lauantai 26. lokakuuta 2013

Helsingin kirjamessut

Aina sinne on pitänyt mennä, en vain ole ehtinyt / viitsinyt / jaksanut jne. Nyt kävin, vihdoin, Helsingin kirjamessuilla. Tai ylipäätään ensimmäisillä kirjamessuilla ikinä.

Luin etukäteen muutaman blogijutun, joissa jaettiin vinkkejä ja tehtiin suunnitelmia asioista mitä messuilla kannattaa tai pitää nähdä ja tehdä, mihin osallistua. Kaikista näistä jutuista välittyi paitsi innostus, myös valtava kiire. Otinkin aivan erilaisen teeman lokakuiseen lauantaihin: stressitön kiva päivä, teen mitä huvittaa, pääasia ettei tarvitse olla kotona siivoamassa. En lukenut ohjelmaa etukäteen, menin vain paikalle ja kiertelin ympäriinsä. Päivä oli mukava, tosin ohjelmaa sitten selaillessani huomasin, että messujen kiinnostavimmat esiintymiset olisivat olleet vasta sunnuntaina. Seuraavalla kerralla sitten... tässä kuvia ja tunnelmia, elämyksiä lauantailta:

Aiemmin lukemani Sillanrakentajat on saanut jatkoa. Vielä en ole Keikariin käpistelyä enempää tutustunut, mutta jos se Sillanrakentajat hankkinut joulupukki lukee tämän, niin Keikari olisi erittäin toivottu joululahja (ei kuitenkaan pakkohankinta).

Valmiiksi signeeratut teokset olivat joko suosittuja tai sitten niitä oli laitettu hyllyyn vain muutamia. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. :)

Pikkukirja poikineen. En ole tällaista vielä lukenut enkä muista oikeaa nimeäkään, mutta ymmärrän hyvin millaisen hyödyn saavuttaa kun ottaa muutaman kappaleen näitä eikä "oikeita" kirjoja rinkan pohjalle lähtiessään junamatkalle Siperian halki.

Historian siipien havinaa sisustuksessa sekä kirjan lehdillä. 

Tässä kirja, mitä lähdin bongaamaan luettuani ihan sattumalta YLEn jutun: kahden hengen uusi padasjokelainen kustantamo Imogen Books ja ensimmäisenä julkaisuna Autuaiden saari, 1000-sivuinen kertomus rakkaudesta ja maailmankaikkeuden historiasta. Ja kuulemma paljon muustakin, se selvisi messuilla.

Andrei Pajanne oli vakuuttava esitellessään kirjaa, joten tässä hän signeeraa Autuaiden saarta minulle.  Odotan mielenkiinnolla mitä saari pitää sisällään -Imogenin nettisivulla oleva esittely ei kerro läheskään kaikkea! 

Välkkyvät jouluvalot kirjamyyntiä piristämään -why not?

Isojen kustantamojen pisteet olivat messuhalliin pystytettyjä kirjakauppoja, joissa piipahti niitä suurimpia kirjailijatähtiä. Kaikki kuumimmat bestsellerit olivat saatavilla, mutta itse en niitä lähtisi Helsingistä asti raahaamaan. Lasten kirjoja etsiville messut on hyvä paikka tehdä muutamien eurojen löytöjä.

Kaikken mielenkiintoisin kirjavalikoima oli antikvaristen messujen puolella. Sieltä saattoi tehdä edullisia ja hyviä löytöjä tai maksaa enemmän harvinaisuudesta. Vanhojen kirjojen selaaminen myös oli jännittävää! En edes huomannut ottaa kuvaa siltä puolelta hallia.

Kirjapinoista oli tehty taidetta. Ja lisää on sitten kansissa ja niiden välissä.

Lepotuolit -check! Sipsit -check! Kirjat -chekchekchekchekchekchekchekchekchekchek!

Hieman erilaista perspektiiviä kirjailijahaastatteluun viidakon kätköistä. Istumapaikat täyttyivät jo hyvissä ajoin. Katselin esityksiä vain pikaisesti ohikulkeissani. Sunnuntaina olisin seurannut useammankin fantasia -jutun.

Hetkinen... tyhjää tilaa messuhallissa. Uskomatonta! Helsingin matkamessujen perusteella odotin kirjamessuilta infernaalista tungosta enkä sellaiseen joutunut. Hetkellisiä, paikallisia ruuhkia toki oli, mutta käytävillä mahtui kulkemaan. Outoa. Ja vielä lauantaina. Yllättävää.

Tyhjän tilan luona oli hienoja taideteoksia...

...suosikkini olivat kirjataulut. Tästä saisi todellista kolme deetä kotiin!

Tämän on koonnut osaston se kaveri, jolla on MacGyver -merkki suoritettuna. Hauska idea!

Ilman metrilakuja Suomessa ei taideta järjestää yksiäkään uskottavia messuja, eihän?

Evästauon paikka. Wräppiä ja limpparia. Ei valittamista ja eväässä oli kokoa, täytettä jopa niin paljon että sitä jäi paperipussukan pohjalle kun tortillan peittämä osa tuli syötyä. Mutta...

...minun olisi pitänyt jättää alakerran ravintolat väliin ja hoitaa syöminen vasta ruokamessuilla. Kenguruburgeri ja muut eksoottiset herkut sekä namit ja sen sellaiset tuntuivat täydelläkin vatsalla katseltuna kidutukselta. Brittiruoan osastolla fudget hehkuivat ilotulituksen väreissä ja marmeladeja olisi voinut maistella loppuillan.

Antauduin kuitenkin vasta rahka-kirsikkastrudelille! Ja sitten oli ähky olo ja raahattavana painava kassillinen kirjoja aina Lahteen asti.

Tässä päivän ostokset. Waltarit löysin antikvariaattien osastolta ja ne päätyvät kaverin kokoelmaan, Autuaiden saari omaan hyllyyn. Ihan heti en sitä ehdi lukea, olen nyt Turms, kuolemattoman alkusivuilla ja aion selvittää tieni ensin jumalten aterialle ja vasta sitten Autuaiden saarelle. Uskoisin pääseväni sinne kuitenkin ennen vuodenvaihdetta.

Nyt mukava asento tuolissa ja lukemaan! 

Pähkinäkukkula messuilee seuraavan kerran jo viikon kuluttua Lahdessa...

perjantai 18. lokakuuta 2013

Synttäriarvonta

Pähkinäkukkula täyttää marraskuussa maagisen yhden vuoden ja sen kunniaksi järjestän lukijoilleni arvonnan!

Tässä ovat palkinnot:

Mustavalkoinen huivi on itse tehty ja sen pituus on noin 1,5m. Tästä saat kivan ja pehmeän asusteen.

Mummo on hyväntuulen sarjakuva, jossa leivotaan karjalanpiirakoita ja tarkkaillaan naapureita kaiken muun mummomaisen toiminnan ohessa.


Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä juttua 2.11.2013 klo 23.59 mennessä. Olet automaattisesti mukana huivin ja kirjan arvonnoissa, mutta mainitse kommentissa jos haluat tavoitella vain toista niistä. Käytä Google, Twitter yms. tunnusta, omaa nimeä tai sitten sellaista nimimerkkiä minkä tunnen entuudestaan -anonyymejä kommentteja en voi ottaa mukaan arvontaan. :)

Voittajat julkistan 3.11.2013.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tupla-annos Sinisaloa

Luin lyhyen ajan sisään kaksi Johanna Sinisalon kirjaa, tässä esittelyt niistä molemmista:


Patikkamatka pimeyteen (Linnunaivot)

Söpöt eläimet, kukapa ei niistä pitäisi. Sellaiset pienet tai isommat, pehmeäturkkiset ja paijattavat. Katsokaa nyt noita silmiä, jotka suorastaan anovasti ja arasti tapittavat kasvillisuuden kätköstä kohti kameraa...
Wallabeja Launcestonissa, Pohjois-Tasmaniassa.
...mutta eläimellä voi olla terävät hampaat kun se irvistäen syöksyy kohti kaulavaltimoa. Äänettömät tassut kätkevät veitsenterävät kynnet, jotka levittävät bakteereja. Uteliaiden korvien alla on pienen kallon kätkössä aivan liian älykkäät aivot. Luonto iskee silloin kun on omasta tahdostaan jättäytynyt sen armoille. Päivä muuttuu yöksi.

Ahmaisen tämän herkun alle vuorokaudessa. Linnunaivojen teksti on perussinisaloa: ilmaisujen ilotulitusta menemättä väkisin väännetyksi maustettuna ympäristötietoisella sanomalla kuitenkaan saarnaamatta. Ja silti se iskee epämukavasti lukijan selkärankaan, se on tarkoituskin.

Linnunaivoja kannattelee kaksi henkilöä, jotka vaeltavat Tasmanian kenties pahinta polkua pitkin. Heidi on hankkinut uudet kamat elämänsä ensimmäiselle vaellusreissulle. Hän ei aina ihan hoksaa mitä leiripaikalla pitää tehdä ensimmäisenä, eikä pistä vastaan jos tarjolla on lämmin ateria vaellustuvassa sen sijaan että pöperön keittelisi itse. Heidi on noviisi, muttei luovuttaja.

Jyrki on retken ideoija, tottunut vaeltaja toteuttamassa unelmaansa. Kaikkitietävä toki, eikä missään nimessä pidä itseään turistina. Jyrki on ottanut asioista etukäteen selvää... tai niin hän luulee. Aina voi kävellä seuraavaan leiripaikkaan eikä jäädä siihen ensimmäiseen on hänen mottonsa. Jyrki myös määrää mitä vaelluksella syödään:

Ostoskärryissä oli ruokaa kymmeneksi päiväksi kahdelle:

8 täysjyvä-ohutleipää, läpimitta n. 20 cm
Paketti riisi-maissikakkuja (12 kpl)
16 pepperonimakkaraviipaletta
10 sulatejuustoviipaletta
4 pussia pikaperunamuhennosjauhetta
2 pussia tonnikalaa
500g orzo-pastaa
1 putkilo tomaattipyreetä
1 iso sipuli
1 pieni valkosipuli
250 g:n salamipötkö
4 pikanuudelipussia
2 keittopussia
20 myslipatukkaa
pussi kuivattuja aprikooseja
Tölkki savumanteleita

Lisäksi meillä oli repuissamme 4 lihaliemikuutiota, 12 teepussia, 6 instant-annoskahvipussia, 10 lentokoneista ja kahviloista kähvellettyä kertasokeriannosta, muutama suola-annos ja filmipurkillinen mausteseosta

Yllä selkeä syy siihen, miksei Linnunaivot voisi ikinä olla minun kirjoittamani: en pystyisi näännyttämään päähenkilöitä nälkään, en edes vaelluksella missä pitäisi kantaa mahdollisimman vähän tavaraa. Kenties jokin säilykepurkkeja tai muuta hyödytöntä erämaahan raahannut, lyhyen maininnan ansainnut sivuhenkilö voisi vastata syömätottumuksiani. Se ei tarkoita sitä, että Jyrki tai Heidi olisi hahmona epäuskottava, päinvastoin. Molempien sielunelämään pystyy samaistumaan ja ymmärtämään miksi on lähdetty toiselle puolella maapalloa.

Vaelluskertomuksen rinnalla kulkee toinenkin, inhottava tarina.

Se tulee usein mieleen. Kukaan ei tiedä mitä jossain alla on piilossa. Kukaan ei tiedä mihin kauraryynipakettiin on saumasta työnnetty neula. Mihin kohtaan hiekkalaatikkoon lasisirut on haudattu.
Kukaan ei näe.
Jos mä potkaisen valkosen kepin jonkun kädestä pois niin mitäs on sokea.

Tämä kolmannen henkilön näkökulma vaikutti ensin ylimääräiseltä -mutta minun olisi pitänyt luottaa kirjailijaan. Sivujen huvetessa ja loppuratkaisun lähetessä koin sitten aavistuksen ja lopussa tämä hahmo selkeni ja loksahti paikoilleen. Siinä vaiheessa teki mieli tuulettaa.
Linnunaivojen vaelluksen, South Coast Trackin maisemia voi ihailla täällä ennen kirjan lukemista.

***

Chilillä siitä selviää (Auringon ydin)

Kieltolakia voisi pitää sinänsä erillisenä ilmiönä naisten domestikatiosta, mutta nämä kaksi eusistokratian tärkeää tukipilaria ovat toisistaan erottamattomia. Mikäli kansan terveyttä varjellaan vahingollisten aineiden saantia rajoittamalla, on kuitenkin samaan aikaan tunnustettava, että ihmissuvun onnelliseen ja tasapainoiseen elämään liittyvät luonnostaan myös erinäiset mielihyvän lähteet. Näitä aivokemiallisesti tärkeitä lähteitä ovat ruumiillinen liikunta, tyydyttävä ja säännöllinen sukupuolielämä, perheen päänä toimiminen sekä - heikommalle sukupuolelle - äityiden onni.

Auringon ytimen Suomi on jotain muuta kuin se maa missä elämme. Todellinen kieltolaki oli vain pieni vitsi verrattuna siihen ettei lähitulevaisuudessa juoda kahvia, pullaa ei lämmitetä säteilevässä mikroaaltouunissa ja tumma suklaa maksaa maltaita apteekissa. Kun alkoholia ei pysty salakuljettamaan edes ulkomailta on kiksit hankittava muulla tavalla. Huumekauppiaat ovat vaihtuneet chilin diilaajiin ja narkkarit kapsuihin. Tässä yhteiskunnassa elää nuori nainen, Vanna, joka on vuosien ajan kätkenyt oman identiteettinsä -sekä myöhemmin myös chiliä.
Auringon ydin rakentaa varsin pelottavan tulevaisuudenkuvan. Uskomattoman ja kuitenkin järkeenkäyvän. Uskottavan. Ja kaikkein hälyttävintä tässä on se, että jotkin eusistokraattisen Suomen ideoista tuntuivat minusta ihan fiksuille. Yhteiskunnan ja yksilöiden eturistiriidat ovat tarinassa niin vahvoja ja kuitenkin hyväksyttäviä. Teemestarin kirjan jälkeen tässä on hulluin ja parhain lukemani vaihtoehtotulevaisuus, josta voisi helposti kirjoittaa esseen naisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta tai etiikan kurssiaineen valtion oikeudesta ohjailla kansalaisiaan. Kyseessä on kuitenkin niin tuore julkaisu että jätän tarkemman analyysin ja spoilauksen nyt väliin.

Kirjassa on kaksi osaa sekä niihin molempiin ulottuva arvoitus, piinaava kysymys mihin Vanna haluaa vastauksen: mitä siskolle on tapahtunut. Ensimmäinen osa kertoo Vannan sekä Suomen historian, se on juovuttavan koukuttavaa luettavaa sivusta toiseen. Tarina nappasi minusta tiukan kuristusotteen jo ensimmäisessä luvussa. Toinen osa on loppuratkaisu, sukellus chilin ytimeen, eikä se aivan pärjännyt kirjan alulle sillä se ei tuonut juoneen tai maailmaan enää niin paljoa uutta ja hämmästyttävää. Linnunaivoihin verrattuna Auringon ytimen loppuratkaisu jätti hämmentyneen fiiliksen: kenties en aivan ymmärtänyt sitä tai syy oli jossain muualla. Jos kumpikin kirja on tähti, niin Linnunaivot räjähtää lopussa supernovana ja Auringon ydin hiipuu kasaan valkoiseksi kääpiöksi.

En pidä tulisesta ruoasta, mutta Auringon ytimen jälkeen mieleni tekisi edes yrittää tai harkita maistaa kunnon chiliä...

perjantai 11. lokakuuta 2013

Perjantai-illan shoppailua

Tänään saavuin Isku Areenalle jo hieman ennen kuutta. Fanishopin liepeillä ei ollut hullujen päivien kaltaista ryntäystä vaikka valikoima on huomattavasti parempi ja helpommin saavutettavissa -ainakin lahtelaisesta vinkkelistä. Illan tärkein tehtäväni Isku Areenalla oli etsiä, sovittaa ja ostaa uusi fanipaita.
Siellähän ne luurasivat fanishopin perimmäisessä nurkassa. Hyllyn vajauksesta päätellen en ollut ainoa ostoksille lähtenyt. Yllätyksekseni sain ostokseen kaupan päälle pikkuisen koristepaidan (viime kauden mallia).

Hauskin fanishopin Pelicans -uutuus on säkkituoli.
Hintaa sillä on peräti kolminumeroinen summa, mutta se ei estänyt minua koeistumasta. Pelicans-säkkituoli on mukavampi kuin tavallinen möhkyläsäkkituoli, mitä joutuu aina säätämään ja säätämään ennen kuin siihen istuu. Sitä en osaa sanoa alkaako ja kuinka pian täyte painua kasaan ja vaikuttaa istumisominaisuuksiin. Sivussa on muuten lokero mihin mahtuu kaukosäädin tai eväät. Tai lankakerä puikkoineen.
Lippiksiä oli tarjolla monenlaista ja valtava laarillinen, joten ihan heti ne eivät pääse loppumaan.


Ainiin, oli siellä lätkämatsikin:


Pelicans - Ässät 2-3

Tämä oli nyt se ilta, mitä ei halua muistella yhtään sen kauempaa kuin on tarpeellista. Ässät oli parempi, ansaitsi ja otti voiton. Jos pelaa niin kuin Pelicans pelasi tänään, kerjää ja saa turpaan. Kun on ottanut kaksi tappiota putkeen, on pakko kääntää suunta takaisin kohti voittoja.
Illan valopilkun tittelin annan Janne Juvoselle. Pari onnistunutta purkua oikeaan aikaan ja sokerikirsikkana se toisen erän kahdella nollaa vastaan torjuttu läpiajo -se on veskarilta todella kova suoritus.  Ässät olisi lyönyt taululle paljon rumemmat lukemat mikäli Juvosen peli olisi ailahdellut yhtä paljon kuin muun joukkueen.

Ja kasan pyyhkeitä heitän kohti lahtelaista kiekkoyleisöä. Halliin olisi mahtunut yli tuhat ihmistä enemmän kuin mitä siellä oli. Keskellä viikkoa tämän päiväinen yleisömäärä olisi ollut ihan OK, perjantaina ei, eikä varsinkaan oman joukkueen johtaessa sarjaa. Siellä oli peli, missä te luurasitte?

***

Pysähdyn vielä hetkeksi miettimään Pelicansin tilannetta suuremmassa mittakaavassa. Ja se kuva on positiivinen. Ensinnäkin vain yksi joukkue voi olla sarjataulukon piikkipaikalla ja siellä on edelleen Pelicans, otettuaan pisteitä yhdestätoista ottelusta (kolmetoistahan niitä on nyt yhteensä). Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, tappion jälkeen ainoa suunta on vain ylöspäin. Aravirta on sen verran kokenut valmentaja että tietää mistä naruista vetää... ja luotan joukkueen vastaavan. 

Kausi on vasta alussa eivätkä unelmat kuole. Koskaan.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Turkoosi keinutuoli: tästä se lähtee!

< Turkoosi keinutuoli: jäätävä suunnitelma

Langat on hankittu! Aiemmin mainittujen värien lisäksi ostin pienen määrän kultaa, ihan kevättä ennakoiden. Tarkoitus on sekoittaa kultalankaa muiden värien joukkoon, mutta vain osaan kuvioista.
Ainoa epäilys näin urakan alussa on langan riittävyys. Vaikka yhdessä Isoveli -kerässä on noin 130 metriä lankaa, näyttää kahdeksan kerän keko varsin pieneltä keinutuoliin aseteltuna. Turkoosi ja petrooli saattavat riittää, ehkä mustakin, mutta valkoisen menekin olen 99% todennäköisyydellä laskenut alakanttiin. Novitan lankakartta tulee päivittymään alkuvuodesta, enkä tässä vaiheessa voi millään tietää onko oikeita värejä enää sen jälkeen saatavilla. Oranssia löytyy vielä neljä kerää, joten se ei lopu kesken. Ainoa keino varmistaa lankojen riittävyys (elleivät eilen ostetut riitä) on virkata keinutuolin pehmuste valmiiksi aiottua nopeammin.

Tästä se lähtee!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Turkoosi keinutuoli: jäätävä suunnitelma

< Turkoosi keinutuoli: testipaloja

Hiljaa hyvä tulee... onneksi tämän projektin deadline tuli asetettua vasta kiekkokauden loppuun. Testipalat tehtyäni valitsin pehmusteeseen seuraavan kuvion:
Ohje näihin löytyy Heather Lodinskyn kirjasta "150 neulottua ja virkattua kuviota". Mietin kovasti erilaisia omia sommitelmia, mutta olin jo niin kiintynyt kirjassa sivulla 105 olevaan valmiiseen ehdotelmaan, että siihen myös jäin. Iso yksivärinen kukka löytyy samalta sivulta ja hieman pienempi kaksivärinen sitä edelliseltä. Pienet ympyrät ovat kirjan mallissa samoja kuin kaksivärisen kukan keskusta. Otin kuitenkin ympyrän ohjeen sivun 43 kuviosta missä on ympyrä neliön keskellä. Värit ovat mallikappaleissa jämälankojen mukaan, eivät lopullisia. Lisäksi kuvioiden ympärille tulee jonkinlainen virkattu reunus. Sitten olikin aika ottaa keinutuolin mitat.
Kuvasta löytyy mittojen lisäksi myös yksinkertaistettu malli koko työstä ja sen perusteella laskin montako kappaletta kutakin kuviota tarvitaan. Väreinä käytän turkoosia, oranssia, petroolia, valkoista ja mustaa. Tein myös värikynillä erilaisia hahmotelmia kunnes löysin parhaan yhdistelmän -se jääköön vielä arvoitukseksi. Ennen lankojen hankkimista on vielä laskettava tarvittava määrä. Sitä varten virkkasin kaksi kappaletta jokaista kuviota (käytin näitä myös ensimmäisessä kuvassa).
 Ainoa tapa laskea kuvioon käytetty lankamäärä on purkaa työ...
 ...ja mitata montako metriä ja senttiä sitä on saanut kulumaan. Tämä vaihe on vasta alussa ja saatan sen loppuun myöhemmin tänään. Sitten onkin aika mennä kauppaan ja ostaa langat. Oranssi Isoveli minulla on jo valmiina, hamstrasin sitä loppukesästä sillä syksyn ja talven lankakartoissa sitä ei enää ole. Muut tarvitsemani värit sen sijaan ovat mukana.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Makutestissä Lätty & Lämäri

Lempijoukkueeni kehitti yhdessä Härmän SnackPointin kanssa uuden fanituotteen, Lätyn & Lämärin. Reseptistä ottaa vastuun konkaripakki Jan Latvala. Miten jääkiekkoilijan ja fanin makumieltymykset sitten kohtaavat?
Ainesosat (pakkauksen mukaan):
-jäävuorisalaatti
-punasalaatti
-broilerkuutio (sis. mausteet)
-vesimeloni
-porkkana
-salaatinkastike

Annoksessani on näköjään myös makarooneja ja haarukka. Hinta 3,95e (S-Market).

Salaattipakkauksen ulkonäköön on panostettu huomattavasti ja rasian muoto muistuttaa kiekkokaukaloa. Turkoosi reunus on jämäkkä ja pysyy hyvin kädessä jos salaatin syökin vaihtoaitiossa eikä turvallisesti keittiön pöydän ääressä.
Pelkällä ulkonäöllä ei kuitenkaan taltuteta nälkää, joten pakkaus auki ja äkkiä -ja se kelmukansi todella irtoaa helposti, ilman ylimääräistä laitakamppailua. Tätä osaa arvostaa jokainen kanasuikalepaketin kanssa tapellut ja lopulta puukon tai luistimen terän muovikelmun läpi iskenyt kulinaristi.
Tässä vaiheessa Lätty & Lämäri ei tarjoa yllätystä vaan näyttää siltä miltä kelmun läpikin. Vesimelonia on vain kolme palaa, kanaa ihan OK määrä. Salaatin ainesosat ovat varsin perinteisiä, mutta jotenkin liikuttavan nostalgisella tavalla yhdisteltyjä. Moinen ajatus johtuu makarooneista ja porkkanaraasteesta, jotka muistuttavat kouluruokailusta (söin miellelläni koulupöperöjä). Tuoksu on neutraali, ainoastaan kanapalaset tuoksuvat mausteilleen. Salaattikastikkeessa maistuu pistävä etikka eikä se vielä sellaisenaan vakuuta, joten puoli pussia kastiketta kaukaloon ja syömään!
Lätyn & Lämärin maku riippuu paljolti siitä, mitä haarukkaan osuu. Salaatit ja raaste ovat mukavan rapeita hampaissa, mutta punasalaatissa ja kastikkeessa on sen verran voimakkaat maut, että niiden lisäksi nappaa mielellään haarukkaan jotain muutakin. Kana on hyvää, juuri sopivasti maustettua, ja makaroonit lisäävät salaatin ruokaisuutta. Salaattia ja raastetta on sen verran, ettei puoli pussia kastiketta riitä, maku on vielä hieman kuiva, joten lisään pian lopun kastikkeen. Vesimeloni ei ole mikään suosikkihedelmäni, se sopii kuitenkin Lättyyn & Lämäriin tasapainottamaan punasalaatin ja kastikkeen voimakkaampia makuja.
Harmikseni Lätyssä & Lämärissä on muutamia jo vilttiketjuun kuuluvia jääsalaatinpaloja, vaikka syöntihetkestä on peräti kuusi päivää parasta ennen -päiväykseen.

Jos saisin muokata Lätyn & Lämärin ketjuja, niin vaihtaisin kastikkeen johonkin vähemmän etikkaiseen ja makaroonit täysjyväversioon. Sellaisenaankin se on jo kova kilpailija ja loistava, suorastaan kaivattu vaihtoehto lihikselle kun seuraavan kerran menen Isku Areeenalle.
Hyvin maistui ja nälkä talttui, puhtaampaa jälkeä saa aikaan vain zambonilla!