perjantai 23. syyskuuta 2016

Seikkailun hurmaa ja juonitteluja

J.S. Meresmaa: Mifongin mahti
(Mifonki-sarja #3)

Fewrynn palasi metsästä mieli apeana. Hän ei ollut paljastanut läsnäoloaan äidilleen, vaan oli hiipinyt polulle vasta, kun tämä oli lähtenyt. Hän oli tehnyt väärin. Fewrynn tunsi sen selkäytimessään. Hän oli tehnyt väärin kurkkiessaan äitinsä yksityisiin muistoihin. Oli hän ollut oikeassakin: äiti ikävöi Ciarania. Mutta nyt hän tiesi, ettei veli ollut ainoa syy, mikä oli saanut äidin itkemään.
Fewrynn käänteli näkemäänsä mielessään.
Kuka oli mies, jonka hän oli nähnyt äidin muistoissa? Hän tunsi outoa tykytystä alavatsassaan, kun muistikuva hänen äitinsä muistoista heräsi hänessä eloon. Miehen seurassa oli ollut musta puuma, hyvin samankaltainen kuin Elefin liepeillä kiehnäävät vartijapantterit. Oliko mies pantterikansaa?
Mitä mies teki hänen äitinsä ajatuksissa?
Kolmanteen osaan edetessään Mifonki-sarja saa uusia näkökulmia: tapahtuu pienoinen sukupolven vaihdos ja ensimmäisten kirjojen päähenkilöt jäävät taustalle. Tarina on edennyt aloituksen jälkeen jo yllättävän monta vuotta ja selviää hyvin myös uusimmista käänteistä. Olin ensin hieman surullinen kun huomasin lukevani aiempaa vähemmän Ardisia ja Dantea. Vanhat tutut ja huimasti kasvaneet lapset Fewrynn ja Ciaran ovat hekin mielenkiintoista seurattavaa ja annoin pienen totuttelun jälkeen heidän viedä tarinaa eteenpäin. Heistä Fewrynn on hitusen kiinnostavampi, kiitos tästä ensimmäisen kirjan lopputapahtumille.

En kerro tämän enempää juonesta, sen sijaan jäin pohtimaan pienenä välitilinpäätöksenä mikä sarjassa on oikein koukuttanut minut ja listaan kymmenen hyvää syytä aloittaa Mifonkien lukeminen.


1. Tarina on viihdyttävä, eikä yritäkään kätkeä sitä...

2. ...olematta kuitenkaan pinnallinen. Tässä on syvyyttä.

3. Ardis ja Dante -ei mikään perinteinen rakkaustarina.

4. On helppoa kuvitella kulkevansa metsäsä puuman kanssa.

5. Tai sitten lentävänsä taivaalla mahtavan olennon selässä.

6. J.S. Meresmaan teksti etenee sujuvasti, suunnitellusti ja huumorin höystämänä.

7. Jokaisessa osassa on aina jokin uusi, kiinnostava juttu.

8. Sivuhenkilöissä on myös mielenkiintoinen hahmogalleria.

9. Kirjat ovat paksuja, tarina ei lopu heti kesken.

10. Koskaan ei voi lukea liikaa kotimaista fantasiaa.


Mifongin mahti jättää sarjan -jälleen kerran- aivan liian jännittävään kohtaan. Hamstrasin pääkirjaston aikuistenosaston remontin takia kotiin muuta luettavaa, joten pidän ehkä pienen tauon tämän kanssa. Lisää luettavaa on jo saatavilla kahden osan verran. Ja uskoisin ettei tarina pääty vielä siihenkään.


Mifonki-sarja on syyskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Sarjan ensimmäinen osa on Mifongin perintö. Tarkista kirjojen saatavuus tästä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Turkooseja uutisia

Tai oikeastaan: parhaita uutisia tässä blogissa ikinä!!! <3

Minua pyydettiin tekemään yhteistyötä Pelicansin kanssa ja vastasin välittömästi että kyllä. Mitä kaikkea tämä pitää sisällään, niin siitä kerrotaan tarkemmin ensi viikolla ja tietenkin Pelicansin kotisivulla osoitteessa http://www.pelicans.fi/. Sellaisen vinkin annan, että tekeminen liittyy sosiaalisen median maailmaan.

Teen näitä hommia varsinaisen leipätyöni ohessa ja olen äärimmäisen innoissani mahdollisuudesta auttaa omaa joukkuetta kaukalon ulkopuolella entistä paremmin. Minulla on takana jo hieman yli kahdenkymmenen vuoden "ura" lätkäfanina. On hienoa päästä näkemään, elämään ja kokemaan sitä vielä astetta syvemmältä. Tästä lähtien pelipäivä on aina astetta jännempi!
Hallilla oli vielä tänään rauhallista. Lauantaina taas...

Mitä tämä tarkoittaa Pähkinäkukkulan kannalta?

Suurin muutos entiseen on se, etten enää käsittele täällä Pelicansiin liittyviä juttuja. Ne siirtyvät nyt heidän sivuilleen. Tilanteeseen ei liity sen kummempaa dramatiikkaa, minulle ja Pelicansille vain on helpompaa ja ennen kaikkea loogisempaa keskittää tekstit ja tuotokset yhteen paikkaan. Sen sijaan sisältö muissa julkisissa somekanavissani (Twitter, Instagram, Snapchat) jatkuu entisellään. Ja tarjoan niissä myös kurkistuksia Pelicans-elämääni. Ei sen puoleen, elämä niissäkin on pyörinyt jo aika pitkälti Pelicansin ympärillä. ;)

En kuitenkaan muuttanut blogin alaotsikkoa.

Saatan nimittäin julkaista täällä vielä jotain jääkiekkoon liittyvää ja kaikki aiemmat kirjoitukseni jäävät yhä luettaviksi. Lätkän, lankakerien ja lukuelämysten pyhä kolminaisuus kuvaa edelleen parhaiten sitä, mitä Pähkinäkukkula pitää sisällään.


Nähdään lauantaina Isku Areenalla!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Seikkailun hurmaa muinaisolentojahdissa

J.S. Meresmaa: Mifongin aika
(Mifonki-sarja #2)

On aina ilo löytää itselle uusi, hyvä kirjasarja. Ja kun sarjaa on jo julkaistu useampi osa, pääsee tarinaa jatkamaan ilman pahempia keskeytyksiä -ainakin siihen asti kunnes saa kiinni sarjan julkaisutahdin. Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnöstä tuttua tarinaa.

"Sinulla on tasan kaksi sydämenlyöntiä aikaa selvittää sukulaisuutesi Sudhaerin Dante Rondestaniin ennen kuin vien sinut kaartirakennukseen kuulusteltavaksi."
Linn piti katseensa kuninkaassa. Miekkaa hän ei vilkaissutkaan. Silmät kertoisivat sen, mitä miekkakäsi seuraavaksi tekisi. Kun miekka puhui, oli liian myöhäistä. Linn tunsi olonsa epämiellyttävän paljaaksi, sillä Dante ei ollut päästänyt häntä tapaamiseen minkänlaisen teräaseen kanssa, mutta ymmärsi vastahakoisesti veljensä viisauden: jos hänellä olisi sapelinsa, hän myös käyttäisi sitä.
"Hän on minun veljeni", Linn sanoi.
"Alas ratsailta."
Kiiltävä kansi = huono kirjakuva. Sori...
Vietin kirjan parissa pääasiassa viime viikonlopun. Orastava flunssa pakotti rauhoittumaan hetkeksi ja jäämään kotiin. Kuuma juoma, lepo ja hyvä kirja osoittautui täydelliseksi lääkkeeksi ja karkotti pöpön ennen kuin se ehti iskeä kunnolla.

Juoneltaan Mifongin aika on melko tyypillinen kakkososa. Ardis ja Dante ystävineen sekä vihollisineen kohtaavat uudelleen eri puolilla mifonkien maailmaa. Kirjan aikahyppäys edellisen osan jälkeen on suurempi kuin odotin, tosin luettuani nyt jo kolmannen osan takakannen niin voin sanoa että se on varsin ymmärrettävä hyppäys. Tarina itsessään kulkee eteenpäin juhevasti ja juonenkäänteitä riittää joka lukuun, eikä edellistä osaa kerrata turhaan vaan luotetaan lukijan muistiin. Ensimmäisen osan kaltainen suuri loppuhuipennus Mifongin ajasta puuttuu. Sen sijaan Meresmaa tarjoaa lukijalle useamman pienen juonenkäänteen ja yllätyksiä eri hahmojen kohtaloihin. Sekin taktiikka toimii ja sarjan kolmas osa on jo lainattu...

Jos fantasiasarjojen keksittyjä nimiä voisi luokitella eri vaikeusasteilla sen mukaan, eli miten helposti muistettavia ja lausuttavia nimet ovat, niin Mifonki-sarja olisi nimistöltään keskimääräistä vaikeampi. Nimet eivät häirinneet ensimmäisessä osassa, en vain välttämättä lukenut niitä oikein tai muistanut ulkoa läheskään kaikkia nimiä. Toisen osan kohdalla lukukokemus oli astetta helpompi ja nimistö tuntui jo tutummalta. Tärkeintä kuitenkin on se, että nimet sopivat tarinaan eivätkä tunnu vierailta omassa maailmassaan.

Mifonki-sarja sopii fantasian ja seikkailun ystäville. Tarina on sopivan keveä ja jännittävä, jopa viihteellinen. Ei kuitenkaan huonossa mielessä, ainoastaan hyvässä.