torstai 27. marraskuuta 2014

Westerosin viimeisimmät kuulumiset

George R R Martin: Lohikäärmetanssi 2

Juttu käsittelee Tulen ja jään laulun viidettä ja uusinta osaa, joten luvassa on muutama spoileri jos et ole vielä edennyt sarjassa näin pitkälle. Olen aiemmin esitellyt Lohikäärmetanssi ykkösen.

Tämän kirjan lukemiseen upposi kyllä luvattoman kauan aikaa... Hankin sen heti ilmestymisen jälkeen ja kuitenkin luin syksyn aikana monen monta muuta kirjaa yhtä aikaa. Halusin toki päästä tämänkin loppuun, mutta viime kuukausina on ilmestynyt useita kiinnostavia kirjoja sekä kirjallinen kiekkokierros -lukuhaaste on vienyt mukanaan... Oli niin paljon helpompaa laittaa Lohikäärmetanssi hetkeksi syrjään kuin jättää vaikkapa Teemu odottamaan lukemista. Ja olihan taustavaikuttajana myös se seikka, että kirja on jo kertaalleen englanniksi luettu. Sekä luopumisen tuska: jatkoa ei ole julkaistu vielä millään kielellä. Nyt on vain odotettava.

Mutta millaisin fiiliksin?
Värijärkevän kuvan ottaminen marraskuun pimeydessä -mahdotonta.
Lohikäärmetanssin jälkimmäinen puolisko ohittaa Korppien kestin lopun ja nyt mukana on koko Westerosin hahmokaarti. Tapaamme jälleen esimerkiksi tyrmään päätyneen Cersein sekä pikkutytön joka ei suostu kertomaan kuka on. Koska kertojahahmoja on enemmän kuin aiemmassa osassa, joutuu lukija odottelemaan pidempään ennen kuin pääsee jälleen jonkin tietyn hahmon matkaan. Henkilögalleria on onneksi sen verran herkullinen, ettei aika tullut pitkäksi minkään hahmon kanssa. Tosin toivon, edelleen, ettei hahmoja tule enää enempää eikä käsittääkseni ole tulossakaan. Juonenkäänteitä tässä kakkososassa oli enemmän kuin ykkösessä. No, mitäpä muuta olisi voinut odottaa.

Kuulemma jossakin internetin ihmeellisen maailman syövereissä on fanien arvauksia sarjan tulevista tapahtumista sekä loppuratkaisusta. Okei, tämä on itsestäänselvyys. Siis: sellainen fanien kyhäämä arvaus, minkä kirjalija itse on myöntänyt olevan oikein. Tämä olikin sitten allekirjoittaneelle uutta tietoa. En ole tuota arvausta lukenut enkä näillä näkymin lue. Ja totta puhuen en tiedä onko kirjailija vahvistanut jonkin tietyn arvauksen oikeaksi vai onko hän vain todennut että joku niistä on oikein. Mutta kaiken kaikkiaan jännittävä tilanne, enkä keksi yhtään vastaavaa ennakkotapausta, missä kirjailija olisi kertonut etukäteen noinkin seikkaperäisesti mitä kauan odotetussa loppuratkaisussa tapahtuu. Ja jälleen oletan että se arvaus on seikkaperäinen. No, se siitä.

Lohikäärmetanssi kakkosen luettuani jään odottelemaan jatkoa haikein ja odottavin fiiliksin. Seuraava, ja toivottavasti todellakin toiseksi viimeinen osa näyttää paljon mitä tarinan lopulta on odotettavissa ja pystyykö kirjailija viemään juonenkäänteet suosiolla loppuun. Ja ennen kaikkea haluan tietää miten käy eräälle henkihieveriin jätetylle hahmolle!

Kirja on ollut luettavana jo muutaman kuukauden, joten uskallan laittaa kansien välistä kohtuullisen spoilaavan lainauksen:

Daenerys Targaryen loikkasi lohikäärmeen selkään, tarttui keihääseen ja repi sen ulos. Sen kärki oli puolittain sulanut, rauta punahehkuista. Hän viskasi sen pois. Lohikäärme vääntelehti hänen allaan. Sen lihakset väreilivät, kun se keräsi voimiaan. Ilma oli hiekkaa sakeanaan. Dany ei nähnyt ympärilleen, ei pystynyt hengittämään, ei pystynyt ajattelemaan. Mustat siivet paukahtivat kuin salamanisku, ja yhtäkkiä tulipunainen hiekka vajosi kauemmas hänen allaan.
Päästään pyörällä Dany sulki silmänsä. Kun hän aukaisi ne uudelleen, hän näki kyynelten ja pölyn läpi vilaukselta meereeniläisiä kaukana alhaalla juoksemassa portaita ylös ja kadulle.
Piiska oli yhä hänen kädessään. Hän läimäytti sillä Drogonia kaulalle ja huusi: "Korkeammalle!" Hänen toinen kätensä puristi selkäkilpiä, sormet etsivät otetta. Drogonin suuret, mustat siivet piiskasivat ilmaa. Dany tunsi sen kuumuuden reisiensä välissä. Hänen sydämensä oli pakahtumaisillaan. Nyt, hän ajatteli, nyt, totisesti, tee se, vie minut mukanasi, LENNÄ!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Nollapelillä Lukko auki viikonloppuun

Pelicans - Lukko 3-0

Eilinen lumisade kuorrutti Lahden valkoiseen vaippaan ja illalla Pelicans viimeisteli talvifiiliksen voittamalla Lukon puhtaasti kolmella maalilla. Kauden missioni eli Isku Areenan parhaan paikan metsästys osui tällä kertaa aivan uudelle paikalle, kirjaimellisesti, sillä viime kaudella tätä paikkaa ei ollut edes olemassa:
Isku Areenalla oli ennestään kuusi invapaikkaa, joista lähes kaikkiin oli myyty kausari ja ne muutamat irtoliput menivät heti kun ne tulivat myyntiin. Harmillinen tilanne kaverilleni, joka olisi halunnut päästä edes yhteen peliin. Onneksi Pelicans järjesti kaksi uutta invapaikkaa ravintola Lämäriin hallin toiseen päätyyn. Veikkaan, ettei tuossa ole käytännössä tehty muuta kuin laitettu laput pöytään, mutta tärkeintä on että saatiin kauan kaivattuja uusia invapaikkoja. Lippuja tuli hankittua kerralla useampi, joten seuraan tässä katsomossa vielä muitakin otteluita. Lisää mietteitä tästä paikasta on jutun lopussa.

Ensimmäinen erä ei -eikä oikeastaan koko ottelu- tarjonnut mitään ihmeellistä peliesitystä. Kuitenkin se riitti voittoon ja keskiviikkona rämmittiin niin pahasti Turussa, että kolme pistettä sen jälkeen tuntuu kiekkomaailman lottopotilta. Avausmaali saatiin nopeasti vaikka peli oli keltapaitojen hallinassa. Pelin jälkeen tuntuu hyvältä, tottakai, ja kuitenkin tekee mieli päästä pois tästä on/off -tilasta. Tarvitaan tasaisempaa suorittamista ja romahtamiset saisivat jo jäädä.
Ensimmäisen erätauon eväänä oli jälleen lihis ja pienen pähkäilyn jälkeen otin siihen nakinkin. Kokeilin nakkia joskus parisen vuotta sitten enkä oikein vakuuttunut, joten se jäi pitkäksi aikaa. Liekö maku muuttunut tai sitten nakki vaihtunut toiseen mutta ei siinä mitään vikaa ollut ja hyvin maistui. Mausteissa menin yhä vakiolla eli ketsuppia + sinappia.

Toisen erän pelitapahtumien kohdalla heittää näin vuorokautta myöhemmin jo tyhjää ja ihmekös tuo: erä oli maaliton.
Toisella erätauolla otin jälleen hatkat ja livahdin fanishoppiin ostamaan joulukalenterin. (Jos joku ihmettelee ja huolestui että miten se invapaikalla ollut kaverini pärjäsi tällä välin, niin oikein hyvin pärjäsi ja ne lihikset ostin molemmille.) Vitonen ei ole paha hinta tästä vuoden parhaasta joulukalenterista. En edes muista milloin viimeksi olen hankkinut joulukalenterin... Pieni dilemma tässä tosin on: olen oikeastaan lopettanut suklaan syömisen joten ehkä syötän ne jollekin vapaaehtoiselle sielulle ja toivon että luukkujen takana on suklaan lisäksi myös kuvia. Odotan jo jännityksellä joulukuun alkua!

Kolmannen erän kohokohta oli upean syöttelyn ja tarkan kudin synnyttämä kolmas maali. Liekö sitten vastustajan heikkoutta kun loppusummerin lähestyessä en edes pelännyt kavennusmaaleja. Tosin suuri osa tästä kunniasta menee Pelicansin maalin tukkeena olleelle miehelle:
Liigauransa ensimmäisen nollapelin napannut Janne Juvonen ei ottelun päätteeksi paljoa riehaantunut. Pieni hanskan heilautus ja se oli siinä. Parisen viikko sitten Kalpaa vastaan nähtiin sentään kunnon tuuletukset vaikka selän taakse livahti yksi kiekko (katso kuva täältä). Kenttäpelaajat sentään hoksasivat nostaa käsiä ja mailaa kohti kattoa.

Ensi viikolla onkin vuorossa pelkkiä vieraspelejä, vaan eipä tuo haittaa. Raksila kutsuu viikon kuluttua kun lähden kannustamaan turkoosipaidat jälleen voittoon Kärpistä!


Paras paikka?
Eilen paikkani oli saattajana katsomossa pyörätuoli Lämäri. Lipun hinta 8,50e toimituskuluineen.
Näkymä jäälle pelin aikana kun kuva on otettu suunnilleen kasvojen korkeudelta ja ilman zoomia:
Käytännössä saattajan paikka on aina seisomapaikka, mutta jos lähettyvillä on vapaita tuoleja ja invakatsomossa on tilaa, niin istuakin voi. Eilisen pelin seurasin seisten. Invakatsomossa ei ole vakiona tuoleja, mutta hallin henkilökunta tuo sellaisen pyydettäessä jos on liikkeellä vaikkapa rollaattorin tai kainalosauvojen kera. Ne kaksi muuta invapaikkaa (4+2 paikkaa) sijaitsevat tässä samassa päädyssä mutta kulmissa. Liput Lämärin invakatsomoon myydään vain Pelicansin toimistolla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun seurasin pelin Lämärin puolelta, mutta olen käynyt siellä aiemmin muutaman kerran. Ravintolassa tarjoillaan arkisin lounasta ja pelin aikana se on hallin ainoa anniskelupaikka, missä voi seurata peliä. En hoksannut ottaa yleiskuvaa Lämäristä, mutta sellainen löytyy ihan panoramana Pelicansin sivuilta. Kiitos limonadia ja kahvia tujumpien virvokkeiden, Lämärissä on huomattavasti vauhdikkaampi meno kuin katsomon puolella. :) Toisaalta, siellä oli myös jengiä joka katseli ottelua screeniltä eikä livenä. Outoa, minusta.

Katsomopaikkani plussat ja miinukset:
+ invapaikka on lähes ilmainen (4,25e/lärvi)
+ seisominen on terveellisempää kuin istuminen (saattaja)
+ ravintolassa on lämmin ja tarkenee ilman takkia
+ eturivin paikka
+ korkealla
+ ravintolassa on tiivis tunnelma
+ pöytätilaa eväille yms.
+ lihiksiä saa alakerrasta
- jäälle katsellaan ikkunan sekä muikkuverkon läpi
- Pelicansin hyökkäyspääty vain yhdessä erässä
- pitkä matka toiseen päätyyn
- kuulutuksia ja musiikkia ei oikein kuule ikkunan läpi
- ravintolassa voi olla vähän liiankin tiivis tunnelma

Pikatuomio: tätä halvemmalla peliin pääsee vain ilmaiseksi, mutta jäin kaipaamaan ottelun ääniä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kirjallinen kiekkokierros: Turku

Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa (Gigi ja Henry 1)

Steampunk. Ihan uusi genre luettavaksi. Fantasian alalaji kuitenkin.

Ennakkokuvitelma nimen perusteella: jotain sotkuista, ja "kill you all" -meininkiä. En edes tiedä onko tuo jälkimmäinen punk-musiikkia vai ei ja liittyykö se steampunkkiin. Kill you all, enivei.

Todellisuus: yhdistelmä teknologiaa ja yliluonnollisia elementtejä, sijoittuu jokseenkin vinksahtaneelle 1800-luvulle. Kuulostaa oikein sopivalta!

Ja sitten tarinaan:
Tartuin paperiin ennen kuin joku muista ryysyläisistä ehtisi napata sen. Se tuntui minun sormiini tavallista paksummalta ja sen pinta oli röpelöinen. Kallista paperia. Jopa siihen piirretyt kirjaimet oli tehty niin vahvalla musteella, että ne nousivat kohokuviksi peukaloni iholle. Ne sanoivat:

Herra Lukas (Konstantin IV Astronomikos) Gregorovits
Kelpepperinkatu, lihakaupan yläkerta.

"Mitä siinä lukee?" Henry harppoi viereeni ja kurkisti lappua, jota puristin kädessäni. Tuijotin edelleen paksulla, punertavalla musteella piirrettyjä kirjaimia. Kurkkuani kuristi.
"Siinä on minun isäni nimi ja osoite."
"Onko se kirje? Miksi olet noin järkyttynyt?"
"Ei. Sinä et ymmärrä, Henry. Siinä on minun isäni nimi. Hänen oikea nimensä."
Olin kertonut Henrylle, meidän tarinamme. En sitä juttua, jota kerromme kaikille muille, jotka kysyvät, vaan oman, oikean tarinamme.

Gigi on maanpaossa elävä prinsessa. Itäisen Euroopan Umbrovian valtakunta on vaihtunut Grönlannin rannikkokaupungin Keloburgin yksinkertaiseen elämään. Gigin perheen rauhallinen ja tuntematon elämä rikkoutuu kun heidän asuntoonsa heitetään pommi ja hän joutuu seikkailuun ystävänsä Henryn kanssa. Juonellisesti Kerjäläisprinsessa on varsin suoraviivaisesti tapahtumasta toiseen etenevä tarina nuorille ja sitä vanhemmillekin lukijoille. Sivujen edetessä tiputellaan mukavasti tietoa menneestä ja uusia koukkuja nykyhetkestä.

Gigin ja Henryn tarinan paras ja minulle koukuttavin asia on sitä varten luotu maailma: muutos luonnonhistoriassa ja jään alta puoliksi paljastunut Grönlanti. Keloburgin kaupunki haisee oikealta jo pelkkien sanojen kertomana ja tekniset kojeet naksahtelevat eteenpäin pitkin linnan käytäviä. Yliluonnollista osuutta tässä edustavat omaa hassua murrettaan puhuvat ihmissudet. Kirjaan keksitty nimistö tukee mukavasti maailmansa uskottavuutta, Keloburgissa piipahtaisi mielellään muutenkin kuin kirjan sivuilla.

Kerjäläisprinsessa alkaa sivun mittaisella kohtauksella jostain kirjan myöhemmiltä sivuilta. Minulle se muistutti liikaa Twiligteja (ihan ok luettavaa viimeisen osan sivulle noin sata asti, sen jälkeen mentiin pahasti pöpelikköön) enkä vielä innostunut tarinasta. Sen sijaan seuraava sivu tarjosi nannaa! Se esittelee Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantininan eli Gigin nimen koko kauneudessaan. Okei, minulla onkin fiksaatio useamman (aatelis)nimen sointuviin kokonaisuuksiin... Sen jälkeen tarina rullasikin vauhdilla loppuun asti, ilman turhaa tyhjäkäyntiä. Kirjassa on vain vajaa 200 sivua, onneksi jatko-osat ovat pidempiä.

Kirja on viihdyttävä ja nopealukuinen, eikä steampunk -genren kannata antaa olla liian suuri este Kerjäläisprinsessan lukemiselle. Fantasian, tieteiskirjallisuuden, seikkailun tai tekniikan ystäville tämä on varmasti mukava kokemus, suosittelen! Hyvää kotimaista kirjallisuutta ei ole koskaan liikaa. En kuitenkaan päässyt vielä kunnolla sisään päähenkilöiden hahmoihin ja persooniin tai samaistunut heihin, mutta eiköhän tämä korjaannu jatko-osissa.

Magdalena Hai on kirjailijapseudonyymi jonka nettisivu ei kotipaikkaa kerro ja se hänelle sallittakoon. Sain Osuuskummalta Twitterissä vinkin että hän on "(ainakin melkein) Turusta", joten sinne Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 -lukuhaaste minut nyt vei. Ja hei, onhan liigajoukkueillakin pelaajia aina ulkomaita myöten, joten pieni apu on myös tällä kiekkokierroksella sallittua. TPS antoi viime viikolla potkut koko valmennusjohdolle ja sillä oli piristävä vaikutus joukkueen peliin. Kerjäläisprinsessa oli viihdyttävää luettavaa ja pelisuunnitelma uskottava. En vielä rakastunut Gigiin ja Henryyn, joten ottelupisteitä tästä kilahtaa kahden verran. Mutta pidin tarinasta niin paljon että luen ihan varmasti loputkin osat. Magdalena Hai on erittäin pätevä valinta Tepsin uudeksi valmentajaksi!

Kerjäläisprinsessa on myös marraskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Messu- ja kiekkolauantai

Vietin eilen mukava päivän Messukeskuksessa sekä Isku Areenalla. Piipahdin ensin kaverilla kylässä (ja syömässä -hyvää ruokaa oli, kiitos!) ja suuntasin sitten yhden aikaan Kätevä Tekevä Lukeva messuille. Yhteen viikonloppuun oli jälleen koottu kädentaidot, harrasteet sekä lukeminen. Vierailin messuilla myös viime vuonna. Idea ja sisältö oli hyvin pitkälti sama, nyt mukana oli myös Kivi- ja korumessut.

Tässä kuvapainotteinen raportti messujen kohokohdistani ja sen jälkeen juttua Pelicansin pelistä sekä pohdintaa yleisökadosta.

Aloitin messut Lukevasta. Siellä oli myynissä uusia kirjoja sekä vanhempia antikvariaatin osastolla.

Ja sitten hetimiten ohjelmaan. Kirjalijat Siri Kolu ja Magdalena Hai olivat koululaisten haastateltavana ohjelmalavalla. Juttua riitti tunniksi ja koululaiset olivat tehneet taustatyönsä huolella: lukeneet kirjat sekä miettineet kysymykset. Ilmassa oli havaittavissa pientä alkujännitystä, mutta hei, se kuuluu asiaan. :) Tämä setti oli selkeämpi ja mukavampi seurata kuin vuoden takainen kirjaston lukupiirin Maija Vilkkumaan haastattelu.

Siri Kolulla oli jutustelussaan valtavasti energiaa! Häntä haastateltiin Me Rosvolat sekä PI (Pelko Ihmisessä) ja IP (Ihmisen puolella) -kirjoista. En ole lukenut näistä yhtäkään, mutta haastattelun perusteella ainakin PI ja IP on pakko lukea jossain vaiheessa. Hetkinen, niistähän tulee yhdessä PIIP! Me Rosvolat pyörii muuten tällä hetkellä näytelmänä Lahden Kaupunginteatterissa.

Magdalena Hai kertoi Gigi ja Henry -trilogiastaan. Lajityyppinä on minullekin ennestään tuntematon steampunk ja sain hieman esimakua siitä mitä on luvassa, nimittäin sarjan aloitusosa Kerjäläisprinsessa odottaa vuoroa lukupinossani. Sarjan kaikki osat ovat jo ilmestyneet, onneksi haastattelussa ei menty liian syvälle tarinan juonenkäänteisiin. Olen lukenut trilogiasta paljon kehuja ja onnekseni tämä A) sopii kirjalliselle kiekkokierrokselle ja B) löytyi lähikirjaston hyllystä.

Ohjelmalava oli sisustettu oikein kotoisaksi, tässä vielä lähempi kuva Sirin ja Magdalenan kirjoista. Haastattelun jälkeen jäin norkoilemaan paikalle josko saisin vaihdettua naisten kanssa sanan tai pari tai kivan yhteiskuvan tänne blogiin. Yleisökysymyksiä kun ei tällä kertaa tarjottu, olin jo varautunut siihenkin. No, luulin tilaisuuden koittaneen, ehdin jo avata suuni ja sitten Magdalena nykäistiin jonnekin. Ja Sirilläkin oli meno päällä.

Hetken hämmennyksen jälkeen iski sitten se todellisuus että ehkä ei kannata mennä örveltämään keskelle toisten ohjelmaa. :D Kirjailijoilla kun selvästi näytti olevan vielä jotain aikataulutettuna ja haastattelu oli muutenkin venähtänyt pitkäksi.

Siri ja Magdalena, mukava kun kävitte täällä! Saitte myytyä tarinanne minulle.

Enpä muistakaan milloin viimeksi olen käynyt kirjastoautossa... nyt sekin asia tuli paikattua. Pieneen tilaan mahtuu yllättävän paljon kirjoja.

Ja sitten Kätevän puolelle. Täällä oli myynnissä erilaisia askartelu- ja käsityötarvikkeita sekä valmiita tuotteita. Omilla pisteillään esiteltiin kädentaitoja ihan käytännössä. Lähestyvä joulusesonki näkyi monella myyjällä.

Lisää jouluaihetta. Paperikassitkin ovat söpöt!

Käsintehtyä suklaata. Sinkkunaisen pelastus on tehnyt hyvin kauppansa.

Keittiössä valmistui jotain herkkua rusinoista ja appelsiinista.

Tähtianis. Söpöin mauste ikinä?

Tekevään oli pystytetty oikein uima-allas ja siellä pääsi kokeilemaan sukellusta.

Nukkekotinäyttely oli suosikkini Tekevän puolella. Jouduin oikein hillitsemään itseäni, etten olisi rikkonut kieltoja ja koskettanut teoksia. Nukkekotien messuteema oli joulu.

Voisin sisustaa oman kylppärin näin. Tumma sininen ja kulta on niin upea yhdistelmä, että aivan sama vaikkei tuolla ole pesukonetta...

Sininen nukkekoti oli ulkopuolelta suosikkini.

Ei aivan nukkekoti, mutta nukkuva prinsessa herättää aina mielikuvituksen.

Nukkekodit on myös sisustettava. Pisteet sille joka jaksaa väkertää näitä käsin! Pikkiriikkisten Englanninlakritsien koko oli noin milli kertaa milli.

Kivi- ja korumessuilla ei ollut minulle oikein mitään nähtävää. Olen pyöritellyt kiviä ihan tarpeeksi opiskeluaikoina enkä oppinut tunnistamaan niitä kunnolla. Sama "vika" on kasveissa: ne pysyvät paikoillaan eivätkä tee mitään. Yritä siinä sitten kasvikirjan kanssa erottaa heinää toisesta... Eläimet sentään liikkuvat ja ääntelevät, mikä helpottaa tunnistusta.

Kivien lisäksi myynnissä oli kiviharrastajien välineitä sekä koruja. Olen käynyt aiemmin Kivi- Ja korumessuilla kun ne järjestettiin Jokimaalla ja silloin tarjontaa oli paljon enemmän. Eilinen valikoima oli vain murto-osa siitä.


Pelicans - Kalpa 3-1

Hieman ennen puoli viittä jätin hyvästit messuhallille ja siirryin muutaman sadan metrin päähän Isku Areenalle. Ja onhan se kaunis myös hämärässä.
Tunnustan, että tässä vaiheessa iltaa alkoi jo painaa pieni turnausväsymys. Se ei tarkoita etteikö kalakukko olisi kelvannut iltapalaksi, se maistui oikein mukavasti. Ottelussa nähtiin pari rankkaria ja Pelicansin maalilla jo useamman matsin torjuntavastuussa häärinyt Janne Juvonen teki vakuuttavan iltapuhteen. Nuorukainen on vihdoin saanut kunnolla vastuuta ja vastaa mainiosti huutoon.

Ottelun negatiivisin asia oli edelleen järkyttävän pieni yleisömäärä: 3112. Se latisti pakostakin tunnelmaa katsomossa. Tarjoaisin niin mielelläni vedenkestävän ratkaisun ja palauttaisin katsojat halliin... mutta miten? Onko taloudellinen tilanne niin paha? Vai kiekkoviihde kärsinyt täydellisen inflaation kesän aikana?

Keskustelin asiasta jokin aika sitten kaverin kanssa. Loppupäätelmämme oli se, että ihmiset menevät mieluummin perheen kanssa vaikkapa leffaan tai tilaavat lätkän kotiin maksukanavilla. Se on poppareineenkin edullisempaa kuin lähteä lätkämatsiin ja vetäistä hodarit. En ensin suostunut sulattamaan päätelmää, sillä olen tehnyt päinvastaisen ratkaisun: katson lätkän paikanpäällä ja olen karsinut muut vapaa-ajan huvimenot minimiin. Kerran turkoosi sydän, aina turkoosi, näes.

Rahan lisäksi, ikävä kyllä, myös joukkueen pärjääminen vaikuttaa katsojamäärään. Ymmärrän että voittoputkessa on mukavampaa lähteä hallille, mutta ei se tarkoita automaattisesti seuraavan ottelun voittoa. Eikä tappiota aina seuraa toinen tappio. Siipirikkoinenkin lintu pysyy ilmassa tahdonvoimalla, se nähtiin Kärppiä ja nyt Kalpaa vastaan. Jäälle ja katsomoon tulisi lähteä "me voitetaan" -asenteella, ei nykyisellä "ääh, katellaan josko".

Pelicans on tarjonnut ainakin kahtena lauantaina lipun ennakkoon ostaneille vapaan pääsyn aiemmin päivällä pelattuun A-junioireiden otteluun. Normaalisti maksutta pääsee vain kausikortilla. Mukava idea, mikä toivottavasti houkuttelee lisää katsojia junnujen peliin. Hankin molemmilla kerroilla lipun vasta luukulta, joten se optio jäi käyttämättä. Ja vaikka olisin ostanut lipun ennakkoon, niin kahden matsin katsominen peräjälkeen olisi ehkä ollut hieman liikaa. Eri asia on sitten vaikkapa MM-kisoissa missä matsien välissä on ohjelmaa ja tekemistä.

Muistaakseni joku fani oli ehdottanut Facebookissa että lauantain lipulla saisi puoleen hintaan lipun esim. tiistaille, niin se kannustaisi jengiä halliin. Kannatan ideaa, tai vaikka kaksi peliä yhden hinnalla -tarjousta. Kokeilusta tuskin olisi haittaa kenellekään. Ja varmasti pelaajistakin on mukavampaa luistella jäälle kun katsomossa on porukkaa.
Näillä Juvosen eilisillä tuuletuksilla oli mahtavaa lähteä maaottelutauolle! Nyt parannellaan jätkät sairastuvalta pelikuntoon, levätään ja lähdetään uudella sykkeellä loppukauteen. Voitto revittiin eilen väkisin, silti peli näytti varsinkin kolmannessa erässä tutulta turkoosilta taistelulta.
Lisää tätä kiitos!


Paras paikka?
Eilen paikkani oli katsomo D1, rivi 13, paikka 15. Hinta 21,50e toimituskuluineen.
Näkymä jäälle pelin aikana kun kuva on otettu suunnilleen kasvojen korkeudelta ja ilman zoomia:
Di katsomo on radiomastojen päädyssä ja Pelicans hyökkää tähän päätyyn toisessa erässä. Katsomo on myös jo tältä kaudelta tuttu, istuin täällä aiemmin alarivillä, silloin hieman keskemmällä. Ja aikanaan minulla on ollut täällä kausari. Nyt paikanvalinnan teki puolestani, tavallaan, isä joka oli jo ostanut lipun samaan päätyyn. Hankin omani vasta lippuluukulta, sillä nykyisellä yleisökadolla ei tarvitse pelätä jäävänsä ovien ulkopuolelle. Rivi 13 on katsomon toiseksi ylin, joten näkyvyys oli aivan eri luokkaa kuin alariviltä.

Katsomopaikkani plussat ja miinukset:
+ hallin edullisin istumapaikka
+ päädyssä ylimmät rivit on paras valinta
+ lihiksiä saa katsomon takaa
- Pelicansin hyökkäyspääty vain yhdessä erässä
- päätyverkko haittaa näkyvyyttä
- pitkä matka toiseen päätyyn
- muovipenkki

Pikatuomio: ihan jees, vähän tuttua huttua, joten ei mitään spesiaaleja tuntemuksia.