maanantai 17. elokuuta 2015

Tulta henkivät novellit

Erkka Leppänen & Hanna Matilainen (toim.): Käärmeenliekit -suomalaisia lohikäärmetarinoita

Novelleja on aina mukava lukea. Lyhyt tarina ei vie lukijalta paljoa aikaa ja niissä on yleensä aina jotain yllättävää sekä palkitsevaa. Novellit ovat siis harvemmin huonoja ja jos ovatkin, ei tarinaan ole joutunut uhraamaan liikaa omaa aikaansa.

Ja silti otan niin paljon mieluummin luettavaksi romaanin enkä novelleja. Jos totta puhutaan, niin en edes tiedä missä Lahden pääkirjastolla on novellihylly. Olen takuulla kulkenut sen ohi, en vain ole koskaan tutkaillut sitä tarkemmin. Häpeällistä...

Tällä kertaa valitsin kuitenkin luettavaksi aivan uuden novellikokoelman. Ja koska varasin sen kirjastosta jo etukäteen, en edes etsinyt sitä hyllystä.
Lohikäärme ei sinällään ole herättänyt minussa suuren suuria tunteita, ne vain ovat aina olleet osa fantasiakirjallisuutta. Vaan kun kirjan kanteen on painettu kotimaiseen spefiin keskittyvän Osuuskumman logo, niin kiinnostukseni on taattu: edessä on jotain kivaa ja ennen kaikkea laadukasta luettavaa.Tähän kokoelmaan on otettu seitsemäntoista erilaista tarinaa kotimaisilta kirjoittajilta. Mukana on myös muutama aiemmin jossain muualla julkaistu novelli. Kirjoittajien joukosta löytyy useampi entuudestaan tuttu nimi ja myös sellaisia joiden kertomuksia olen jo lukenut, sekä monta minulle uutta kertojaa.

Pääosassa ovat kuitenkin lohikäärmeet.

Käärmeenliekeissä ei ole ensimmäistäkään huonoa novellia. Se alkaa hauskasti vain sivun mittaisella tarinalla. Sen jälkeen tavataan lohikäärmeitä meidän mailmassamme sekä joissain toisissa ulottavuuksissa ja paikoissa. Ajallisesti liikutaan historiassa, nykypäivässä ja myyttisessä menneisyydessä, jossain mikä olisi voinut olla esihistoriaamme. Novellien lohikäärmeet ovat usein lohikäärmeitä ihan sellaisenaan, toisinaan vain jotain viitteellisesti lohikäärmeeksi ymmärrettävää. Käärmeenliekit onkin erittäin monipuolinen kattaus.

Näistä tarinoista muutama nousi minusta ylitse muiden ja annankin niille kunniamaininnat. Mutta kuten jo kerroin, ei yksikään tarina ollut huono. Jokainen on kyllä ansainnut paikkansa kokoelmassa.

Ja minusta Käärmeenliekkien kiehtovimmat novellit, yhdellä lauseella luonnehdittuna, ovat:

J.S. Meresmaa: Hyvä emo
Tyttö kasvattaa hirviön.

Minna Roininen: Tarina punaisesta naisesta
Kiinalaisen uudenvuoden juhlinta ei mene suunnitellusti.

Hanna Morre: Rakelin päätös
Firman johdossa onkin keskimääräistä kovempi nainen.

Tomi Jänkälä: Uralin sininen
Siperia opettaa lohikäärmetutkijaa.

Erkka Leppänen: Legendojen hautausmaa
Eväsretki helvetintapaiseen.

Jussi Katajala: Lento OA1701
Yksi pelastui, katastrofista jäi eloon myös arvoitus.

Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen
Pieni pyromaani toteuttaa unelmansa.


Käärmeenliekit sopii kaikille kummallisten ja outojen kertomusten ystäville. Tämän kokoelman parissa viihtyy: se naurattaa, jännittää ja herätti vihdoin minussakin pienen kaipuun paijata omaa lohikäärmettä.


Käärmeenliekit on elokuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

HelMet-kirjastojen lukuhaasteeseen tuli yksi osuma:
7. Novellikokoelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.