perjantai 23. syyskuuta 2016

Seikkailun hurmaa ja juonitteluja

J.S. Meresmaa: Mifongin mahti
(Mifonki-sarja #3)

Fewrynn palasi metsästä mieli apeana. Hän ei ollut paljastanut läsnäoloaan äidilleen, vaan oli hiipinyt polulle vasta, kun tämä oli lähtenyt. Hän oli tehnyt väärin. Fewrynn tunsi sen selkäytimessään. Hän oli tehnyt väärin kurkkiessaan äitinsä yksityisiin muistoihin. Oli hän ollut oikeassakin: äiti ikävöi Ciarania. Mutta nyt hän tiesi, ettei veli ollut ainoa syy, mikä oli saanut äidin itkemään.
Fewrynn käänteli näkemäänsä mielessään.
Kuka oli mies, jonka hän oli nähnyt äidin muistoissa? Hän tunsi outoa tykytystä alavatsassaan, kun muistikuva hänen äitinsä muistoista heräsi hänessä eloon. Miehen seurassa oli ollut musta puuma, hyvin samankaltainen kuin Elefin liepeillä kiehnäävät vartijapantterit. Oliko mies pantterikansaa?
Mitä mies teki hänen äitinsä ajatuksissa?
Kolmanteen osaan edetessään Mifonki-sarja saa uusia näkökulmia: tapahtuu pienoinen sukupolven vaihdos ja ensimmäisten kirjojen päähenkilöt jäävät taustalle. Tarina on edennyt aloituksen jälkeen jo yllättävän monta vuotta ja selviää hyvin myös uusimmista käänteistä. Olin ensin hieman surullinen kun huomasin lukevani aiempaa vähemmän Ardisia ja Dantea. Vanhat tutut ja huimasti kasvaneet lapset Fewrynn ja Ciaran ovat hekin mielenkiintoista seurattavaa ja annoin pienen totuttelun jälkeen heidän viedä tarinaa eteenpäin. Heistä Fewrynn on hitusen kiinnostavampi, kiitos tästä ensimmäisen kirjan lopputapahtumille.

En kerro tämän enempää juonesta, sen sijaan jäin pohtimaan pienenä välitilinpäätöksenä mikä sarjassa on oikein koukuttanut minut ja listaan kymmenen hyvää syytä aloittaa Mifonkien lukeminen.


1. Tarina on viihdyttävä, eikä yritäkään kätkeä sitä...

2. ...olematta kuitenkaan pinnallinen. Tässä on syvyyttä.

3. Ardis ja Dante -ei mikään perinteinen rakkaustarina.

4. On helppoa kuvitella kulkevansa metsäsä puuman kanssa.

5. Tai sitten lentävänsä taivaalla mahtavan olennon selässä.

6. J.S. Meresmaan teksti etenee sujuvasti, suunnitellusti ja huumorin höystämänä.

7. Jokaisessa osassa on aina jokin uusi, kiinnostava juttu.

8. Sivuhenkilöissä on myös mielenkiintoinen hahmogalleria.

9. Kirjat ovat paksuja, tarina ei lopu heti kesken.

10. Koskaan ei voi lukea liikaa kotimaista fantasiaa.


Mifongin mahti jättää sarjan -jälleen kerran- aivan liian jännittävään kohtaan. Hamstrasin pääkirjaston aikuistenosaston remontin takia kotiin muuta luettavaa, joten pidän ehkä pienen tauon tämän kanssa. Lisää luettavaa on jo saatavilla kahden osan verran. Ja uskoisin ettei tarina pääty vielä siihenkään.


Mifonki-sarja on syyskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Sarjan ensimmäinen osa on Mifongin perintö. Tarkista kirjojen saatavuus tästä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Turkooseja uutisia

Tai oikeastaan: parhaita uutisia tässä blogissa ikinä!!! <3

Minua pyydettiin tekemään yhteistyötä Pelicansin kanssa ja vastasin välittömästi että kyllä. Mitä kaikkea tämä pitää sisällään, niin siitä kerrotaan tarkemmin ensi viikolla ja tietenkin Pelicansin kotisivulla osoitteessa http://www.pelicans.fi/. Sellaisen vinkin annan, että tekeminen liittyy sosiaalisen median maailmaan.

Teen näitä hommia varsinaisen leipätyöni ohessa ja olen äärimmäisen innoissani mahdollisuudesta auttaa omaa joukkuetta kaukalon ulkopuolella entistä paremmin. Minulla on takana jo hieman yli kahdenkymmenen vuoden "ura" lätkäfanina. On hienoa päästä näkemään, elämään ja kokemaan sitä vielä astetta syvemmältä. Tästä lähtien pelipäivä on aina astetta jännempi!
Hallilla oli vielä tänään rauhallista. Lauantaina taas...

Mitä tämä tarkoittaa Pähkinäkukkulan kannalta?

Suurin muutos entiseen on se, etten enää käsittele täällä Pelicansiin liittyviä juttuja. Ne siirtyvät nyt heidän sivuilleen. Tilanteeseen ei liity sen kummempaa dramatiikkaa, minulle ja Pelicansille vain on helpompaa ja ennen kaikkea loogisempaa keskittää tekstit ja tuotokset yhteen paikkaan. Sen sijaan sisältö muissa julkisissa somekanavissani (Twitter, Instagram, Snapchat) jatkuu entisellään. Ja tarjoan niissä myös kurkistuksia Pelicans-elämääni. Ei sen puoleen, elämä niissäkin on pyörinyt jo aika pitkälti Pelicansin ympärillä. ;)

En kuitenkaan muuttanut blogin alaotsikkoa.

Saatan nimittäin julkaista täällä vielä jotain jääkiekkoon liittyvää ja kaikki aiemmat kirjoitukseni jäävät yhä luettaviksi. Lätkän, lankakerien ja lukuelämysten pyhä kolminaisuus kuvaa edelleen parhaiten sitä, mitä Pähkinäkukkula pitää sisällään.


Nähdään lauantaina Isku Areenalla!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Seikkailun hurmaa muinaisolentojahdissa

J.S. Meresmaa: Mifongin aika
(Mifonki-sarja #2)

On aina ilo löytää itselle uusi, hyvä kirjasarja. Ja kun sarjaa on jo julkaistu useampi osa, pääsee tarinaa jatkamaan ilman pahempia keskeytyksiä -ainakin siihen asti kunnes saa kiinni sarjan julkaisutahdin. Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnöstä tuttua tarinaa.

"Sinulla on tasan kaksi sydämenlyöntiä aikaa selvittää sukulaisuutesi Sudhaerin Dante Rondestaniin ennen kuin vien sinut kaartirakennukseen kuulusteltavaksi."
Linn piti katseensa kuninkaassa. Miekkaa hän ei vilkaissutkaan. Silmät kertoisivat sen, mitä miekkakäsi seuraavaksi tekisi. Kun miekka puhui, oli liian myöhäistä. Linn tunsi olonsa epämiellyttävän paljaaksi, sillä Dante ei ollut päästänyt häntä tapaamiseen minkänlaisen teräaseen kanssa, mutta ymmärsi vastahakoisesti veljensä viisauden: jos hänellä olisi sapelinsa, hän myös käyttäisi sitä.
"Hän on minun veljeni", Linn sanoi.
"Alas ratsailta."
Kiiltävä kansi = huono kirjakuva. Sori...
Vietin kirjan parissa pääasiassa viime viikonlopun. Orastava flunssa pakotti rauhoittumaan hetkeksi ja jäämään kotiin. Kuuma juoma, lepo ja hyvä kirja osoittautui täydelliseksi lääkkeeksi ja karkotti pöpön ennen kuin se ehti iskeä kunnolla.

Juoneltaan Mifongin aika on melko tyypillinen kakkososa. Ardis ja Dante ystävineen sekä vihollisineen kohtaavat uudelleen eri puolilla mifonkien maailmaa. Kirjan aikahyppäys edellisen osan jälkeen on suurempi kuin odotin, tosin luettuani nyt jo kolmannen osan takakannen niin voin sanoa että se on varsin ymmärrettävä hyppäys. Tarina itsessään kulkee eteenpäin juhevasti ja juonenkäänteitä riittää joka lukuun, eikä edellistä osaa kerrata turhaan vaan luotetaan lukijan muistiin. Ensimmäisen osan kaltainen suuri loppuhuipennus Mifongin ajasta puuttuu. Sen sijaan Meresmaa tarjoaa lukijalle useamman pienen juonenkäänteen ja yllätyksiä eri hahmojen kohtaloihin. Sekin taktiikka toimii ja sarjan kolmas osa on jo lainattu...

Jos fantasiasarjojen keksittyjä nimiä voisi luokitella eri vaikeusasteilla sen mukaan, eli miten helposti muistettavia ja lausuttavia nimet ovat, niin Mifonki-sarja olisi nimistöltään keskimääräistä vaikeampi. Nimet eivät häirinneet ensimmäisessä osassa, en vain välttämättä lukenut niitä oikein tai muistanut ulkoa läheskään kaikkia nimiä. Toisen osan kohdalla lukukokemus oli astetta helpompi ja nimistö tuntui jo tutummalta. Tärkeintä kuitenkin on se, että nimet sopivat tarinaan eivätkä tunnu vierailta omassa maailmassaan.

Mifonki-sarja sopii fantasian ja seikkailun ystäville. Tarina on sopivan keveä ja jännittävä, jopa viihteellinen. Ei kuitenkaan huonossa mielessä, ainoastaan hyvässä.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Nuoret tavikset

Scott Westerfeld: Uglies
(Uglies-sarja #1)

"I'm serious, Tally," Shay said once they were out in the water. "Your nose isn't ugly. I like your eyes too."
"My eyes? Now you're totally crazy. The're way too close together."
"Who says?"
"Biology says."
Shay splashed a handful of water at her. "You don't believe all that crap, do you - that there's only one way to look, and everyone's programmed to agree on it?"
"It's not about believing, Shay. You just know it. You've seen pretties. They look... wonderful."
"They all look the same."
"I used to think that too. But when Peris and I would go into town, we'd see a lot of them, and we realized that pretties do look different. They look like themselves. It's just a lot more suble, because they're not all freaks."
"We're not freaks, Tally. We're normal. We may not be gorgeous, but at least we're not hyped-up Barbie dolls."
"What kind of dolls?"
Tally odotta malttamattomana syntymäpäiväänsä. Pian hän täyttää kuusitoista, pääsee kauneusleikkauseen ja ystävänsä Perisin tavoin muuttaa asumaan New Pretty Towniin. Tally ei ole enää ruma tavis, vaan elämä on täynnä juhlia ja hauskanpitoa. Totta kai jokainen haluaa olla nätti -koska kaikki muutkin ovat! Vain harvat kummajaiset jättävät kauneusleikkauksen väliin. Tallyn elämä ja ajatusmaailma muuttuvat kun hän tapaa Shayn joka ei haluakaan olla nätti. Kun Shay karkaa etsimään muita taviksia, Tally joutuu ongelmiin viranonmaisten kanssa -ja saa selville vähemmän kauniin totuuden elämästä nättinä.

Scott Westerfeldin Uglies-sarja olisi jäänyt minulta huomaamatta ellei sitä olisi suositeltu minulle Twitterissä. Kiitos kovasti myös Lahden kaupunginkirjastolle kun näytitte vihreää valoa hankintaehdotukselleni! Uglies on idealtaan erittäin ajankohtainen ja ajatuksia herättävä tarina. Se hyödyntää stereotypioita varsin pelottavasti. Nuorille suunnattu sarja toimii mainiosti aikuisellekin lukijalle. Ainoa harmi on sarjan suomentamattomuus, joten tähän tutustuminen edellyttää kielitaitoa. Onneksi teksti ei kuitenkaan ole vaikeaa.

Uglies vaikutti alussa etenevän arvattavaa reittiä kohti maalia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tally joutuu tarinan edetessä tekemään yhden jos toisenkin vaikean valinnan eikä lopputulos ole aina -eh- nätti. Sarjan muut osat ovat Pretties, Specials ja Extras, tässä järjestyksessä. Nimien merkitys tuota viimeistä lukuun ottamassa selviää tässä ensimmäisessä osassa. Tavallaan se antaa jopa liian ison vinkin tarinan jatkumisesta, tavallaan taas jättää odottamaan jatkoa. Uglies päättyy varsin kutkuttavasti. Ja enpä vielä tiedä osuuko arvaus oikeaan vai ei!

Vertasin Uglies-sarjaa pakostakin viime vuonna lukemaani, kerrassaan loistavaan Unwindiin. Molemmissa on neljä osaa ja perimmäisenä ideana on nuorille suorittettava lääketieteellinen operaatio. Lukija taas elää läpi niistä kirjoitetut varsin erilaiset tarinat. Ugliesin arvioissa joudun myös käyttämään omia suomennoksia, tosin tässä on onneksi vähemmän erityistä miettimistä vaativaa termistöä. Ugliesia on takana vasta ensimmäinen osa eikä sen perusteella ole mitään syytä jättää sarjaa kesken. Suosittelen lämpimästi molempia sarjoja!


Uglies on elokuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Seikkailun hurmaa kirjajahdissa

J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
(Mifonki-sarja #1)

J.S. Meresmaa on minulle entuudestaan jo tuttu kirjailija, mutta vasta nyt pääsin hänen esikoiskirjansa kimppuun. Olen huomannut mifonkien arvioita aina vähän väliä muissa kirjablogeissa ja muodostanut niiden kautta jonkinlaisen käsityksen sarjasta. Viime aikoina olen vältellyt ihan tarkoituksella ja spoilerien pelossa sarjaan liittyviä juttuja. Mifongin perintö olisi varmasti tarttunut mukaani jo aiemmin, jos vain olisin osannut mennä oikealle hyllylle. Löydän varmaankin jo silmät kiinni Lahden kaupunginkirjaston fantasiahyllylle, mutta mifonkeja siellä ei ole koskaan näkynyt. Luultuani ensin kaikkien olevan koko ajan lainassa tajusin vihdoin katsoa saatavuustiedoista että nämä ovatkin nuorten puolella. Hyvä minä!

Pääsin vihdoin asiaan. Jostain syystä Mifongin perintö ei kuulostanut minusta sarjan avausosalta, pikemminkin jatko-osalta tai peräti sarjan päätökseltä. (Viides osa muuten ilmestyy myöhemmin tänä vuonna, en tiedä onko se viimeinen vai ei, en ole vielä kurkkinut tarinan etenemistä toisen osan takakantta pidemmälle.) Mifongin perinnön luettuani toki ymmärsin kirjan nimen ja hyvin se siihen sopii. Ajantasainen lista sarjan kirjoista löytyy J.S. Meresmaan sivulta.
Äkkiä peto käänsi kuononsa kohti ovea ja ponnisti tassuilleen. Vuode kitisi ja Ardis keinahti. Pedon suu aukeni, hän näki vaaleanpunaisen kitalaen ja rivin kellertäviä hampaita, jotka olivat terävämpiä kuin hänen valaanluukampansa piikit. Hän inahti peloissaan, puristi silmänsä tiukasti kiinni ja kätensä nyrkkiin.
Ardis muisti pudonneensa jokeen ja melkein hukkuneensa, koska oli Elingmarin perään lähtiessään joutunut oikoreitille sillalle kaatuneiden ajovankkurien vuoksi, mutta seikka tuntui merkityksettömältä nyt, kun musta kissapeto aikoi haukata hänet suihinsa.
Hän odotti kipua.
Sänky heilahti kun eläin hyppäsi alas ja lönkötti ovelle juuri kun se aukesi. Ardis raotti toista silmäänsä samaan aikaan helpottuneena ja jännittyneenä. Hän kohtasi muukalaisen tummien silmien katseen.
Mies työnsi suuren puuman tieltään ja sulki oven. "Kiljaisusi kuului alakertaan asti. Emäntä oli jo tulossa katsomaan mikä on hätänä, mutta selitin syyksi painajaisia. Jos hän olisi nähnyt Reun, me olisimme lentäneet täältä nopeammin kuin keihäs soturin kädestä."

Muinaiset salaisuudet ja juonittelut tuovat yhteen prinsessa Ardis Isvergalin sekä antikvariaattia pitävän suvun Dante Rondestanin, kun Dante pelastaa Ardisin hengen. Näiden kahden välille kehittyy erinäisiä tunteita, Ardis vain on luvattu toisaalle ja matkassa on muutama muukin mutka. Romanssi koukeroineen on kuitenkin vain Mifongin perinnön sivujuoni. Tarinassa etsitään kadonneita muinaisia kirjoja ja tavoitellaan suuria salaisuuksia sekä aika mahdottomia muutoksia omaan olemiseen. Ja jossain on myös legendaarisia mifonkeja: liskon kaltaisia olentoja jota ovat muovanneet maailmaa.

Kuulostaa ehkä vähän sekavalta, mutta kirjan sivuilla asia kyllä aukenee lukijalle.

Mifongin perintö on erittäin mukaansatempaava seikkailu, jossa on sopivasti huumoria. Osasin odottaa J.S. Meresmaalta hyvää luettavaa ja viihdyin tarinan parissa mainiosti. Hahmoja ei ole liikaa, mutta onneksi kirjan alussa on luettelo heistä, samoin kartta tapahtumapaikoista. Tosin jäin ihmettelemään miksi kaikkia kirjassa mainittuja paikkoja ei oltu merkitty karttaan. No, tiesin kuitenkin suunnilleen missä aina oltiin menossa.

Kirjassa on aika paljon lyhyitä lukuja, joten kokemuksena tämä muistutti TV-sarjan seuraamista. Nopeat vaihdokset paikasta tai henkilöistä toiseen sopivat tarinaan, ei siinä mitään. Ja huomasin myös, että ennakkokäsitykseni sarjasta oli paljon valjumpi kuin todellisuus. Ardis ja Dante ystävineen kokevat matkansa varrella monenlaista ja olisi helppoa arvata muista osista tietämättäkin että mifonkien taru on vasta alussa...

Tykästyin Ardisin ja Danten tarinaan niin paljon, että lainasin jo seuraavan osan. Lue sinäkin!