perjantai 27. syyskuuta 2013

Taisteluvoitto

Pelicans - JYP 2-1

Takana on aivan huikea perjantai-ilta Isku Areenalla! Sarjakärki on edelleen turkoosi vaikka voissa paistaisi. Monien ihmetykseksi se viimeisten joukkoon veikattu jengi vaan voittaa (lähes) joka ilta.  Hajurako toiseen sijaan venähti jo seitsemään pisteeseen. Kausi on kuitenkin vasta alussa, mutta nautitaan tästä, ei säästellä, huudetaan ja kannustetaan!
Tänään Lahdessa lähdettiin kärkikamppailuun ja nähtiin loistava taisteluvoitto. Pelicansilla oli tältä viikolta takana jo kaksi peliä, joista ensimmäinen hävittiin loppuminuuttien ja jatkoajan virheisiin ja jälkimmäinen meinattiin ryssiä viime hetkillä. JYPille tämä oli viikon ensimmäinen ottelu, joten alkuasetelma oli selvä: miten turkoosi joukkuepeli kestää levännyttä ja aina taitavaa sekä vaarallista JYPiä vastaan?
Ensimmäinen erä oli vielä tasaista peliä. No, tasaista siinä mielessä ettei väsymys painanut turkoosia jalkaa eikä peli vielä ratkennut suuntaan tai toiseen. Pelicans meni jo neljännellä minuutilla 1-0 johtoon, mutta JYP ei saanut vielä turbovaihdetta tai kunnollista painostusta aikaan. Ensimmäisen 20 peliminuutin ajan ei pelottanut eikä tehnyt vielä mieli juhlia voittoa. Erän loppupuolella alivoimassa nähtiin Paakkis-Pärssinen -kaksikolta hieno jalkakikkasyöttö ja purku pois omalta alueelta.
Erätauolla en voinut olla huomaamatta miten muutama pelaaja (sekä joku kuopiolainen) oli käynyt laittamassa puumerkkinsä naistenhuoneeseen. Hmm. Kauden toka lihis on kuvattu jo puoliksi syötynä, oli meinaan sen verran kova nälkä.
Toinen erä oli JYPin, siitä ei pääse mihinkään. Väsymys, lautautumisen puute, liika latautuminen... ihan sama, mutta jalkoihin jäätiin. Jäähyjä tuli liikaa ja kun Myllyniemi jäi hetkeksi yksin, oli tilanne tasan 1-1. Onneksi se herätti turkoosit sydämet taistelemaan ja hakemaan kolmea pistettä kotiin. Smolenakin 2-1 maalia seurasi tavaramerkkituuletus: polvilleen ja kulmaa kohti. Ylivoimalla saatiin paikkoja, niitä ei kuitenkaan käytetty ja tauko koitti maalin johdossa.

Kolmas erä oli tämän kauden pisin, vaikka kestikin 20 minuuttia eikä sekuntiakaan enempää. Se jännitys, se draaman kaari -oijoijoi! Tästä ottelusta ei milloinkaan tule sellaista klassikkoa mitä muistellaan vielä vuosien kuluttua, mutta nyt se on parasta viihdettä mitä tiedän. Maalipaikkoja, Myllyniemen huipputorjuntoja, jäähyjä, taklauksia ja kahinoita... Luistin painoi jalassa, se näkyi katsomoon, se tuntui omassakin kropassa vaikka istui paikoillaan sydän villisti takoen milloin musiikin tahtiin, milloin jättäen lyönnin väliin. JYP otti  aikalisän ja maalivahdin pois, yritti tasoitusta kuudella viittä vastaan...
...mutta lopussa juhli turkoosi kotijoukkue! Koville otti, kuten kuvasta näkyy vaikka hymyilyttääkin.
Tänään annan erityiskunniamainnan Vili Sopaselle. Ottelun avausmaali oli sellainen suoritus, että tiesin laatan painuvan verkkoon jo sillä hetkellä kun Vili sai syötön lapaansa. Ja istuin siellä kaukalon vastakkaisessa päädyssä. Hieno hetki, mikä sitten kantoi omalla tavallaan ihan loppusekunneille ja voittoon asti. JYPin selkäranka alkoi napsua jo hetkellä jolloin sitä ei vielä odotettu.

Risut lähetän ottelun tuomariston suuntaan. Hyvä seepra on näkymätön seepra jonka vihellyksille ei edes ajattele purnata, huono seepra saa yleisön vihellykset ja buuaukset ynnä muuta päälleen kun linja ei pidä tai pilli soi epävireessä. Tänään soi vähintään mollissa.

Kiitos Pelicans!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kirjailija isolla K:lla

Panu Rajala: Unio mystica -Mika Waltarin elämä ja teokset

Tässä osta kirja -päivän ostos, nyt luettuna.

Ensikosketukseni Mika Waltariin oli Sinuhe egyptiläinen ja ihmeteys siitä, miten suomalainen kirjailija on voinut tehdä Egyptiin sijoittuvan teoksen. Siihen aikaan kävin ala-astetta ja luin Viisikoita. Nyt olen tutustunut paitsi Sinuheen, myös kahden kirjan verran Mikaeliin sekä Valtakunnan salaisuuteen. Loistavia kirjoja jokainen!

Kuitenkin tietoni Mika Waltarin teoksista rajoittui historiallisiin romaaneihin, muutamaan Komisario Palmuun ja johonkin näytelmään. Waltarin elämästä en tiennyt sitäkään, ainoastaan yksittäisiä asioita: kun Waltari halusi saada jotain aikaan, hän linnoittautui yksin maaseudulle, söi sieniä tai vastaavia päihteitä ja pääsi sopivaan flow-tilaan missä naputteli romaaninsa. Kovin kärjistettyjä ajatuksia, mutta kuitenkin omalla tavallaan tosia.


Unio mystica on erittäin kattava sekä erinomaisesti kirjoitettu elämäkerta. Se käy nimensä mukaisesti läpi Mika Waltarin koko elämän sekä hänen vähänkin mainitsemisen arvoisensa teokset -niitä sekä erilaisia julkaisuja on valtava määrä. Oikeastaan ainoa syy jättää Unio mystica lukematta olisi järjetön spoilauspelko, sillä Panu Rajala esittelee Waltarin teosten päähenkilöitä sekä juonenkäänteitä ihan loppuratkaisujakin myöten. Valinta on perusteltu, sillä Waltari ja hänen teoksensa ovat niin lähellä toisiaan ja toisiinsa kietoutuneita, ettei yhtä voi kuvitella ilman toista.

Mika Waltari oli ensimmäinen suomalainen maailmanlaajuisesti menestynyt kirjailija. Mies, jota arvostettiin ja kahdittiin ja jolta -ainakin leikillään- meinattiin kieltää osallistuminen kirjoituskilpailuihin, sillä hän olisi voittanut ne menen tullen. Waltari oli myös tosissaan ryhtyessään kirjailijaksi ja hän onnistui tavoitteessaan. Hän todella kirjoitti suuret romaaninsa muutamissa kuukausissa, tehtyään ensin valtavan taustatyön ja saavutettuaan sopivan mielentilan. Hartolan mökkiin majoittui paitsi kirjailija, myös joukko egyptiläisiä joiden läsnäolon perheen koirakin aisti.

Miehestä ja kirjoituskoneesta ei vielä saisi kiinnostavaa tarinaa, onneksi Waltarin elämässä oli paljon muutakin. Kun on tehtävä vaikutus tyttöystävän isään ja samalla kirjoitettava kirja, ei armeijan suorittamista voi sanoa tavalliseksi miehistymisriitiksi. Yliopistotutkintokin oli siihen aikaan mahdollista suorittaa nopeammin kuin tänä päivänä ja kesälomalla ehti hyvin pidemmäksi aikaa Pariisiin kirjoittamaan esikoisromaanin. Naissuhteistakaan ei kiemuroita tai kolmansia osapuolia puuttunut, eikä Waltarin rakkauden tai ihastumisen kaipuu hellittänyt avioliton myötä. Hätäisempi nainen olisi jättänyt hänet, mutta Mika ja Marjatta Waltarin liitto kesti siihen kuuluisaan kuolemaan asti. Ja kun työtahti otti liian koville, helpotus löytyi insuliinilla aiheutetusta koomasta. Kirjalija eli täysillä ja kirjoitti vielä intensiivisemmin.

Panu Rajala on selvästi Waltarin ihailija (syy tähän kerrotaan kirjan lopulla) ja hän kohtelee päähenkilöään velikultamaisella ymmärryksellä, onnistuen kuitenkin hyvin välttämään jatkuvan tai lukijaa ärsyttävän kultaiselle jalustalle nostamisen. Tai ehkä hän tekee sen, mutta lukija on siinä vaiheessa jo niin tarinan lumoissa, ettei välitä. Waltarin elämän lisäksi Unio mystica avaa sivuovia ajan suomalaiseen kulttuurielämään myös teatterin ja elokuvan puolelle. Eri vuosikymmenten ajankuva on elävää, herättäen kaukokaipuun menneeseen sekä vieraille maille. Kirja kannattaa lukea kovakantisena, sillä pokkariversiosta on karsittu kuvat.

Unio mystican ja Mika Waltarin sanoman voisi kiteyttää siihen, että elämässä on kyse ihmisen ja jumalan sekä ihmisen ja ihmisen suhteesta. Kaikki muu on kuin kärpäsen surinaa korvissa, taustalla suuri illusioni.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kauden ekat lihikset

Pelicans - Tappara 3-2 ja
Tästä se lähtee! Ei tiennyt puhallettava peräkärryhahmo vielä tässä vaiheessa, että tuohon asentoon kohosivat turkoosien fanien kädet ottelun päätteeksi. Taustalla odotetaan ovien aukeamista.

Olin invakatsomossa kaverin kanssa, ja ennen peliä päätimme piipahtaa fanishopissa. Se vaati hieman etukäteisselvittelyä, sillä Isku Areenassa on katsomojen takana yksi käytävä, mutta se on eri tasoissa. Katsomokartta näyttää pelipaikkaa tuntemattomille invakatsomon sijainnin kartan alakulmassa. Fanishoppi taas on vastapäisessä kulmassa fanikatsomon takana ja sinne on sisäkautta päästäkseen kuljettava kahdet portaat.

Tiedoksi muillekin, että fanishoppiin pääsee hissillä kun menee ensin aitiosisäänkäynnille, siitä sisään ja hissillä ylös kakkoseen. Sama homma sitten takaisin ja ulkokautta invakatsomoon. Aitiosisäänkäynnin henkilökunta oli ensin hieman ihmeissään kun selitin tilannetta, mutta he pääsivät nopeasti kärrryille ja laskivat meidät sisään, neuvoivat hissiin ja takaisin tullessa vielä varmistivat että meillä on toimiva lippu millä mennä oikeasti halliin. Hyvää palvelua, kiitos! :)

Fanishopista tarttui mukaan uusi kausikirja ja olisin ostanut fanipaidankin. Se jäi toiseen kertaan, sillä uudet paidat saapuvat kauppaan vasta myöhemmin. Vanhat turkoosit paidat oli tosin laitettu erittäin hyvään tarjoukseen...
Nopeasti vähän syötävää, lihis nakilla ja ilman, kera ketsupin ja sinapin -nam! Sitten katsomoon.
Savukoneet ovat puskeneet jään ylle pilven ja ledivalot välkkyvät. Meidän jengi on jäällä mustissa lauantaipaidoissa, me ollaan valmiina, me ollaan Pelicans-perhe!

Lahtelainen yleisö ei kuitenkaan ollut aivan parhaassa terässä: välillä suurimman metelin sai aikaan yksittäinen oranssipaitainen Tapparan kannattaja. Keväällä Isku Areenalla on aivan erilainen meteli, siitä olen varma! Yleisöä oli kummallisen vähän, ainoastaan 4234 katsojaa. Kumma juttu, ettei kauden avaus, erityisesti eilisen voiton siivittämänä, houkutellut paikalle enempää... olivatko kaikki kotona / baarissa katsomassa matsia tai sitten koripalloa?

Nautin monen fanin lailla, näin uskon, erityisesti kahdenlaisista peleistä: äärimmäisen tiukista ja tasaisista väännöistä joissa luistellaan suurella sydämellä sekä murskavoitoista, joissa kaikki onnistuu (Bratislava 2011, kolmas erä). Tämän päiväinen oli tasaista vääntöä, mutta kovin suuria hienouksia itse ottelusta ei jäänyt mieleen. Tärkeintä on se positiivinen tunnetila, mikä vallitsee tätä kirjoitettaessa.
Entinen pelikaani Pekka Jormakka aloituksessa Smolenakin kanssa. Tässä vaiheessa toista erää hoksasin, etten ollut kiinnittänyt mieheen oikeastaan mitään huomiota pelin aikana ja etsin hänet kameralla. Hetkeä myöhemmin Jormakka iski Tapparan avausmaalin. Olisi pitänyt olla hiljaa...
Pieni laitakahina kuuluu peliin ja herättää myös yleisön. Jäähyjäkin otettiin, hieman liikaa turkoosien lasien läpi katsottuna, onneksi kuitenkaan sikamaisuuksia ja ylilyöntejä ei nähty. 
Ei hätää, meillä on veskari, jonka keskittyminen ei herpaannu tapahtui jäällä mitä tahansa.

Keskittymistä tarvittiin koko joukkueelta kun kolmen erän jälkeen oltiin tasatilanteessa. Pienen huilin jälkeen jatkettiin. Tappara otti jäähyn, Aravirta aikalisän ja Smolenak ratkaisi pelin:
Illan minulle mieleenpainuvimmista suorituksista vastasi kuitenkin Jan Latvala. Mies teki jälleen avausmaalin ja varjeli Myllyniemen edustaa varsinkin kolmannessa erässä isännän elkein. Eleetöntä, mutta tehokasta toimintaa. Jan is back!

Ottelun alisuorittajan tittelin annan Pekko Pelikaanille. En ehtinyt lihisostosten takia nähdä Pekon alkushowta jäällä (oletan että sellainen oli, ainakin Pekko kuulutettiin) ja ottelun aikana maskotti lähinnä seisoskeli hieman käsiään heilutellen. Muistan huomattavasti energisemmän ja eläiväisemmän Pekon, joka intoutui juoksemaan portaita We're gonna win'in tahtiin ja otti kontaktia katsojiin.

Hieno aloitus, kaksi peliä ja viisi pistettä! Iltasaduksi luen kausikirjaa.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Turkoosi kausiennakko 2013-14

Tätä on odotettu koko pitkä kesä. Ensimmäiset punertavat lehdet hiekkapolulla tai auringon yhä matalampi kaari taivaalla eivät ole niin varmoja merkkejä syksystä kuin Pelicans-fanien vaellus kohti Isku Areenaa. Sitä kiertokulkua ei sotke lähes helteinsenä käynyt ulkolämpötila, sen määrittää ainoastaan erehtymätön ottelukalenteri.

Yhtä varmasti jokaisena syksynä voidaan lukea ennakkoja ja spekulaatioita tulevasta. Tässä muutamia esimerkkejä:

Jatkoajan toimitukselle kävi jokin lapsus ja runkosarjasijoituksen osalta lista laitettiin turkoosista vinkkelistä aivan väärinpäin. No, sattuuhan sitä.

SM-Liiga ei lähde arvailemaan sijoituksia vaan tyytyy toteamaan keitä Pelicansista poistui ja tuli tilalle ja että meillä on liigan iäkkäin joukkue. Kun rosterissa on supernestoriennätysmies Latvala, niin se on aikasta itsestään selvää.

Suomikiekko sai TOP 50 listalle mahtumaan yhden Pelicans -pelaajan. Minusta sinne viidenkymmenen sakkiin olisi lyhyelläkin matikalla mahtunut hyvin koko turkoosi joukkue valmentajineen ja silti olisi ollut tilaa muiden jengien pelaajille, ainakin yksi per joukkue.

*

Ei nyt kuitenkaan välitetä asiantuntijoista. Joukkueiden ja pelaajien tilastoja voi lukea oikein- ja väärinpäin, osata ulkoa unissaan ja silti mikään ei muuta sitä tosiseikkaa että jokainen fani lähtee kauteen toivoen oman (turkoosin!) jengin voittoa. Yhtä varmaa on myös se, että luvassa on yllätyksiä, pettymyksiä ja jollekin porukalle se suurin kirsikka sitten huhtikuussa. Keskitynkin tässä jutussa turkoosin fanin näkökulmaan ja odotuksiin tulevasta kaudesta.

Olin elokuun alussa Isku Areenalla haistelemassa tulevaa ja seurasin aamujäitä. Yleisölle avoimista harjoituksista oli ilmoitettu etukäteen, mutta sinä maanantaina paikalla oli vain kourallinen väkeä. Suurin yleisöryntäys oli koettu jo edellisellä viikolla. Jäällä se ei kuitenkaan näkynyt, vaan joukkueen tekemisestä välittyi hyvä yhteishenki ja työnteon kunnioittaminen. Jokunen päivä tämän jälkeen nähtiin harjoituskauden ikävin loukkaantuminen, missä olisi ollut ainekset pahempaankiin. Onneksi selvittiin kipsillä ja saikulla.
Kuvankaappaus 6.9. 2013 http://pelicans.fi/joukkue

Tulevan kauden otteluohjelmasta on syytä poimia muutama seikka:

Jokerit
KHL kutsuu tämän kauden jälkeen. Suomalaisen joukkueen osallistumisesta itäiseen liigaan on spekuloitu niin pitkään, että aloin jo epäillä sen toteutumista -kunnes Hjallis piti kuuluisan lahdistötilaisuuden. Yllätyksen pilasi ainoastaan uutisen vuotaminen julkisuuteen jo edellisenä päivänä. Jokereita vastaan on väännetty aina mielenkiintoisia matseja ja joukkue sytyttää lahtelaisen katsomon. Jokerit saapuvat Lahteen 17.9. ja 07.12. Helsinkiin mennään 23.11. ja 05.03.

Viimeinen mahdollisuus nähdä turkoosipaidat ja Jokerit aloituksessa.

Sotshi 2014
Helmikuun lopulla kotimainen liiga on lyhyellä tauolla olympilaisten aikaan. Tauko ei kuitenkaan kestä koko turnauksen ajan, ainoastaan mitalien kannalta ratkaisevan viikon. Ihan ymmärrettävää, sillä kotimaasta ei maajoukkueeseen montaa pelaajaa mahdu, mutta fania uhkaa lievä lätkä-ähky kun seurattavana on kaksi tapahtumaa. Riittävä nesteen ja ravinnon tankkaus lienee suotavaa, jotta kotikatsomoiden suorituskyky pysyy vireessä. Työtä tekevien kannattaa laittaa jo loma-anomusta varten ylös viikot 7 ja 8.

Oululaiset rakkaat viholliset
Henkilökohtainen suosikkivastustajani on Oulun Kärpät. Valitettavasti Kärppiä vastaan on runkorjan aikana ainoastaan neljä ottelua. Kotona 26.11. sekä 23.01 ja vieraissa 25.09. sekä 08.03. Tuo viimeinen päivä on lauantai, joten silloin kannattaa laittaa erittäin vakavaan harkintaan omatoiminen reissu Ouluun, ellei sinne järjestetä fanimatkaa.
Etäkärpät Lahdessa.

Vaikka jokainen piste on tärkeä, kohdataan esimerkiksi minut heikommin sytyttävä Tappara melkein joka toinen viikko. Näkisin kauden aikana mieluummin useammankin Kärppä-kohtaamisen... vaikka sitten tammikuun tasauksessa, mutta se pelattaneen -ellei ihmeitä tapahdu- Jokereita vastaan. Oman mausteensa oululaisten vahvuuten tuo Juhamatti Aaltonen, joka pelaisi vielä Pelicansissa jos vain 5v sopimus olisi yhä voimassa.
EX-valmentaja
Viimeisenä tulevan kauden kohtaamisista on pakko nostaa esille Suikkasen paluu Lahteen TPS:n peräsimessä 15.11. Asiasta ei ole vielä paljoa puhuttu tai kohuttu, mutta onhan siihen aikaakin. Marraskuussa esimerkiksi Etlarikaan ei voi enää sivuuttaa asiaa. Sitä ennen Pelicans käy Turussa jo 19.9. Odotan mielenkiinnolla!

*

Suoritin sunnuntaina viimeisen kauteen valmistavan rutiinin:
Uuden Lahden kiekkonumeron keskeisimpiä kuvia ei kannata kierrättää, ei ainakaan vielä, vaan ripustaa eteisen näkyvimmälle paikalle kylppärin oveen. Kaikki on nyt omalta osaltani valmista. Mietitään hiusvärin vaihtoa sitten pudotuspeleissä...


Pelicans on viime vuosina kunnostautunut erinomaisesti somessa, joten laita viimeistään nyt seurantaan turkoosit Facebookissa ja Twitterissä. Pähkinäkukkula seuraa aktiivisesti kauden etenemistä. Kirjoittelen tänne raportteja niistä otteluista jotka olen nähnyt livenä ja nostan esille ajankohtaisia lätkätapahtumia aina tarpeen mukaan. Keväällä on luvassa jälleen playoff -ennakko sekä kauden tilinpäätös. Liigan lisäksi seurannassa on luonnollisesti maajoukkueen otteet Sotshissa sekä Minskissä. Nopeimmat, lyhyet kommentit ja kannustukset laitan Twitteriin.

Seistään yhtenä rintamana oman jengin takana ylä- ja alamäissä ja tehdään tulevasta kaudesta turkoosein ikinä!



@Tarinankertoja

Lahti. Kiekkokaupunki.
#TUMTUMTUM

PS: muistakaa seurata huomenna klo 18-20 Radio Voiman Pelicans-ilta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lätkähaaste!

Tämä on jatkoa Kotona vieraissa -jutulle.


On kulunut jo tovi siitä, kun Nelonen julkisti (SM-)Liiga pakettinsa: on studion täydeltä asiantuntijoita, enemmän ohjelmaa ennen ottelun alkua, HD-kuvaa joka paikkakunnalta, kaikki matsit suorina ja paketin ostajalle kaupan päälle vielä valtavasti muutakin katsottavaa suoraan omaan töllöön. Mahdollisuus kokea Liigakausi upeampana kuin koskaan!

Ja silti, niin huomasin, oli päällimmäinen tunteeni pettymys.

Ei vieläkään sitä parasta mahdollista pakettia, millä saisin TV-kausikortilla pelkän lätkän kauden alusta loppuun, en sen pidemmäksi aikaa enkä mitään muuta.

Ja sitten mielessäni alkoi itää ajtus, mikä vahvistui päivä päivältä ja kypsyi radikaaliksi ja usean tutun mielestä varsin yllättäväksi päätökseksi: jätin lätkäkanavat tilaamatta. Minä, joka olen parin viimekauden ajan kiirehtinyt töistä kotiin matsin alkuun ja nautiskellut Pelicansin vieraspelit(kin) omalta sohvalta, kämpässä mikä on hankittu sillä perusteella että siellä näkyi URHOtv totali.

Mistä moinen takinkääntö?

Paheeni on jääräpäinen halu saada hullukin idea toimimaan. Elämässä pitää olla haastetta. Miten pärjään ilman TV-Liigalätkää? Kuulosti ensin järjettömän pahalta, mutta sitten löysin asiasta muita puolia. Ensinnäkin olen nähnyt viime vuosina paikanpäällä livenä vähemmän otteluja kuin ennen TV-aikaa. Mikään ei korvaa sitä tunnetta kun pelin näkee Isku Areenalla, siinä kuulee luistimen piirrot jäähän aivan eri tavoin ja elää täysillä mukana tunnelmassa. Ja onhan se mukavampaa hurrata maalille yhdessä usemman tuhannen turkoosin fanin kuin yksin tai parin kaverin kanssa.

Toiseksi minun on ikävä Ili Varmavuon selostuksia vieraspeleistä. Yksikään TV-selostaja ei pysty tarjoamaan sitä taianomaista hetkeä minkä Ili osaa luoda peliin pelkän ääniyhteyden välityksellä Radio Voimalla. TV ja radio eivät lähetä peliä yhtä aikaa, joten oli käytännössä (ainakin minulle) mahdotonta saada hommaa toimimaan yksi yhteen niin, että olisi katsonut kuvan TV:stä ja antanut Ilin hoitaa selostamisen. Siinä tärkeimmät syyt päätökseen.

Rahallista säästöä tästä tuskin tulee, päinvastoin, sillä kanavapaketin kk-maksun sijaan roposeni kilahtavat Isku Areenan kassaan kun maksan yksittäisistä ottelulipuista sekä lihapiirakoista (ovat muuten tosi hyviä!).

Haastettuani itseni haastan myös sinut! Mene kaudella 2013-14 paikanpäälle seuraamaan lätkämatsia, edes yhden kerran. Ei ole väliä minkä jengin matsia tai mitä lippu maksaa tai maksatko sen itse, mutta mene paikanpäälle. Jos et ole vielä kertaakaan käynyt lätkämatsissa: menetä kiekkoneitsyytesi, se ei satu ellet sitten epähuomiossa osu kaukalosta kimpoavan kumilimpun tielle. Jos taas lätkä on sinulle jo henki ja elämä: ota mukaan joku joka ei ole koskaan uskaltanut jäähallin tai ulkojään lähelle. Saatat yllättyä iloisesti kun pääset opastamaan noviisia lajin pariin ja pohtimaan esimerkiksi sitä miksei -tämä on tosijuttu- lätkää pelata useammalla kiekolla...

Nähdään Isku Areenalla tai jos en pääse pelipaikalle olkoon Radio Voima kanssani!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Osta kirja -päivä

Kirjablogien tämän päivän tempaus sai minutkin osallistumaan ja ostamaan kirjan. Tehtävänannon voi lukea Marissa Mehrin blogista.

Koska olen toipilaana kotona jouduin hieman fuskaamaan ja tilaamaan kirjani netistä. Ostin tämän:
Kuvassa on kaverin kirja, mikä minulla on parhaillaan lainassa. Olen menossa tiiliskiven puolivälissä, mutta kirja on niin hyvä että se piti hankkia omaan hyllyyn. Harmikseni kovakantista versiota ei ollut saatavilla, joten jouduin tyytymään pokkariin -onneksi se kuitenkin oli normaalihintainen joten onnistuin kiemurtelemaan läpi tehtävästä.

Tartuin samalla nettikaupan pokkaritarjoukseen ja paketissa saapuvat myös:
     Tamara McKinley: Merten taa
     Juha Seppälä: Ei kenenkään maa
     Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Yksikään näistä kirjoista ei kirjailijoista ei ole minulle entuudestaan tuttu, valitsin ne pelkästään kuvauksen perusteella, joten odotan mielenkiinnolla millaisia tarinoita paketti tuo kotiin.

Milloin sinä ostit viimeksi kirjan itsellesi?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Lumikki ilman kääpiöitä

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Olipa kerran on yksi tämän hetken parhaita tv-sarjoja. Siinä Lumikki ja muut satuhahmot ovat joutuneet kirottuina meidän maailmaamme, unohtaen keitä oikein ovat. Jokaisen saduista edes kiinnostuneen tulisi seurata sarjaa.

Sattumaa tai ei, Salla Simukka on kirjoittanut Lumikin hieman erilaiseen tilanteeseen, keskelle Tampereen talvipakkasia. Yö on pimeä ja veri punertaa hangella.
Lumikki Andersson on lukiolainen, joka sattuu näkemään koulun pimiössä kuivuvia viidensadan euron seteleitä. Lähtökohtaa enempää tarinan juonesta ei kannatakaan ennen sen lukemista tietää, Punainen kuin veri kun on nuorille kirjoitettu jännäri. Ja jatkoa on luvassa: jo ilmestynyt Valkea kuin lumi sekä ensi vuonna Musta kuin eebenbuu. Odotan niitä mielenkiinnolla, sillä aloitusosa oli aikuiseenkin makuun maistuvaa luettavaa. Satujen ystävänä kiinnostuin tästä nähtyäni kirjailijan haastattelun joskus loppukeväästä. Sen perusteella odotin tarinalta enemmänkin satuviittauksia, mutta alun Grimmin Lumikki -lainauksen jälkeen niitä joutui odottamaan aika pitkään, mutta saatiin niitä sitten kirjan loppupuolella. Toisaalta, pitäähän jatko-osiinkin säästää jotain.

"Hanki hohti valkeana. Vanhan lumen päälle oli viisitoista minuuttia sitten satanut uusi, puhdas ja pehmeä kerros. Viisitoista minuuttia sitten kaikki oli ollut vielä mahdollista. Maailma oli näyttänyt kauniilta ja tulevaisuus oli häivähtänyt jossain edessäpäin valoisampana, rauhallisempana ja vapaampana. Tulevaisuus, jonka takia kannatti ottaa hurja riski, jättää kaikki yhden kortin varaan, yrittää riuhtaista itsensä irti kerralla."

Lumikki on sopiva nuorten jännärin päähenkilöksi: fiksu olematta kuitenkaan liian ärsyttävän nokkela. Itsenäinen, moderni nuori nainen joka toimii hyvin tämän sadun puikoissa. Nuortenkirjoissa on kohdallani usein, jo nyt aikuisena, se ongelma ettei se välttämättä ole uskottava jos hahmot tekevät liian aikuismaisia asioita. Punainen kuin veren lukiolaiset pystyivät ratkomaan rikoksen keinoilla, joita heillä ihan oikeastikin (no, genren antaessa tiettyä liikkumavapautta) olisi käytettävissä -uskottavuuspisteet tästä kirjailijalle, samoin hahmoista joita aikuinenkin pystyy ymmärtämään, vaikkei ihan aina samaistumaan.

Kirja on varsin lyhyt, mutta harvempi nuortenkirja muistuttaa ulkoisesti tiiliskiveä, joten se annettakoon anteeksi. Noin kahteen ja puoleensataan sivuun on nimittäin saatu mahtumaan varsin paljon tapahtumia keskittymällä olennaiseen.

Punainen kuin veri on mielestäni kaunein tänä vuonna julkaistuista kirjoista. Kolmivärinen design sopii satuun upeasti ja kiinnittää huomioni aina kun näen kirjan. Melkein tekisi mieli hankkia tämä hyllyyn pelkän kannen takia...
Aukuiset lukijat: hypätkää rohkeasti Lumikin matkaan tai hankkikaa kirja lahjaksi jälkikasvulle!