torstai 8. lokakuuta 2015

Sisin kanssa Sisiliassa

Brigitte Hamann: The Reluctant Empress

Oli vähintäänkin hämmentävää lukea mahdollisimman totuudenmukainen versio Itävalta-Unkarin keisarinnan Elisabetin elämästä. Sissi, tai Sisi, kuten lempinini oikeasti kuuluu, oli minulle entuudestaan monellakin tapaa tuttu, vaan loppujen lopuksi täysin vieras henkilö. Tapasin hänet ensin 50-luvulla tehtyissä Sissi-elokuvissa. Niiden siloiteltu ja romanttinen kuva olikin pitkään se, millaista kuvittelin historian olleen. Edes vierailu Wieniin ja Schönbrunnin linnaan ei rikkonut kuvaa kauniista ja palvotusta keisarinnasta, jota anoppi kohteli kaltoin.

Totuudenmukaisempi versio Sisin elämästä oli ehkä kolme-neljä vuotta sitten TV:ssä nähdyssä, eurooppalaista tuotantoa olevassa minisarjassa. En muista siitä enää niin paljoa kuin haluaisin. Sarja oli muistaakseni ihan OK katseltavaa, ei kuitenkaan superhyvä.

Kaikkein mieleenpainuvin tulkinta on marraskuussa 2013 näkemäni Elisabeth-musikaali, sekin Wienissä. Aiemmat tarinat korostivat Sisin sekä keisari Frans Joosefin suhteen romantiikkaa, mutta musikaalin teemaksi on valittu Sisin sekä kuoleman välinen intohimoinen suhde. Ratkaisu toimii näyttämöllä laulettuna ja sain esityksen aikana useammat kylmät väreet, varsinkin lopussa kun- no, arvaatte kyllä mitä. Synkkäteemainen musikaali on myös piristävä poikkeus iloisten näyttämöhassuttelujen joukossa. Eikä sen tunnetuin kappale ole rakastavaisten duetto, vaan Sisin yksin kovaa ja korkealtakin esittämä "Ich Gehör Nur Mir".

Sisin elämäkerran luettuani on helppo ymmärtää miksi musikaaliin on valittu niin synkkä sävy. Totuus keisarinnan elämästä on kaukana hempeänvärisistä elokuvista.
The Reluctant Empress oli matkatoverinani Sisiliassa elo-syyskuun vaihteessa. Noin 400-sivuinen opus on varsin tuhtia luettavaa ja viimeistelin sen vasta palattuani Suomeen. Matkalukemiseksi tämä on aika raskas valinta, mutta erittäin kiehtova sekä antoisa teos.

Baijeriin prinsessa Elisabet (1837-1898) päätyi Itävallan hallitsijan puolisoksi hyvin nuorena. Elämä hovissa oli hankalaa eikä Sisi toiminut kuten keisarinnan odotettiin tekevän. Keisari oli rakastunut vaimoonsa, mutta suhde muttui varsin pian etäiseksi. Ja se oli sitä myös vanhempien sekä jälkikasvun välillä. Sisi vietti aikaansa mieluummin pitkillä kävely- ja ratsastusretkillä kuin lastensa kanssa. Vuosien kuluessa Sisi oppi käyttämään valtaa ja teki asiat oman päänsä mukaan. Hänen kauneuttaan palvottiin, mutta muu olemus ja esiintyminen ei edelleenkään ollut hallitsijamaista, ei ainkaan sillä tavoin kuin muut halusivat. Ahdistus laukaisi joko todellisia tai kuviteltuja sairauksia ja Sisi pakeni yhä useammin ulkomaille hoidattamaan terveyttään. Kruununperillisen itsemurha ajoi Sisin lopulliseen pakoon. Viimeiset vuotensa keisarinna vietti ulkomailla ja kuolemaa odottaen. Elämä päättyikin liian aikaisin anarkistin hyökkäykseen.

Mitä pidemmälle The Reluctant Empress eteni, sitä enemmän se luhisti hahmoon liittämiäni myyttejä sekä uskomuksia. Jos vain mahdollista, niin haluaisin lukea vertailun vuoksi jonkin toisen Sisi-elämäkerran (ja samaa sanoi kirjan minua ennen lukenut henkilö, varoitettuaan jo aiemmin mielikuvien murenemisesta). Tämän kirjan luettuani olen pisteessä, mistä ei ole enää paluuta Sissi-elokuvien viattomuuteen.

Mitä sitten tunnen tätä ihan oikeasti elänyttä henkilöä kohtaan?

Sääliä, hämmennystä ja pientä inhoa.

Säälin Sisiä, sillä hän joutui vasten tahtoaan tilanteeseen missä hän ei pärjännyt. Eikä häntä oltu siihen kasvatettu. Hämmennys johtuu aiemman ja nykyisen tiedon ristiriidasta. Sisistä tulee ensimmäisenä mieleen kirjan kanteen päätynyt maalaus. Kukapa ei haluaisi yhtä pitkiä, paksuja hiuksia ja upeaa pukua? Ja nyt Sisin katseessa on kauneuden lisäksi pientä ilkeyttä. Se inhottaa.

Toisaalta, Sisi oli äärimmäisen rohkea nainen. Hän teki keisarinnana, vaimona ja äitinä useita kyseenalaisia ratkaisuja, mutta hän ei pelännyt tehdä asioita omalla tavallaan, muiden mielipiteistä piittaamatta.
Näkymä Taorminan kreikkalaisesta teatterista Välimerelle ja Etnalle.
Yllätyin, kun huomasin teoksen olevan jo vuodelta 1982. Ostin sen tuliaisjoululahjaksi Wienistä toiselle Sisi-fanille, sillä taka-ajatuksella että lukisin kirjan itsekin jossain vaiheessa. Kriteereinä oli löytää englanninkielinen ja ihan oikea elämäkerta, ei mitään matkamuistokirjaa. Etsin opusta vain kirjakaupoista ja se olikin yllättävän vaikeaa! Sisistä kertovia kirjoja löytyi varsin vähän, ja vielä vähemmän englanniksi. Mutta yksi riitti ja sen sain. Hankkimani on jo 10. painos vuodelta 2011 ja samaa opusta oli tarjolla myös alkuperäisenä saksankielisenä versiona. Kirjassa tai sen kirjoitusvuodessa ei ole mitään vikaa, mutta yllätyin kun aiheesta ei ollut tarjolla tuoreempaa teosta.

The Reluctant Empress tuskin löytyy kovin monesta tämän maan suurestakaan kirjastosta. Sisistä kiinostuneiden kannattaa uhrata muutama euro ja hankkia kirja omaan hyllyyn. Tämä on yksi kuluvan vuoden havahduttavimpia kirjoja, mitä olen lukenut.

4 kommenttia:

  1. Sissin tarina (ja muidenkin hallitsijoiden) on kiehtonut minua pitkään sillä heihin liittyy niin monia väritettyjäkin tarinoita. Oli upeaa käydä Wienissä katsomassa palatseja ja kuunnella Sissin tarinan traagista puolta. Muistelisin että Sissin pojasta olisi myös tehty tv-sarja... En ole ihan varma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein muistat. :) Kaksiosainen "Kruununprinssi Rudolfin kohtalo" nähtiin YLE:llä ainakin kesällä 2011. Sisi nähtiin siinä van pienessä osassa ja Rudolfin rakastajatarta esitti italialaisten romanttisten sarjojen ystäville tuttu Ihana Elisa eli Vittoria Puccini.

      Poista
  2. Näin joskus vuosituhannen alussa Turun kaupunginteatterin version Elisabethista, ja siitä alkoi suuri rakkauteni musikaaleja ja ylipäätään teatteria kohtaan. Niin kuin sanoit, Elisabeth tosiaan näyttää, että musikaaleja on kaikenlaisia, ja synkkä aihekin voi tulla suursuosituksi (ainakin saksankielisessä Euroopassa, muualla Elisabeth ei taidakaan olla ihan niin tunnettu).

    Keisarinna on noin muutoin ollut tuttu jo lapsuudesta elokuvien (ja erään piirretyn) kautta. Mukavaa aina nähdä, että tämän elämäntarina kiinnostaa, vaikka ihan täydellisestä naisesta ei olekaan kyse (kuka meistä toisaalta olisi) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, Sisistä on piirrettykin. No, ihme jos ei olisi. :) Ja IMDBstä löytyi useita muitakin versioita kuin nuo mainitsemani. Mukava huomata, että aihe innoittaa yhä ihmisiä. Sisi oli ristiriitainen persoona ja sen takia juuri niin kiehtova.

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.