maanantai 30. toukokuuta 2016

Miekkamiesten rakkautta

J.S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit

Olen lukenut aiemmin J.S.  Meresmaan novelleja, nopeasti muisteltuna yhdessä tai kahdessa kokoelmassa. Keskilinnan ritarit on ensimmäinen lukemani kokonaan hänen kirjoittamansa teos. Tässä painetussa versiossa on kolme aiemmin e-kirjoina julkaistua pienoisromaania sekä bonuksena kartta ja aivan uusi epilogi. Nämä muodostavat yhden tarinan, joten suosittelen lukemaan koko setin mieluummin kerralla. Edellisen päättyessä kun tekee heti mieli hypätä seuraavaan ja epilogi on mukava lisä, vaikka tarina olisi myös voinut päättyä siihen mihin sen aiemmin jäi. Onneksi maltoin odottaa yhteisnidettä!

Keskilinnan ritarien takakansi lupaa "Murhia, juonia, valtapelejä sekä miesten välistä intohimoa". Tarinan keskiössä on ritari ja hänen aseenkantajansa, sivuhenkilöinä muita ihan kiinnostavia tapauksia. Ensisijaisesti tämä on kuitenkin kahden henkilön rakkaustarina jossa selvitetään erinäisiä asioita ja jos et tiedä juonesta yhtään tämän enempää, niin se on vain hyvä. Anna kertomuksen viedä. Sen verran varoitan, ettei Keskilinnan ritarit sovi ahdasmielisille ja huumorintajuttomille lukijoille. Kaksimielisesti ajatteleville tämä antaa enemmän kuin sille toiselle ihmisryhmälle. Kirja voisi jäädä harlekiinien miehiseksi versioksi, ellei siinä olisi astetta enemmän imua ja kiehtovaa maailmaa. Mistä tulikin mieleeni: esiintyykö Keskilinna muissakin tarinoissa ja missä? Vai ainoastaan tässä?
Minulle tarinan päähenkilöt olivat lopulta se tärkein syy lukea Keskilinnan ritarit:

Kyykistyin hänen päänsä viereen varovasti. Jos Jehrem nyt heräisi, en tiedä mitä tekisin. Erotan vain hänen kasvojensa soikion, kullanvaaleiden hiusten laineita huovalla. Tähdet ovat korkealla ja hiillos harmaa, jotta näkisin kaikki ne yksityiskohdat, joita ahnaasti poimin muistoikseni päivänvalossa. Kumarrun lähemmäs ja suljen silmäni. Tuoksu, niin tuttu ja kaivattu, löytää minut ja vedän henkeä, imen sitä sisääni, täyttyäkseni. En uskalla koskettaa, en sormillani, en huulillani. Tunnen hänen vartalonsa lämmön, se tuntuu iholla nuotion lämpöä suloisemmalta. Minulla ei ole sanoja, on vain kaipaus, joka minun on pidettävä sisälläni.
Jehrem liikahtaa, hengityksen rytmi katkeaa. Säikähdän niin, että horjahdan taaksepäin, otan käsillä vastaan. Katseeni on Jehremin kasvoissa, pelkään että hänen silmänsä aukeavat; että luomien välit raottuvat ja paljastavat katseen kiillon; että hän herää ja suuttuu ja lähtee ja jättää minut yksin. Unohdan hengittää.
Mutta Jehrem ei herää. Hän vaihtaa asentoa.

Keskilinnan ritareiden sivuilla on takakannen lupaamaa intohimoa eli seksikohtauksia about saman verran kuin yhtä pitkässä heterosuhdetta käsittelevässä tarinassa. Ja kohtaukset ovat rohkeudeltaan samaa tasoa.

Pysähdyttyäni hetkeksi ja mietittyäni miten jatkan tekstiä, en edes tiedä miksi kirjoitin kaksi edellistä lausetta. Miksi rakkaudesta, intohimosta tai seksistä kertovia kirjoja pitäisi luokitella ensisijaisesti henkilöiden sukupuolten ja sen mukaan kehen tunteet kohdistuvat? Luokitella siis sillä tavalla kuin äsken tein. Jako kirjallisuuden eri tyylilajeihin on ihan OK, sillä joku pitää enemmän historiallisesta romaanista, toinen nykykirjallisuudesta, kolmas dekkareista ja niin edelleen. Toki jossain kirjastoluokituksen syövereissä kannattaa olla maininta siitä millaista rakkautta kirja sisältää, lukijalle joka kaipaa tietynlaista tarinaa. Jokainen päättäköön itse vapaasti mitä lukee, minä tartuin nyt vaihtelun vuoksi tähän.

Fantasiakirjallisuudella -ja miksei scifilläkin- on pienoinen yliote kun kuvaillaan rakkautta ja sen moninaisia ilmenemismuotoja. Hyvänä esimerkkinä on Osuuskumman aiemmin julkaisema Tulen tyttäriä. Siinä samaa sukupuolta olevien henkilöiden rakkaus oli ongelmallista, vaan ei missään vaiheessa meille tutuista syistä. Se on täysin tasa-arvoista rakkautta, aivan kuten Keskilinnan ritareissakin. Tosimaailmassa joudumme vielä odottelemaan sitä päivää.


Mutta eiköhän varsinainen viesti jo välittynyt ennen pientä sivupolkua: suosittelen lukemaan Keskilinnan ritarit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.