Elämän pelipaikoilla ja poissa niistä

Katri Lipson: Detroit

Kun huomasin Detroitin tulevien julkaisujen listalla, se kuulosti melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Olen pidemmän aikaa odotellut kunnollista jääkiekon maailmaan sijoittuvaa romaania ja nyt sellainen oli saatavilla, ainakin ennakkohypetyksen perusteella. En ole aiemmin lukenut Katri Lipsonia, joten Detroit oli myös hyvä syy tutustua uuteen kotimaiseen kirjalijaan. Ja onnekseni myös lätkähulluun kirjailijaan!

Jos muutaman päivän ja jokusen kymmenen sivun alkulämmittelyä ei lasketa, niin ahmin kirjan loppuun viikonlopun aikana.

En kuitenkaan siksi, että kirja kertoo jääkiekosta. Siinä on loppujen lopuksi hyvin vähän kuvausta itse pelistä. Detroit koukutti minut, sillä se on hengästyttävä kertomus kahdesta miehestä joita elämä heittelee pois pelaavasta kokoonpanosta.

Timothy ja Nathan. Tai Nathan ja Timothy. Seuratoverit ja ketjukaverit. Parhaat ystävät. Kunnes eräässä ottelussa Detroitissa Timothy ei yritäkäään ottaa taklausta vastaan ja halvaantuu.

Detroit on uudenkarhea kirja ja siitä on viime aikoina kirjoitettu useampikin arvio. Timothyn teon syy on kerrottu niissä useimmissa ja se on myös helppo arvata. En kerro sitä tässä, mutta asian tietäminen ei haittaa yhtään jos sen on etukäteen jostain lukenut tai hoksannut. Detroitissa on kyse paljon muustakin kuin yhden syyn ja seurauksen selvittämisestä. Minulle kirja antoi eniten hahmojensa kautta kun eläydyin näiden miesten osiin, sekä erittäin viihdyttävänä lukusettinä. Eikä viihdyttävyys ole mitenkään huono juttu tai halpaa, sitä ei voi koskaan olla liikaa kirjallisuudessa, ei ainakaan minulle.

Aterian aikana Timothy saa kuulla ilmeisen tyyliteltyjä yksityiskohtia Nathanin oppivuosista. Kun Nathan tuli maailmaan, hänet täytyi ensin sulattaa nuotiolla, koska metsässä oli miinus neljäkymmentä celsiusta. Sen jälkeen häntä käytettiin toistuvasti syöttinä karhunrautoihin kytkettynä, mutta aina hän kasvatti uutta kudosta pois haukatun tilalle. Hänet on heitetty avantoon, ripustettu pyykkinarulle ja lanattu moottorikelkalla, mutta kaikista asennoista hän on palautunut alkuperäiseen muotoonsa. Hän on syönyt kumia ja juonut pikeä ja paskantanut omat kiekkonsa ja omilla hampaillaan kaatanut vaahteran ja jyrsinyt siitä mailan. Hieman hankalaa on ollut, kun koskaan ei ollut ketään, ei missään eikä minkään takia, korkeintaan mörkö sängyn alla eikä valoa saanut päälle, koska lamppu oli rikki ja kun se oli ehjä, sähköt oli poikki, mutta siitä huolimatta Nathan uskalsi roikottaa varpaitaan laidan yli. Kun Nathan oli hallirottana, zombonia piti vetää koiravaljakolla ja jos pelaajien juomapullot eivät olleet valmiina, Nathan sai vetää zombonia.

Sattumalta, hetimiten kirjan luettuani YLE:n sivulle ilmestyi Katri Lipsonin haastattelu. Se keskittyy tietenkin jääkiekkoon ja kirjoittamiseen: Lipson on intohimoinen fani. Hän mm. seuraa tiiviisti NHL:ää ja Detroitia ovat ennen julkaisua lukeneet entiset pelaajat.

Tästä syystä onkin varsin outoa, että kirjassa on muutama jääkiekkoon liittyvä ja mielestäni täysin käsittämätön yksityiskohta. Ensinnäkin kirjasta lainaamani kohdan lopussa mainittu zomboni, sillä olen oppinut tuntemaan jääkoneen zambonina. Urbaani sanakirja tuntee zombonin, mutta se selitys ei sovi tähän yhteyteen, tai jos sopii niin en vain ymmärrä. Toisekseen Timothy on varattu elokuussa. Nopealla haulla en löytänyt elokuista NHL:n varaustilaisuutta, se kaikkien seuraama tapahtuma on kesäkuun lopussa.

Kolmas outo juttu on pelin ja varsinkin Timothyn halvaantumisen johtavan tilanteen kuvaaminen. Kirjassa manitaan useamman kerran kaukalossa paikoillaan seisova pelaaja: Timothy seisoo selkä laitaa vasten kiekko mailansa lavassa hetkeä ennen kuin hänet taklataan ja hän päättää olla ottamatta sitä taklausta vastaan. En pysty keksimään tilannetta jossa pelaaja on kaukalossa tismalleen tuolla tavalla. Minun parhaalla jääkiekkoymmärrykselläni Timothyn on oltava oman maalin takana ja täysin kiireettömässä tilanteessa jos hän ehtii pysähtyä ja seisoa suorana. Se olisi mahdollista kun molemmat joukkueet vaihtavat ja on lyhyt hetki ennen kuin lähdetään uuteen hyökkäykseen. Mutta selkä laitaa vasten, siis ihan kiinni laidassako?

Mietin tätä kohtausta ja myöhemmin myös noita muita outouksia hieman liian tarkkaan. Sitten päätin lukea eteenpäin ja annoin tarinan viedä jälleen omalla imullaan eteenpäin. Nillityksen osuus muodostui tässä kirjoituksessa varsin pitkäksi. Tekstissä se on vain muutama lyhyt pätkä.

Ennen Detroitia minua vaivasi pieni lukujumi ja kirja auttoi selättämään sen. Jumi johtui varmasti kiireestä kiekkokauden huipennuksen keskellä ja muista menoista. Nyt kausi on selätetty ja mestari on selvillä. Vietin viikonloppuna intensiivisen hetken kirjan kanssa ja nautin siitä. Tarvittiin vain hieman vetävämpi tarina imaisemaan minut toiseen maailmaan. Nyt on koko kesä aikaa tehdä sitä samaa...

Detroit on huhtikuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

Suosittelen kirjaa sekä jääkiekon että henkilöhahmojen ystäville. Ensin mainituille jääkiekko on sopiva houkutin jolla on helppo lähestyä antoisaa tarinaa. Jälkimmäinen ryhmä taas pääsee tutustumaan Detroitissa jääkiekon maailmaan saamatta siitä yliannostusta. Ja molemmat saavat luettavakseen erittäin hyvän kirjan.