Ainokainen, pienoinen

Hanna Morre: Tuonen tahto

Oletkos jotakin vailla?

Olenhan minä. Vapaapäivä kelpaisi. Ja kilo karkkia tyydyttämään makeanhimoa. Luksusloma jonnekin lämpimään kesken kurjan marraskuun olisi ihana. Uusia vaatteita. Se käsilaukku, mitä olen himoinnut jo niin kauan. Lottovoitto, esimerkiksi kelpaisi. Jotain, mikä ratkaisisi kaikki ongelmat, ainakin kuvitelmissa.

Vai ottaisitko mieluummin takaisin jotain omaasi?

Tytti ja Timo kohtaavat jokaisen vanhemman kauhun kun rattijuoppo tappaa heidän tyttärensä Ainon. Seurauksena ei ole vanhempia lähentävä suruprosessi, vaan suomalaisesta mytologiasta voimansa ammentava kauhutarina. Aino on poissa ja joku on jotakin vailla, mutta saako kukaan sitä mitä haluaa?

Tuonen tahto on Hanna Morren esikoisromaani ja kuuluu spefiä kustantavan Osuuskumman tuotantoon. Olen oppinut luottamaan heidän makuunsa ja tiedän että sieltä tulee aina jotain kiinnostavaa sekä ennen kaikkea tasokasta. Niin tälläkin kertaa.

Kirjan tunnelma on varsin ahdistava jo sen alkusivuilta. Tuonen tahdon aihe ei ole minulle mitenkään henkilökohtainen, mutta Hanna Morre kertoo vanhempien tuskan seurauksineen sen verran vakuuttavasti että imeydyin mukaan täysillä. Oli myös mukava löytää Osuuskumman tuotannosta hieman aiemmin lukemiani realistisempaa fantasiaa. Tuonen tahdossa on juuri sopiva määrä mytologiaa ja kummallisuuksia.

Lukiessa ärsytti ainoastaan kirjan alkupuolella viittaukset erääseen todella painavaan klasikkoon. Ensimmäisen osan alkuun valittu lainaus siitä oli kyllä erittäin mielenkiintoinen enkä edes muista mistä kohtaa kirjaa se on, mutta en vain voinut olla ajattelematta: Miksi? Ja: Oliko pakko? Samaa ideaa toki on käytetty monen monta kertaa, mutta nyt sen olisi voinut jättää väliin. Ja hyvin usein muissakin kirjoissa minusta sen voisi unohtaa. Kirjalijan oma teksti riittää kyllä minulle, tälläkin kertaa se oli tarpeeksi vahvaa ja unohdin tämän pienen harmituksen ja kauneusvirheen nopeasti.

Joskus pidin hyvän kirjan vähimmäissivumääränä neljääsataa. Sitä lyhyempi teos jäi usein hyllyyn ja lukematta, älkää kysykö miksi näin. Tuonen tahdossa on 131 sivua. Sen enempää tarina ei tarvitse. Opittuani lukemaan novelleja ymmärsin vihdoin, ettei sivumäärä ole viihtymisen tai koskettavuuden mitta. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu pään sisällä.


Niin että oletkos edelleen jotakin vailla, vaikka hyvää kirjaa?

Tuonen tahto nimittäin on marraskuun lukuvinkkini Lastukirjastolle. Tarkista kirjan saatavuus.