyyskasvatuksen kurssille ja vietin lukuvuoden jälkeiset kaksi viikkoa Wienissä. Itävaltalaiset tulivat vastavierailulle syksyllä ja vein silloin paikallisen tuttavuuteni tietenkin lätkämatsiin. En kysynyt että kiinnostaako semmoinen yhtään, vaan päätin suoraan näyttää Lahden parhaat puolet lauantai-iltana. Itävaltalainen taisi jopa taputtaa pari kertaa pelin aikana, muuten hän istui aika hiljaa.

Mutta se kesällä kirjoitettu runo... Osallistuimme Wienissä muutamalle oppitunnille ja saimme tehtäväksi kirjoittaa runon tietyllä kaavalla. Ensimmäiseen säkeistöön yksi, toiseen kaksi sanaa, kolmenteen kolme ja neljänteen neljä sanaa, kunnes viidenteen tuli vain yksi, jotenkin yllättävä sana. En muista mikä runomitta on kyseessä, mutta oma versioni on:

Löwen
Eishockey spielen
Besser als Schwede
Am nächsten Jahr Weltmeister
- IHANAA! 

Ja sama suomeksi:

Leijonat
kiekkoa pelaavat
paremmin kuin ruotsalaiset
seuraavana vuonna voittavat mestaruuden

- IHANAA!

Runon ideaa piti selittää itävaltalaisille muutamaan kertaan, enkä ole varma aukeniko se sittenkään.

Seuraavassa osassa kerron, miten aloitin liigakiekon seuraamisen sekä ensimmäisiä muistojani Isku Areenalta.
Edellinen osa: Kaikki alkoi (melkein) maailmanmestaruudesta.