Osa teistä on ollut mukana aivan alusta asti ja osa on vieraillut täällä ensimmäisen kerran ehkäpä vasta tänä syksynä. Nyt on kuitenkin jäähyväisten aika. Blogi päättyy tähän.
Suurin syy päätökseen on aiempaa vähäisempi vapaa-aika sekä lukemisen muuttuminen kivan harrastuksen sijaan suorittamiseksi. Jotain vain on pakko karsia pois ja tällä kertaa se on tämä blogi. Päätöksen jälkeen olin ainoastaan helpottunut ja ymmärsin hautoneeni sitä jo jonkin aikaa. En ole tippaakaan pettynyt, joten se oli ehdottomasti oikea ratkaisu.
Jos jokin jää harmittamaan, niin se koskee kaikkia pienempiä (oma)kustantajia, joiden teoksia olen lukenut ja arvioinut. Jatkan kuitenkin kirjojen vinkkausta ja niistä keskustelua somessa. Seuraat minua jatkossa näppärimmin julkisissa somekanavissani eli Twitterissä, Instagramissa tai Snapchatissa (marjaana_h).
Viimeisen postauksen kunniaksi valitsin Pähkinäkukkulan historian TOP-5 jutut. Nämä ovat itselleni tärkeitä, jollain tapaa erikoisia ja erottuvia.
Paras kirjakuva
Jännittävin käsityöprojekti
Huomiotaherättävin huonekaluni on ehdottomasti turkoosi keinutuoli. Useampiosaisen juttusarjan sen pehmusteen valmistumisesta voi lukea tästä alkaen. Lopputulos näyttää juuri siltä miltä se tehtäessä tuntuikin, enkä palaakaan vaihtaisi pois.
Koskettavin lukukokemus
Ostin varsin sokkona Andrei Pajanteen Autuaiden saaren. Sittemmin olen ostanut tätä kirjaa muistaakseni kaksi kappaletta lisää ja antanut ne lahjaksi. Tuhannen sivun kertomus rakkaudesta on sellainen, että se parasta kokea itse.
Paras reissu
Olen tehnyt blogin aikana useammankin lätkämatkan, mutta yksi niistä on ylitse muiden. Syyskauden 2014 reissu Ouluun yhdisti kirjat, käsityöt ja kiekon. Sekä hyvät ruoat! Toripolliisin kuvalle on sittemmin ollut uusiokäyttöä, pitäisi vain päivittää se vastaamaan nykyistä logoa...
Unohtumattomin hetki
No joo, tämä ei ole yllätys varmaan kenellekään: Unelmapäivä Isku Areenalla oli ja on edelleen otsikkonsa veroinen. Jos muuttaisin tästä päivästä yhden asian, niin se on aivan järkyttävä kampaukseni! Paria kuukautta aiemmin aloitettu hiustenkasvatusprojekti oli ohittanut sen pisteen jolloin viimeistään olisi pitänyt mennä kampaajalle siistimään kuontaloa, siis jos olisi halunnut pitää sen lyhyenä. Tilanne helpotti useamman epämääräisen välivaiheen jälkeen suunnilleen vuoden kuluttua. Että ihan heti en leikkaa lyhyttä kampausta, nykyistä pitkää on ollut yllättävän kova ikävä! Huonosta hiuspäivästä huolimatta unelmapäivä poiki myöhemmin paljon hyviä asioita. ;)
***
Kiitos teille kuluneista blogivuosista, nähdään Isku Areenalla tai vaihdetaan kuulumisia somessa!
Kiitos ja hei hei ja nenä kohti uusia haasteita. Mieltäni lämmitti tuo reissu Ouluun, entiseen kotikaupunkiini <3
VastaaPoistaKiitos ja moikka! Oulu on hieno kaupunki. :)
PoistaNo voi harmi. Mutta onneksi on noi toiset kanavat! Vinkkaillaan ja moikkaillaan siellä!
VastaaPoistaNäin tehdään, mukavaa kun luit tätä blogia! :)
Poista