sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Onnesta, epäonnesta ja lasipalloista

Andrei Pajanne: Nadia, onnetar

Pari vuotta sitten kohtasin järkälemäisen tiiliskiven ja ihastuin Andrei Pajanteen Autuaiden saareen. Sitten jäinkin odottelemaan mitä mies kirjoittaa seuraavaksi ja nyt tiedän vastauksen. Sain Nadia, onnettaren kirjastosta jo kuukausi sitten ja ehdin lukea ensimmäisen luvun, mutta jouduin jättämään kirjan hetkeksi tauolle. Nadian nimittäin taklasi sivuun Jarkko Ruudun elämäkerta, mille myönnettiin vain kahden viikon laina-aika. Lukisin mielelläni kirjat siinä järjestyksessä kuin olen saanut ne lainaan ja vain yhden kerrallaan, mutta nyt oli pakko tehdä pieni poikkeus. Se kannatti, sillä ehdin lukea molemmat kaikessa rauhassa ennen laina-ajan umpeutumista.

Ja myös pidin molemmista, niin erilaisia kirjoja kuin ne ovatkin.

Andrei Pajanne kirjoittaa tarinoita, jotka ovat yhdistelmä lennokasta mielikuvitusta, hengellisyyttä ja tiedettä. Sillä tavalla lyhyesti luonnehdittuna. Voisi niitä kutsua myös pohdiskeleviksi elämäntaitokirjoiksi. Pajanne ei kuitenkaan tuputa mitään tai kerro miten meidän tulisi elellä, hän vain herättää ajatuksia lukijan omassa pääkopassa. Tämä tyyli toimii minulle, sillä normaalisti en lue hengellisiä tai elämäntaito/self-help -kirjoja. Ja pohjimiltaan on syytä muistaa, että sekä Nadia, onnetar että Autuaiden saari ovat juonellisia romaaneja. Hieman erilaisia vain ja ne on parempi kokea itse eikä yrittää sisäistää tarinaa tai sanomaa jonkun toisen kertomana.
Nadia tulossa kirjastosta.
Yritän silti kertoa jotain järjellistä Nadiasta. Kansikuva on makuuni liian imelä, vaan ei anneta sen häiritä. Kansien välissä on 235 sivua tarinaa. Nadia on poikkeuksellinen tyttö, hän pitää itseään onnettarena joka on luonut koko maailmansa. Onnen toivominen ja epäonnen pelko johtavat vain menetyksiin kunnes Nadia on elämänsä käännepisteessä. Tai koska Nadia tekee kuolemaa, niin päätepiste olisi parempi termi, tosin Nadian kohdalla kuolema ei ole päätepiste. Hänen on löydettävä rakastettunsa Elias, mistä tahansa, millä keinolla tahansa. Heidän välilleen on jäänyt konkreettisiksi muistoiksi ainoastaan lasipallot, mitkä symboloivat elämän onnea, epäonnea ja niiden tasapainoa.

Nadia, onnetar on pohjimmiltaan varsin surullinen tarina. Luin sen melkoisen sekavissa fiiliksissä, mitkä eivät liittyneet millään tapaa kirjaan. Voisi kuvitella että kirja olisi masentanut entisestään, mutta kävikin päinvastoin: rauhoituin ja unohdin hetkeksi kaiken muun säädön. Nadian tarinassa on pientä magiikkaa. Pientä siinä mielessä että se käsittelee asioita tiiviimmin kuin Autuaiden saari ja maagista koska se on erilainen kuin muut lukemani teokset (paitsi Autuaiden saari). Kirja sopi erinomaisesti hetkeen, jona halusin paeta tästä maailmasta. Loppuratkaisu saattoi mennä ehkä hieman ohi, toisaalta sen -eikä koko tarinankaan- kuulu olla loppuun asti pureksittu.

Jos kiinnostuit jo aiemmin Autuaiden saaresta mutta epäröit tarttua tuhatsivuiseen järkäleeseen niin lue Nadia, onnetar. Ja jos kaipaat pientä irtiottoa arjesta, mielikuvituksesta tinkimättä, niin lue silloinkin Nadia, onnetar.

"Kuka olet?" Nadia kuiskasi, mutta puu ei vastannut. Hän kietoi kätensä puunrungon ympärille, painoi poskensa kaarnaa vasten ja henkäisi uudelleen: "Kuka olet?"
Tuulenpuuska sai puun suuret lehdet värisemään. "Olen Garahm", matala, juureva ääni vastasi. "Se tarkoittaa vahvaa juurta." Nadia tunsi rungon värähtelevän puun puhuessa.
"Missä olen?"
"Metsässä."
"Onko metsällä nimi?"
"Miksi metsällä pitäisi olla nimi?"
"Sinullakin on nimi."
"Olen puu. Nimi auttaa minua erottamaan puun ja metsän toisistaan. Puu syntyy ja kuolee, metsä pysyy. Kun kuolen, palaan metsään, josta olen syntynyt."
"Syvin olemuksesi on metsä", Nadia totesi kuin itselleen.
"Olet viisaampi kuin luulin, vaikka juoksitkin päin runkoani. Yrititkö juosta metsän läpi? Et olisi ikinä  onnistunut."


Nadia, onnetar on marraskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

4 kommenttia:

  1. Kiitos mukavan arvostelun lisäksi hyvästä joululahjakirjavinkistä! Autuaiden saari oli tosiaan kirja, joka herätti ajattelemaan ja jäi mieleen, ehdottoman positiivisesti. Kiitos vielä siitä :-)
    Täytyypä laittaa Nadia varaukseen omaan kirjastoon. Ja, himputti, kun yritin tarkistaa saatavuutta omasta kirjastosta: eihän siellä tunneta koko Andrei Pajannetta! Tuosta pitää kyllä heti huomenna käydä vinkkaamassa, jotta saadaan Autuaiden saaren ja Onnettaren kokoiset aukot sivistyksessä paikattua myös täällä Kanta-Hämeessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että kerkesit lukea kirjan ja tykkäsit siitä! Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri hankintaehdotusten kanssa, toivottavasti saat Pajanteen teokset myös omaan kirjastoon. :)

      Poista
    2. Olipa aika mahtava juttu: Laitoin jo illalla palautesivuston kautta hankintaesityksen Forssan kirjastoon ja sain siihen juuri äsken vastauksen: Nadia, onnetar on nyt tilattu sinne ja kiva kirjastontäti kysyi vielä, että haluanko varata teoksen :) Loistavaa palvelua! Kirjasto ei petä :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.