sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Outo matka tulevaisuuden itänaapuriin

Vladimir Sorokin: Pyhän Venäjän palveluksessa

"Tähden sammuttaminen ei ole sama asia kuin sahdin laimentaminen", Taatto tapaa sanoa.
Niin on, se on tärkeä asia, valtion asia. Se vaatii taitoa ja näppäryyttä, erikoista lähestymistä. Viisas asia, kerta kaikkiaan. Siihen tarvitaan älykkäitä tekijöitä. Joka kerta on pakko keksiä joku uusi ratkaisu. Se on hieman eri juttu kuin säätyläisten kartanojen polttaminen. Ajan keskustaan. Taas kerran pitkin ruuhkautunutta Jakimankaa, punaista kaistaa pitkin. Kivisillalla aurinko pilkistää pilven takaa, valaisee valkoisena hohtavan Kremlin. Siitä on nyt jo kaksitoista vuotta, kun Kremlistä tuli taas valkokivinen, niin kuin se alun perin olikin. Paholaisen viisisakaraisten sijaan kultaiset kaksipäiset kotkat hohtavat nyt Kremlin tornien huipulla.
Takakannen mukaan Pyhän Venäjän palveluksessa on satiiri. Tällä kertaa satiiri ei tarkoita ollenkaan hauskaa tai huvittavaa kannanottoa itänaapurimme asioihin. Kirja on varsin raaka, sekopäinen ja aiheutti pahaa oloa. Parisataa sivua onkin aivan tarpeeksi paljon kuvaamaan yhden päivän tapahtumia vuoden 2027 tulevaisuudessa. Kaikesta kammottavuudesta huolimatta kirja on onnistunut ja se kannatti lukea, mutta uudelleen en tähän tarttuisi.

Kirjan päähenkilö on Tsaarin luottomiehiin kuuluvan jonkinlaisen salaisen poliisin -no- poliisi. Tai agentti. Erittäin etuoikeutettu henkilö, jolla on valtaa tehdä monenlaisia asioita. Ikäviä asioita. Tulevaisuudessa Venäjällä rukoillaan, irstaillaan ja lahdataan avoimesti toisinajattelijoita. Tarina on täynnä viittauksia Venäjän nykyisyyteen ja menneisyyteen. Kirjan lopussa on pieni katsanto näihin. Juonessa pysyy mukana ilman syvällistä tietäystä, mutta siitä saa varmasti irti vieläkin enemmän jos tuntee maan tapoja ja tapahtumia kunnolla, ei pelkästään pintaraapaisuna.

Kirjan luettuani olen vähän kahden vaiheilla: toisaalta haluaisin analysoida lukemaani enemmän, toisaalta taas unohtaa sen ja mennä eteenpäin. Valitsen jälkimmäisen. Tavattu ja tutustuttu on, mutta uusi tarina odottaa...

2 kommenttia:

  1. Lisäsin TBR-listalle, kiitos vinkkauksesta. Maan tavat ei nyt erityisemmin ole tuttuja, mutta kuvauksesi herätti kuitenkin mielenkiinnon. :)
    Välillä samat fiilikset joidenkin kirjojen kanssa, joskus on ihan hyvä päätös mennä eteenpäin. Välillä taas tekee mieli analysoida jotain kirjaa, mutta pää lyö tyhjää...
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen matka on kyllä luvassa kun tuon aloittaa... Ilman Venäjä-tuntemusta kyllä pärjää hyvin. Tässä liikutaan sen verran erilaisessa maailmassa kuin tavallisilla turistireissuilla. :D

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.