keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Lahden pääkirjasto ja asiakkaan tietosuoja -uutta kerrottavaa

Huolestunut kansalainen ja kirjaston käyttäjä täällä taas, moi!

Ihan ensimmäiseksi suosittelen lukemaan kommentteineen syyskuisen bloggaukseni "Haluatko kirjaston käyttäjien näkevän tietosi?"

Päätin nostaa tämän vanhan jutun esille uudella kirjoituksella, sillä huomasin asian edistyvän. Tänään Etelä-Suomen Sanomien sivuille on ilmestynyt uutinen "Tietosuojavaltuutetulta selvityspyyntö Lahden pääkirjastolle". Linkistä pääsee lukemaan koko jutun, ei ole paljoa tekstiä. :)

Kirjastolla on melkein kolme viikkoa aikaa vastata selvityspyyntöön. Sen jälkeen asia toivottavasti laitetaan pakettiin ja saan Tietosuojavaltuutetulta viestiä, että miten kävi.
Ennenmuinoin kirjoitettiin tuohelle eikä tarvinnut miettiä tietosuoja-asioita. Tuolikin oli valmiina kiveen muotoiltuna.
Palasin tämän jutun puitteissa myös tuohon syyskuiseen kirjoitukseeni. Samalla huomasin, että kirjaston edustaja on jossain vaiheessa poistanut sieltä yhden kommenteistaan. Tämä on todennäköisesti tapahtunut sen jälkeen kun olen itse 9. lokakuuta laittanut oman kommenttini, en ainkaan muista että sitä olisi poistettu vielä silloin. Saan sähköpostiin ilmoituksen ainoastaan uusista kommenteista, en siitä jos joku sellaisen poistaa.

Harkitsin hetken ajan palauttavani kommentin takaisin. En tiedä onnistuisiko se blogin hallintapaneelista, enkä edes kokeillut sitä. Viimeisin keino olisi kopioida se sähköpostistani, sillä uuden kommentin ilmoituksessa on aina mukana myös se teksti minkä kommentoija on jättänyt. Kommentit nimittäin näkyvät blogissa vasta kun olen ne hyväksynyt.

Lopulta tulin päätökseen että antaa olla. Kommentoijalla on mahdollisuus poistaa kommentti, joten kunnioitan sitä. Vastauksestani voi kuitenkin päätellä mitä siinä poistetussa kommentissa on ollut.

Mutta aika jännä veto pääkirjaston johtavalta informaatikolta...

***

Mukavia lukuhetkiä teille lukijoilleni! Palaan asiaan kun sen tiimoilta on taas kerrottavaa. :)

***
Lisäys 31.1.2015

Uusi käänne tilanteessa liittyy suoraan edelliseen, joten jatkan juttua tänne perään, enkä uuteen kirjoitukseen. Eilen uutisoitiin, että varausten itsepalvelunouto Lahden pääkirjastossa loppuu huomenna:

ESS Kirjasto luopuu suositusta palvelusta
YLE Varattuja kirjoja ei voi enää itse hakea hyllystä - asiakas valitti henkilötietojensa käytöstä

Olen erittäin tyytyväinen tähän käänteeseen. En ole koskaan vastustanut itsepalvelunoutoa idean tasolla ja se on minun puolestani tervetullut takaisin heti kun asiakkaiden tietosuoja on kunnossa.

***
Lisäys 5.6.2015
Tarina sai päätöksen: Tietosuojavaltuutettu on puhunut.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pelicans huivi ja pipo

Pelicansin eilisen voiton siivittämänä onkin loistava hetki esitellä uusimmat turkoosit asusteeni.

Sain jokin aika sitten valmiiksi uuden huivin sekä pipon. Toistaiseksi olen käyttänyt näiden kanssa joko rukkasia tai joululahjaksi saatuja lapasia, vähän kelistä riippuen. Lapasista löytyy kuvaa aiemmasta otteluraportista. Teen parhaillaan myös samaan sävyyn sopivia lapasia, tosin niiden väkertäminen kestää vielä jonkin aikaa. Joten tässä nyt se osa mikä on jo käyttökelpoista tavaraa:

Käytin samoja lankoja aiemmin turkoosiin keinutuoliin, tosin nyt jätin petroolin sekä kullan sävyt pois. Samoin unohdin ne viralliset kannustushuivit ja käytin joukkueeni värejä luodakseni jotain sen henkeen sekä omaan tyyliini sopivaa. Novitan Isoveljestä syntyi erittäin paksu kaulaliina ja lämmin pipo, näillä tarkenee vaikka pakkasmittarin elohopea tippuisi reippaammin.

Pipo on malliltaan ihan peruspipo. Reunassa on ensin 2o 2n neulosta muutama kerros ja sen jälkeen kaksi kerrosta aina samalla värillä, ensin oikein ja sitten nurin neulottuna.

Huivi on tehty samalla idealla ja myös pyöröpuikoilla yhtenä putkena, tosin jonkin verran pipoa kapeammaksi. Kun kirjavan huivin tekee pyöröpuikoilla, niin nurja puoli sekä lankojen vaihdot jäävät sen sisäpuolelle -kätevää! Kutomiseen menee enemmän aikaa kuin perinteisempään kahdella puikolla tehtyyn huiviin, toisaalta siitä tulee jo valmiiksi kaksinkertainen, eikä huivista tarvitse kutoa niin pitkää. Tuo ylettyykin vain kertaalleen kaulan ympärille ja on silti tarpeeksi lämmin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kirjallinen kiekkokierros: Rauma

Juha Jyrkäs: Ouramoinen

Niinpä laulella aloitan,
kerron teille kertomuksen,
jota ennen isäni lauloi,
oma vanhempi opetti.

Okei, jos joku olisi vuosi sitten sanonut että luen kalavalamitalla kirjoitetun sankarirunoelman ja vieläpä pidän siitä, niin olisin toivottanut hyvää matkaa hourulaan. Runous ei ole se lempijuttuni kirjallisuudessa ja Kalevala on tarinan eeppisyydestä ja klassikkoasemasta huolimatta jäänyt koulussa pakkoluetun jutun tasolle.

Onneksi Juha Jyrkäs on lähtenyt rohkeasti kirjoittamaan vanhalla tutulla ilmaisutavalla täysin uutta sankarirunoa. Ouramoinen nimittäin pyyhkii minun lukukokemuksissani Kalevalla lattiaa mennen tullen. Se on myös erittäin hävytön veto, sellaisella mahtavalla tavalla.
Jouneltaan Ouramoinen on varsin eeppinen sankaritarina suuresta soturista. Ouramoisen tielle osuu tarinan pahis Kärhäkkä ja jo ensikohtaamisesta alkaen on selvää että vain toinen heistä selviää hengissä. Kuultuaan tarunhohtoisesta Kultalasta aloittaa Ouramoinen vaelluksen kauas kauniiseen maahan. Matka Kultalaan ei ole helpoin mahdollinen ja sen varrella tavataan ihania sekä petollisiakin neitoja, käydään manan mailla ja taistellaan hengestä maagisella miekalla. Kultalassa odottaa ehkä onnea, mutta edessä on vielä viimeinen kohtaaminen Kärhäkän kanssa.

Kärhäkkä jo tuosta suuttui
ja sydäntyi, kovin vihastui.
Aukoi suuta, rääpi päätä,
turpajouhillaan pärisi,
tunsi mustan mahdin voiman,
vellovan vihan kohoovan.

Ouramoisen tarina on varmasti paljon velkaa esikuvilleen, mutta se myös tuottaa niille kunniaa. En ole koskaan, ikinä, edes huvikseni kokeillut kirjoittaa yhtään mitään kalevalamitassa, enkä takuulla yritäkään jos vain voin niin valita. Jo pelkkä ajatuskin saa niskavillani pystyyn ja luovutan homman mieluummin niille, joilla se on hallussa. Kuten Juha Jyrkkäälle, sillä Ouramoisen sivuilta huokuu kirjoittajan rakkaus vanhaan kansanperinteeseen. Nostan myös hattua sille, että varsinainen kirjoitustyö on tehty kuukaudessa.

Kirjan esipuheessa Juha Jyrkäs kertookin Ouramoisen synnyn taustat sekä esikuvat. Hän myös perustelee, miksi ei lähtenyt sensuroimaan kirjoituksiaan, vaan on luonut meille Kalevalasta puuttuneet kunnolliset soturijutut sekä seksikohtaukset. Nyt ei sievistellä! Ouramoinen kiroaa ja nai kun sopiva hetki koittaa:

Hetteetär, ihana tytti
suuteli näin Ouramoista,
suullansa hekumaisella,
kielellänsä kerkeällä.
Raajansa levitti auki,
sitten pyysi ja supisi:
"Tule, kulta, kurkkuhuni!
Sisälleni taas sukella!"

Ennen kuin kukkahattutädit ryntäävät barrikaadeille, niin kerrottakoon että Ouramoisen 158 sivuun mahtuu loppujen lopuksi vain muutama seksikohtaus eikä kiroiluakaan ole joka sivulla. Ärräpäät lentävät yleensä kun Ouramoinen ottaa yhteen Kärhäkän tai jonkin muun väkevän vastustajan kanssa. Joka tapauksessa nämä kohtaukset sopivat minusta erinomaisesti tarinan henkeen eikä niissä seksikohtauksissakaan tarvitse tuntea myötähäpeää kirjailijaa kohtaan. Mikä on muuten kohtuullisen harvinaista nykypäivänä, kun lukijoita yritetään hätkähdyttää tavalla tai toisella.

Ouramoisen tarina ei ole pelkkää edellä kuvatun kaltaista retostelua. Runoissa on kauniita ja maagisiakin hetkiä. Se suurin kokemus on tarinan siirtyminen kirjan sivuilta lukijan mieleen. Kalevalamitta toimii yhä ja vie mukaan eeppiselle matkalle soturin kanssa. Ouramoinen on juuri sopivan mittainen teos. Siihen mahtuvat tarpeelliset juonenkäänteneet eikä se ole liian pitkä. Ja mikä parasta- lisää on luvassa! Sitä odotellessa tutustukaa Ouramoiseen...

Kirjan karun kuvituksen on muuten tehnyt Ari Tukiainen.

Ouramoinen päätyi luettavakseni Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 -haasteen kautta. Sain Twitterin kautta Osuuskummalta vinkin, että "Juha Jyrkäs kovasti väittää itseään raumalaiseksi". Ja sehän riitää minulle, kiitos vain vinkistä! Rauman Lukon pelikirja olikin täytetty melkoisella ilotulituksella! Tässä matsissa vastustajan verkko oli tötteröllä useamman kerran ja jäällä nähtiin rohkeaa peliä. Annan esitykselle täydet kolme pistettä.

HelMet-kirjastojen haasteeseen kuittaan suoritetuksi kohdat:
5.  Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta
36. Runokirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä joka on eri sukupuolta kuin sinä

Ouramoinen on tammikuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Kirjallinen kiekkokierros: Vaasa

Marko Hautala: Kuokkamummo

TE MIETITTE, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia.
Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto.
Se kääntää ympäri.
Se näyttää mustaa kieltä.
Sillä on melkein viikset.
Se on menoa sitten.
Fiksu kuva e-kirjasta? Juu ei.
Näiden alkusanojen jälkeen se todellakin oli menoa. Kun viimein sain lainaan odotetun e-kirjan, niin ajattelin vain pikkaisen lukaista sitä ja tutustua formaattiin. Jokin ajan kuluttua huomasin edenneeni hujauksessa viitisenkymmentä sivua tarinaa ja lisää oli saatava... koko kirjaan meni vain parisen päivää. Koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa, aivan ehdottomasti, mutta sillä ei välttämättä mennä vielä pitkälle. Onneksi Kuokkamummon sivujen välissä löytyi paljon muutakin.

Kiinnostuin kirjasta ihan vain sen idean perusteella: lapsia tappava mummo, otetaanpa selvää mistä on kyse. Jotenkin sain sen käsityksen että Kuokkamummo on puhtaasti kauhua ja ruumiita tulee jatkuvalla syötöllä. Niin, mitäpä muutakaan se mummo kuokallansa tekisi... En ole päässyt käpistelemään tätä kirjaa eikä sähköisessä versiossa ollut takakantta enkä edes tarkemmin katsonut mitä siitä kirjaston sivuilla kerrottiin, joten hyppäsin tarinaan aikalailla puhtaalta pöydältä ja vailla ennakkoluuloja.

Nyt kirjan luettuani en luokittelisi tätä kauhuksi, Kuokkamummo on ennemmin jännitystä ja arvoitus, mutta eipä niiden välinen raja taida olla kuin veteen haalealla siveltimellä hahmoteltu viiva. En pelännyt lukiessani, sen sijaan aloin tuntea vainoharhaisuutta ja mietin muutamaan kertaan onko ihan paras mahdollinen idea poistua neljän seinän sisältä, edes talvipäivän vähäisen auringonvalon aikaan. Toivottavasti naapurin mummot eivät ihmetelleet äkillistä varautuneisuuttani...

Kuokkamummo on tiivitettynä ja edelleen, helkkarin koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa. Ilokseni kirja ei jäänyt pelkäksi viihteeksi, vaan siinä on myös uskottavaa, nostalgista ajankuvaa melkein 30 vuoden takaa sekä sekopäisen ihanat henkilöhahmot. Pidän Hautalan tavasta kirjoittaa ja kertoa, joten tämä ensimmäinen ei jää viimeiseksi kohtaamiseksemme. Kuokkamummon tapaiselle kirjalle on myös tärkeää, että loppuratkaisu oli minusta sopivan himmeä, eikä missään nimessä liian selittävä.

Ai se kirjan muu juoni vai? En kerro, en spoilaa, en sitten yhtään. Lukekaa itse.


Vaasalaisen kirjailijan Kuokkamummo perustuu vaasalaiseen urbaanilegendaan, joten nappaan tästä Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-1015 -haasteen ottelupisteet Sportille. Liigatulokaalla ei mene jäällä kovin hyvin, kirjallisesti sen sijaan huomattavasti paremmin. Tämä peliesitys piti niin hyvin otteessa ja jaksoi tehdä sen aivan viimeiselle sivulle asti, että sillä otettiin puhdas kolmen pinnan voitto. Hyvä Sport! (Mutta ette te Pelicansille pärjää...)

HelMet-kirjastojen 50 kohdan haasteeseen kuittaan suoritetuksi kohdat:
1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
49. Jännityskirja tai dekkari

tiistai 6. tammikuuta 2015

HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

Hetken mielijohteesta sekä pikkaisen myöhässä päätin hypätä mukaan jälleen yhteen lukuhaasteeseen. Tai oikeastaan tuon jälleen-sanan voisi jättää pois, sillä kyseessä on vasta toinen lukuhaasteeni. Mutta kuitenkin. Tällä kertaa haaste tulee pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoista, jonne hankin kirjastokortin viime vuoden lopulla. Tarina tästä reissusta on kerrottu Turkoosi fanimatka Ouluun -jutussa. Lainaan fyysiset kirjat edelleen kotikaupungistani Lahdesta ja HelMet-kirjastoista hankin luettavaa sähköisessä muodossa.

Takaisin siihen haasteeseen: kyseessä on leikkimielinen lukuhaaste Kirjan vuoden 2015 kunniaksi. Koko tehtävänanto löytyy HelMet-kirjastojen sivulta ja Kirjan vuodesta on lisää osoitteessa www.kirjanvuosi.fi. Tiivistetysti kerrottuna haasteessa on koko kuluva vuosi aikaa lukea kirjoja 50 kohdan listan perusteella ja yhdellä teoksella voi kuitata useammankin siihen sopivan kohdan.

Se 50 kohdan lista on:


  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva 
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja 
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma 
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja 
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä 
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä 
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja 
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani 
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja 
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa 
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja 
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani 
  45. Kirja, joka pelottaa sinua 
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit 
  47. Hauska kirja 
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari 
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle


Huom! HelMetin sivulla listassa on monessa kohtaa linkkiä kirjavinkkeihin, laitoin tähän pelkän listauksen tehtävänannosta.

Lähden tähän haasteeseen puhtaasti leikkimielellä, ainakin alkuvaiheessa. Luen kirjoja, joita olenkin jo ajatellut lukevania ja katson mitä kohtia viidestäkymmenestä pystyn niillä rastittamaan. Ehkä viimeistään kesällä on aika tarkastella haasteen etenemistä ja kenties etsiä loppuvuodelle luettavaa hieman tarkemmin tuon listan perusteella. En kuitenkaan koe, että haaste olisi millään tavoin pakottava -päinvastoin. Sen avulla tulee varmasti luettua uusia kirjoja tai kirjailijoita, mikä on aina kiinnostavaa.

Luin jo tänä vuonna Maresin ja sainkin siitä heti muutaman kohdan listalle. Kunhan Kirjan vuosi 2015 päättyy, niin teen tästä haasteesta vielä yhteenvedon.

Tervetuloa mukaan!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Naisten saarella -ja tyttöjenkin

Maria Turtschaninoff: Maresi

Kerron, jotta Luostari ei unohtaisi. Kerron myös siksi, että ymmärtäisin mitä tapahtui. Lukeminen on aina auttanut minua ymmärtämään maailmaa paremmin. Toivottavasti sama koskee myös kirjoittamista.
Eniten mietin sanoja. Mitkä sanoista nostavat esiin oikeat kuvat vailla vääristelyä tai kaunistelua? Kuinka paljon sanat painavat? Teen parhaani kuvatakseni sitä, mikä kertomuksessani on tärkeää, ja jätän pois kaiken, mikä ei ole, mutta antakoon Jumalatar minulle anteeksi, jollen kaikin paikoin onnistukaan tehtävässäni.
On myös vaikea tietää, mistä kertomus alkaa ja mihin se päättyy. Lopusta varsinkaan en tiedä missä se on. Mutta alku on helppo. Kaikki alkoi siitä, kun Jai tuli saarelle.
Hiljattain Finlandia Juniorilla palkitun Maresin kaunis kansi kiinnitti huomioni jo kirjan julkaisun jälkeen. Palkintohuuman jälkimainingeissa kirjasto oli laittanut Maresin sen verran hyvin esille, että se oli helppoa napata luettavaksi. Ajattelin myös, ettei parisataasivuisen kirjan lukemiseen mene kauaa aikaa, varsinkin kun olin suunnitellut lukevani nyt muita opuksia.

Maresi on Punaisen luostarin noviisi, jonka kertomana lukija pääsee tutustumaan luostarisaaren elämään sekä jännittäviin tapahtumiin. Punaisessa luostarissa elää vain naisia, eikä miehillä ole edes oikeutta astua saarelle. Eräänä päivänä laiva tuo uuden tytön, Jain, josta tulee Maresin ystävä ja jolla on oma synkkä syynsä paeta saarelle. Mutta onko Jai sittenkään onnistunut pakemaan?

Kirjan ensimmäiset noin viisikymmentä sivua eivät vielä oikein innostaneet minua tai vakuuttaneet siitä että käsissä on nyt palkittu kertomus. Alun sinnittelyn jälkeen kuitenkin lukaisin Maresin kertomuksen nopeasti loppuun. Päällimmäisin fiilis lukemisen jälkeen jäi aika neutraaliksi. Maresi oli mukava lukea, ei missään nimessä huono eikä toisaalta sisintäni syleilevä kertomuskaan.

Tarina on hyvin punottu ja etenee sujuvasti. Punaisen luostarin arki ja taustat on mietitty huolella ja kuitenkin jäin kaipaamaan jotain. Jotain sellaista, mikä olisi nostanut Maresin pois sieltä "kiva lukea" -kategoriasta. Ehkä päähenkilöön, ehkä kirjan maailmaan. Juonenkäänteissä olisi voinut olla jokin vielä yllättävämpi koukku. Jos Maresi ei olisi voittanut Finlandia Junioria tai ollut edes ehdolla, niin en välttämättä osaisi vaatia lukukokemukseeni tätä jotain ekstraa. Nyt palkinto asetti hieman liian suuret odotukset kirjalle.

Kritiikinpoikaseta huolimatta palaisin mielelläni Punaisen luostarin maailmaan, jos vain tarina joskus jatkuu. Maresin loppu antaa siihen mahdollisuuden.

***
Lisäys 6.1.2015.
Lähdin mukaan HelMet-kirjastojen lukuhaasteeseen. Kuittaan Maresilla tämän haasteen kohdan 13. kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon sekä kohdan 28. kirja, jonka nimessä on väri. Maresin koko nimihän on Maresi: punaisen luostarin kronikoita.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Pienessä voittoputkessa

Pelicans - KalPa 3-1

Joulutauko on lusittu ja pelit jatkuvat! Tarkoitukseni oli mennä pelipaikalle jo viikko sitten, mutta sitkeän pöpön jälkimainingeissa pidin parempana jäädä silloin kotiin. Tänään ei onneksi ollut mitään syytä jättää lauantain kotimatsia näkemättä. Tänään oli suorastaan mainio päivä lähteä Isku Areenalle katsomaan turkoosia voittoa!
Lähtökohta otteluun oli mielenkiintoinen. Edellisenä iltana voitettiin HPK Hämeenlinnassa hienolla esityksellä. Kauden aikana on nähty niin paljon ailahtelua, joten oli mielenkiintoista nähdä miten joukkueen vire on kantanut yön yli.

Ensimmäinen erä tarjosi sitten oudointa Pelicans-kiekkoa, mitä olen koko syyskaudella kokenut. Syötöt olivat vähän sinne päin tai jonnekin muualle. Kuviot kaukalossa sitä luokkaa että pojille olisi pitänyt laittaa kartat kouraan. Kuitenkaan kukaan ei näyttänyt luovuttavan, vaikka tekeminen olikin paikoittain koomisen oloista. En kuitenkaan nauranut, lähinnä katselin touhua epäuskoisena. Onneksi KalPan peliin ei silloin sattunut mikään kauden paras momentumi, joten pelätäkään ei tarvinnut. Sen sijaan Janne Juvonen esitti varmoja otteita aloituskiekosta loppusummeriin. Oma verkko ei soinut ensimmäisen erän aikana ja toiseen päätyyn saatiin kuin saatiinkin survottua häkki.
Tänään oli myös hyvä päivä ulkoiluttaa joululahjaksi saamiani lapasia. Minulla on tällä hetkellä työn alla turkoosi-musta-valkoinen-oranssi asustesetti, joten tämä pinkki lapasversio on oiva valinta lahjan antajilta. Jotain erilaista kuin mitä minulla jo on tai on tulossa. Jei!

Se omatekemä setti on edennyt jo lapasiin (pipo + kaulaliina valmiina), joten piakkoin pääsen esittelemään senkin. Sekä ennen kaikkea ottamaan setin käyttöön. Mutta takaisin otteluun:
Toiseen ja kolmanteen erään kuviot saatiin kuntoon. KalPa sai paikkoja ja päätöserässä maalinkin, vihdoin ylivoimalla. Pelicans iski sitä ennen toiseen erään kaksi hienoa maalia, eikä esitysten perusteella ollut epäselvää minne kolme pistettä kuuluivat. Ja nyt kun voittoputki on saatu auki jo kahdella ottelulla, niin tästä on mainio jatkaa kohti seuraavan viikon koettelemuksia.

Näin fanina minulle oli tärkeintä nähdä kaksi jos nyt ei täysin ehjää, niin ainakin voitokasta ottelua. Playoff -viiva on kauden aikana uhannut karata lahtelaisilta, nyt se näyttää jälleen mahdolliselta. Toivottavasti joukkue jaksaa yhä uskoa jatkopaikkaan, lupaan seisoa teidän takananne ja jokainen on tervetullut joukkoon!


Paras paikka?
Tämä oli kolmas ja ainakin toistaiseksi viimeinen kerta saattajana Lämärin invakatsomossa. Arvioin paikan jo aiemmin. Näkyvyyden suhteen ei tapahtunut mitään muutoksia, siellä sitä katseltiin ottelua edelleen eturivin paikoilla. Ihan heikkohermoisille tai lapsille en kuitenkaan suosittele Lämärin invapaikkaa. Kolmannessa erässä katsojien veressä alkaa olla jo sen verran promilleja, että jostain löytyy vähintään se yksi känniääliö, joka haluaa joko A) tulla juttelemaan B) kastaa takkisi oluessa tai C) on muuten vain törppö ja päätyy järkkärin ohjaamana ulos hallista. Edelliset esimerkit perustuvat tositapahtumiin. Traumoja ei kuitenkaan jäänyt ja takki on pesty ja OK (kastelija pyyteli kovasti mokaansa anteeksi -no hard feelings). Edellisestä kärjistyksestä huolimatta on syytä muistaa, että suurin osa Lämärin katsojista osaa kyllä käyttäytyä ja suhtautuu erittäin hyvin invakatsomoon.


Tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan milloin seuraavan kerran näen Pelicansin pelaavan livenä. Lopullinen päätös voi tulla lyhyelläkin aikataululla, joten eiköhän tie vie Isku Areenalle vielä uudelleen tammikuun puolella. Nähdään siellä, kannustetaan turkoosit voittoon!