keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Huumetta lukijalle, romaanin muodossa.

Andy Weir: Yksin Marsissa

Olen melkoisessa kusessa.
Tämä on harkittu mielipiteeni.
Kusessa.
Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.
En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.
Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehisto varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansalinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: "Mark Warney on ainoa Marsissa kuollut ihminen."
Osittain valvottu yö painaa hieman päälle. Syy on eilen lainaamani Yksin Marsissa -kirjan. En vain pystynyt laskemaan sitä käsistä ennen kuin sain sen luettua. Ilman vähän aikaa sitten tehtyä elokuvaa tuskin olisin kiinnostunut kirjasta. Jostain kumman syystä odottelin useamman kuukauden ja melkein jo katsoin elokuvankin ennen kuin ryhdistäydyin ja lainasin kirjan. Se oli sitten menoa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien!

Tottakai tiesin kirjan idean: astronautti Mark Warney jätetään yksin Marsiin kun muu tutkimusretkikunta evakuoidaan. Kyse on puhtaasti erehdyksestä: toiset luulevat -aivan oikeutetusti- että Mark on kuollut. Ja säännöissä sanotaan ihan selvästi että Marsissa kuolleet jätetään sinne. Onnettomuuden jälkeen Mark tulee tajuihinsa ja huomaa kaamean totuuden. Sen jälkeen elämä Marsissa on selviytymistä ja ongelmien ratkomista yksi toisensa jälkeen. Ihan ensimmäiseksi on mietittävä mistä saada lisää ruokaa, sillä Marsista ei pääse pois aivan hetkessä, ei vaikka pelastusretkikunta lähtisi matkaan nopeasti. Ja olisi myös hyvä saada kommunikaatio pelaamaan Maahan ja takaisin. Ihan vain ilmoittaa että on vielä elossa.

Minulle kirjan lukemista ennen elokuvaa suositeltiin sillä, että siinä selitetään tekniset ja tieteelliset ratkaisut ja ongelmat paljon tarkemmin. Kirjan luettuani -ja elokuvaa näkemättä- uskallan olla samaa mieltä. Elokuva tulee varmasti olemaan kirjaan verrattuna jonkinlainen pettymys, mutta se ei haittaa. Kirja vain oli niin uskomattoman hieno lukuelämys, etten vaihtaisi sitä pelkkään elokuvaan. Ja tämän jälkeen elokuvan voi katsoa sen tulkintana, arvioista päätelleen ilmeisen onnistuneena sellaisena.

Mutta takaisin kirjaan.

Mark Warney on aivan ihana hahmo kirjan päähenkilöksi. Ei sillä tavalla ihana, vaan paras mahdollinen valinta kun lukijan pitää samaistua yksin toisella planeetalla kamppailevaan henkilöön. En olisi missään nimessä jaksanut lukea lähes neljääsataa sivua tosikosta tiedemiehestä. Kun Mars vittuilee Markille, hän vittuilee takaisin. Joko Marsille tai sitten kaikille muille ihmisille täällä maassa. Muutenkin kirjassa on rutkasti aina tilanteeseen sopivaa huumoria.

Jatkuva kuoleman uhka taas liimasi kirjan käteeni kuin hartsi. Taisin käydä eilen jossain vaiheessa suihkussa, ainakin heräsin aamulla puhtain hiuksin. Ja jääkaapista on hävinnyt ruokaa, joten olen syönytkin jotain. Alkuyöstä havahduin porraskäytävästä kuuluviin ääniin kun postinjakaja hoiti työtään. Yöllä valvoessani olen lukenut lehden useimmiten heti kun se on saatavilla, tänään se ei käynyt mielessäkään. Lehti sai odottaa normaalia vuoroaan eli aamiaista.

Yksin Marsissa leikkasi vajaan kahdentoista tunnin mittaisen aukon todellisuuteeni ja vietin sen tiiviisti naapuriplaneetallemme. Kirja on uskomattoman hienosti kirjoitettu ja äärimmäisen intensiivinen lukea. Tieteellisiä ja teknisiä selityksiä ei kannata pelätä etukäteen, ne kerrotaan mukavan helppotajuisesti ja ihmeen sujuvasti osana tarinaa.

Lue, lue, lue ja lue Yksin Marsissa! Heti.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jännittäviä lukuhetkiä! Leffakin on hyvä, mutta ehdottomasti kirja ensin. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.